Sunnuntai (27.9. 2026)
Päivä alkoi aurinkoisena ja helppona, mutta pienikin vaiva voi tehdä halkeaman päivän hyvyyteen. Tänään lohkesi pala siitä hampaan paikasta, jonka lekuri viime maanantaina korjasi. Olen siis viikon lopuksi samassa pisteessä kuin mistä viikon aloitin! Tämä siinä pienessäkin vaivassa jurnii. Ei ole iloa hampaiden reiättömyydestä, jos ne muuten ovat niin epävarmoja kestoltaan. Kuin vuosi itseäni katoaisi sekunnissa.
Kävely tehtiin tänäänkin Sampolan suuntaan, veimme vanhoja Portin lämpöiskappaleita spefi-kurssilla jaettavaksi. Sitten hautausmaan lävitse takaisin itään ja alas marketille. S teki ison annoksen kaalilaatikkoa, mutta hampaan paikka lohkesi kyllä ihan perunalastusta. Jo huomiseksi sain varattua uuden ajan hammaslääkärille. Saapa nähdä, paljonko hän laskuttaa korjauksen korjauksesta. Muistan joskus vastaavan tapauksen menneen ikään kuin takuuseen.
Muuta järkevää en saanut aikaiseksi kuin lukea Doyle-kirjaa. E toi Raimolta kassillisen lisää toivomiani arvostelukappaleita. Niissä riittää luettavaa pitkälle lokakuuhun: Antiikin myytiset naiset (nykykirjallisuudessa), Keskiajan demonit, Tchaikovskyn Lukinvalo, sekä Kuidun Praedor-kokoelma. Yllättävän paljon tulee nyt myyttipitoista tietokirjallisuutta isoiltakin kustantajilta. Kunpa kotimainen spefi olisi niillä yhtä ymmärrettyä.
Illalla katsotaan suoratoistosta viimein Supergirl, lapsi jaksaa sitä kymmenminuuttisen. Aikamoisen aivotonta DC-osastoa se on kelle tahansa, mutta aikuiset katsovat sen kuitenkin loppuun saakka.
Annan tälle päivälle arvosanaksi 2/5. Koko viikon keskiarvo olisi siis 2,71. Onko se sitten miten "onnistunut" viikko? Verrattuna muinaisiin edeltäjiimme tuhat vuotta sitten tai omaan itseen kymmenen vuotta sitten? Vai olisiko paras vertailukohta kymmenen vuotta mahdolliseen tulevaisuuteen?
Suotta pyöriä ympyrää elämänoppien kanssa. Kierkegaardkaan ei suunnista mitään ymmärtänyt. Että hyväkin elämä eletään menneen varassa, mutta ymmärretään vain edeltä käsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti