Anders Tegnell
Viel’ elää Tegnell, kenpä ties,
Kuin tauti olis' poissa.
Hän elää niinkuin Ruotsin mies
Ja kuolee – tilastoissa.
On Tegnell virkatyössä vaan,
Siis lähimpänä Luojaa.
Tuo viisain poika Ruotsinmaan,
Hän kutsuu laumat suojaan.
Hänt’ ajan hurjan myrskyihin
Vie varmuus hyvään sanssiin.
Hän sopii niihin tietenkin
Kuin tehty kuolontanssiin.
Tää aik’ on ajoist' ankarin
Ja itkun aika varmaan,
Kun käsis' vieraan viruksen
On ohjat maansa armaan.
Kyll’ itkee moni huokaillen,
Ett’ kipu käy jo hengel'.
Mut itkiessä toisien,
Niin itkekään ei Tegnell.
Vaan koska kansa valittaa,
Hän neuvon sille antaa:
”Niin kauan huolta nähdä saa,
Kun tahtoo sitä kantaa.”
”Ken vaivojansa vaikertaa,
On tilastojen vanki,
Ei terveyttä maassa saa
Ken itse sit’ ei hanki.”
Tuo teot suuret kunniaa:
Tok’ nousee kruunu helttaan.
Ja Ruotsin tietä suorimpaa
Ne vievät happitelttaan.
Mut ruotsalainen meedia
Viel’ elää kansan suussa:
Kauniimpi karanteenia
On kuoro joka kuussa.
Kaarlo Kramsua mukaillen
Pajulahdella 27.7. 2020
© Soikkeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti