Käden kanssa setähuollossa 9.3.

Sitä ei usko ennen kuin kokee, miten kafkamaisen turhauttavaa terveydenhuolto on silloinkin kun se toimii. Siten kuin se toimii.

Vasen käteni on niin kipeä etten pysty nukkumaan, mutta huoltojärjestelmän arvion mukaan en ole sairas, joten kivulle voin hakea hoitoa ja selitystä fysioterapiasta maanantaina. Kivun kokemukseen ei järjestelmässä ole mittaria eikä mittaajaa.

Eilen kello 16:n tienoilla kun heräsin sohvalta huomasin vasemmasta olkapäästä säteilevän kivun. Oletin sen rasitusvammaksi liiasta tabletin pitelemisestä tunnista ja päivästä toiseen samassa asennossa. Saunassa käytyä kipu ei kuitenkaan helpottanut. Harteiden rentouttaminen käsiä heiluttelemalla tuntui sekin vain levittävän kipua. Missään asennossa kättä ei saanut rennoksi ja kivuttomaksi, jotta voisi nukahtaa. Kun osa kädestä kävi puolittain tunnottomaksi, päätin lähteä Acutaan peläten veritulppaa. Soitin varalta päivystysarvioon, jossa hoitajan asenne muuttui vasta kun hän kuuli ikäni.

Kävelin TAYSin Acutaan, kello oli 3:50. Ketään ei näkynyt ulommassa salissa, joten pääsin arvioivalle hoitajalle samantien. Hän oli ainoa tapaamani ammattilainen, jolla oli ehdottaa diagnoosi: "jäätynyt olkapää". Mutta iän jne ansiosta pääsin sisempään saliin. Siellä oli vain neljä ulkomaalaista lisäkseni, yhdellä jalkavamma, pariskunnalla aivotärähdyksen saanut lapsi, neljännellä jokin huolistressi sen perusteella, mitä kuulin isossa hoitohuoneessa. Vain verhot erottavat hoitohuoneessa ihmisten yksityisimmät asiat.

Ruuhkistaan kuuluisa TAYsin Acuta kello 5:50.

Odotin vartin,  jotta pääsin hoitohuoneessa verikokeeseen,  mutta sitten 5:een saakka  seuraavaan vaiheeseen: sydänkäyrä ja uusi veriarvojen testi ja verenpainemittaus. Ei mitään poikkeuksellista missään, sanoi hoitaja. Takaisin isoon aulaan. Siellä ei ollut enää ketään muuta odottamassa. Seinällä pauhasi kaiken aikaa televisio lujalla, jotta kukaan ei nukahtaisi istualleen. Siis minä. Aikaa vietin yksi tuossa tilassa, kunnes vähän ennen kuutta sinne laahusti lämmittelemään kaksi koditonta. Acutan verkossa julkaistava reaaliaikainen "ruuhkamittari" väitti aulaodottajia olevan kaksi. Tehokas terveydenhuolto? Ainakin nettijulkisuutena. Tosiasiassa lääkäreitä näytti olevan vain yksi ja hänelläkin vuoronvaihto, joten asiakkaat saavat arvailla meneekö aulassa vielä kolmaskin tunti.

Siinäpä onkin terveydenhuoltojärjestelmän eetos: että asiakas on itse se triage-seuloja, joka miettii, onko hän ykkösyksikön kakkonen vaiko kakkosyksikön kolmekymmentäseitsemäs. Että minne sen perusteella edes larppaa menevänsä.

 
Odotin kello 6:05:een asti ennen kuin lääkäri kysyi sisään. Käteni oli yhä niin kipeä etten voisi nukkua, mutta testien ja käsieni "liikkuvuuden" perusteella lääkärillä ei ollut muuta sanottavaa kuin että minun pitäisi hakeutua fysioterapeutille. Kun kysyin kipulääkkeistä, hän hetken epäröityään lupasi kirjoittaa reseptin jollekin buranaa vahvemmalle. Välittömästi tuli mieleeni, josko näytin lenkkivaatteineni ja reppuineni liiaksi samalta kuin aulassa lämmittelevät herrat. Ehkä suorat housut ja salkku olisivat saaneet lääkärin edes kysymään kuinka kova kipu oli kyseessä. Viidessä minuutissa olin takaisin aulassa. Kävelin kotiin, kerroin S:lle että olen terve vaikka vasemmalla kädellä pystyy hädintuskin näppäilemään reseptiä netistä.

Julkisesta terveydenhuollosta fysioterapiaa ei näköjään noin vain saada, joten ilmeisesti menen sitten maanantaina yksityiselle. Luultavasti halvemmalla ja helpommalla olisin päässyt ottamalla heti saunan päälle suomalaisen kokovartalopuudutuksen.

 

EDIT 11.3. Julkisestakin terveydenhuollosta voi saada helposti ajan fysioterapiaan, jos vaiva on akuutti. Soitin tänä aamuna ja sain ajan jo torstaille. Tila ei ole merkittävästi muuttunut. Kipu kyllä katosi lähes kokonaan eilen, yhtä äkillisesti kuin oli alkanutkin, mutta käden osittainen tunnottomuus ja heikkous ei, joten googlailun perusteella siinä on jonkinlainen hermopinne. Käden koukistusvoima ja sormien pinssiote on samalla heikentynyt, mikä on raivostuttavaa, vaikkei kovin paljoa arkea hankaloittavaa. Ja nukkumaan mennessä on edelleen hankala löytää kädelle asentoa, jossa ei jomottaisi. Kipulääkkeitä sain kahdenlaisia, mutta mieluummin olisin ottamatta, koska lääkkeiden käytöstä en periaatteessa pidä, olipa buranaa tai mitä vaan.