Keskiviikko (arvioitu viikko)

Keskiviikko (23.9. 2026)

 Tänään oli selvästi parempi päivä kuin eilinen, koska sai enemmän aikaiseksi ja ennätti ulkoillakin, vaikka aurinko oli juuri peittynyt viikon (!) kestävään pilvimassaan. Silti päivä oli kuin maanantain ja tiistain toistoa, että tapahtui ja tein tasan samoja asioita. Kävin jopa samassa hammaslääkärissäkin kuin maanantaina, tasan samassa tuolissa, kun hygienisti rapsutti ja ultraäänellä vingutti hammasvälejä puhtaaksi. Kysyin hoidon lopuksi, voisikohan ruokavaliolla vaikuttaa hammaskiven vähentämiseen, mutta kuulemma ei. Ja hintalappuna hoidosta sitten 164e. Ei ole mitään rajaa sen alan palveluissa, paljonko voivat laskuttaa.

Kotimatkalla kävin Prisman kautta ostamassa lounasta koko perheelle, kaksi lohisuikalepakettia ja pussi perunoita ja yksi ruokakerma maksoivat yhteensä 10.50e. Mutta S oli hänkin lähdössä käymään kaupassa ja toi sieltä tavanomaista helpposalaattia luvaten laittaa illalla kermaista lohipastaa tuomistani tarvikkeista.

Iltapäivän tunteja käytin kerätäkseni & suodattaakseni matskua siihen tietokirjaan, joka valmistuu joskus ensi vuonna. Aniharvoin enää kirjoitan mitään käsin, paitsi mökillä, koska siellä on näppäriä postikortin kokoisia pahveja, joihin raapustaa. Paperi on materaalina sellaista, että se syö ja latistaa kaikki ajatukset mitä paperille kirjoittaa, mutta pahvilla sanat saavat kuvan kaltaista ajattomuutta. Vähän kuin kaivertaisi rivouksia marmoriin.

Kello kolmen maissa S ehdotti hänen suosimaansa kävelylenkkiä Kissanmaan ja Takahuhdin suuntaan. Se lenkki on hieman pidempi kuin mitä itse haluaisin eli vie enemmän voimia kuin antaa ulkoiluna, mutta eilisten päivien laiskottelua piti kompensoida. Lenkki oli S:n askelmittarin mukaan 7,87 km, koska teimme sivulenkin Linkosuon suositun leipomomyymälän kautta. Kaksi leipäpussia maksoi yhteensä 2.60e. Jos vuoden jokaisena päivänä kävisi siellä ostoksilla, niin säästäisi takaisin kaikki hampaisiin kulutetut rahat. Eikä Linkosuon pullamössövaliolla niitä hampaita kauaa enää olisikaan kuluttamassa yhtikäs mitään.

Päivällistä syötiin joskus 17:n jälkeen. Jäätelöauto kävi viimeistä kertaa, siltäkin osin on siis kesä virallisesti ohitse. Päivän bonuksena jääätelöpuikero, tosin myös jokunen pala suklaata. Katsottiin kaksi jaksoa Mahtisormuksia. Minä ehdotin Supergirliä koko perheen leffaksi, mutta sen super-feminismi ei kiinnosta lasta eikä vaimoa. 

 

Televisio kummittelee kirjahyllyssä...

 

Olen pyöritellyt ajatusta ostaa Finnkinon kuukausikortti, jolla voisi istua elokuvissa joka päivä. Siten olisi joka päivä jotain mihin lähteä kotoa. Oikeasti tarvitsisin, tietysti, uimahallin vuosikorttia. Välttelen molempia korttivalintoja. Edellistä siksi, että olisi maksimaalisen noloa, leffaharrastajalle, taipua Finnkinon massakuluttajaksi. Jälkimmäistä siksi, että vasemman käden hermopinne ei ole vieläkään täysin parantunut, joten... aloitan terveellisen elämän sitten joskus eläkepäivillä... 

Annan tälle päivälle arvosanaksi 3/5. Keskiviikonhan pitäisi olla LUONNOSTAAN jo parempi kuin maanantai ja tiistai, vaikkei kukaan tiedäkään miksi. Mutta tässä päivässä erityisen hyvää oli se, ettei sen tarvinnut olla yhtään mitään, ja silti sai tehdyksi jotain tulevien oppitekstien ja ehkä omankin sivistyksensä hyväksi. 

Mitään kaunokirjallista en lukenut koko päivänä ja kohta yölampun ääressä tiedän, etten ehdi taaskaan kuin pari sivua antologian seuraavaa novellia ennen nukahtamista.

Lähelle kaunotekstejä sentään pääsin: hygienistin vastaanotolla lueksin kiireesti Kadonneet kirjallisuudenlajit -teosta, joka on ilmaisultaan yksi tyylitietoisimmista – kuten kirjan teemaan sopii – tietokirjoista mitä suomeksi nähnyt, mutta nyt se piti jo palauttaa kirjastoon enkä ollut ehtinyt lukea siitä kuin muutaman artikkelin, sellainen sohvanaluskirjahan se vähän on kuin konvehtirasia hyvällä tapaa. Siitä riittäisi esimerkkejä luovan tietokirjoittamisen kursseille, jos sellaisia vielä pitäisi, mutta kyllähän se toi mieleen myös mitä kaikkia spekulatiivisia lajeja voisi keksiä.