Itselle parasta tässä "Weathering With You" -nuorisofantasiassa on käsikirjoituksen omaperäisyys. Tarina on kerrassaan erikoinen yhdistelmä satuja ja myyttejä, joista osa (rukoilun pragmaattisuus, neitsyt Maria -hahmo, taivaan symboliikka kuoleman valtakuntana) näyttäisi ilmeisen kristilliseltä hapatukselta, jollei kyse olisi japanilaisesta elokuvasta (ja shintolaisista rituaaleista).
Lisäksi kerronta etenee aivan uskomattoman joutuisaa tahtia hukkamatta silti mitään ympäristöjen yksityiskohdista ja niiden annista (huijarimedian toimisto, ruokalajien valmistus) tarinan tematiikalle: liian varhaiseen aikuisuuteen pakottaminen aiheuttaa sukupolven "tunnemyrskyjen" siirtymisen Tokion taivaalle. Elokuvan alkuperäinen nimi näyttäisi tarkoittavan "Sään lasta", mutta englantilainen versio tiivistää paremmin elokuvan symboliikan säästä ihmisiä yhdistävänä tunnetilana, jopa metafyysisenä tilana.
Piirrostyylien yhdistely ja digitekniikalla avustaminen tuntuu toimivan 2000-luvun animessa aina vain tarkemmin. Enimmän aikaa hahmot on piirretty perinteiseen tapaan kaksiulotteisen jäykkinä, vaikka ympäristö pursuaa kolmiulotteisia yksityiskohtia, koska tällainen yhdistelmä vie nopeilla leikkauksilla etenevää tarinaa taloudellisesti eteenpäin.
Orpolapsien romanssi on itsessään niin tuttu animesta, ettei katsojalla ole mitään epäilyksiä siitä, miten tarpeellista ujouden ja epävarmuuden piirroksellinen liioittelu (etenkin ääninäyttelemisessä) on kussakin kohtauksessa. Ja vaikka piirrosjälki olisi monesti kovin tutunoloista, niin yllättävät leikkisät melodiat jättävät tietyistä kohtauksista muistijäljen, joka kestää.
Pidin elokuvasta jopa enemmän kuin Makoto Shinkain edellisestä animaatio-ohjauksesta "Your Name" (2016), varmaankin siksi, että Tokiota tapahtumapaikkana on käytetty samanlaisten spektaakkelimaisten uhkien näyttämönä kuin scifimmissä manga- ja animetuotteissa. "Your Name" on kyllä katsojan tulkinnoille haastavampi sukupuolenvaihtojuoneltaan, mutta "Weather..." tarjoaa enemmän yllätyksiä siinä, miten massiiviset mittasuhteet annetaan kahden nuoren romanssille.
Verrattuna Ghibli-tuotteisiin ja etenkin Miyazakin mestariteoksiin nämä Shinkain elokuvat ovat toki ärsyttävän laskelmoidusti optimistisia. Toisaalta ne ovat sentään kohtuullista korviketta sille, että Miyazakilta on turha odottaa enää uusia elokuvia.
S&S:n esittelyssä todetaan, että animesta ei voi puhua genrenä vaan omana medianaan, jolla on niin vahva kansallinen luonne, ettei sitä tule Euroopassa ajatelleeksi: 87% Japanin yli viidestäsadasta elokuvastudioista on animestudioita. Animella on siis keskeinen tehtävä japanilaisten aikuistenkin päiväkuvitelmiksi maailman muuttumattomuudesta.
Uudessa elokuvassa eurooppalaisen katsojan ärsytyskynnyksen herättää kuitenkin ilmastonmuutoksen kuittaaminen kyseenalaisella opetuksella: maailma on aina ollut "sekaisin", joten ei kolme vuotta kestävistä sateistakaan tarvitse huolestua. Samoinhan "Your Name" vakuutteli, että Fukushima ja muut katastrofit ovat sivuseikka verrattuna siihen miten jännää on kasvaa aikuiseksi.
Yhä aikuisempi aiheenkäsittely on tosin johtanut siihen, että uudessa elokuvassa on läpensä vastenmielistä eli perijapanilaista tirkistelymentaliteettia teinityttöjä kohtaan. Missä muussa K-7 -elokuvassa käsiteltäisiin esimerkiksi seksikauppaa uravaihtoehtona?
Toisaalta: minkä muun animaatiofilmin kestäisi katsoa vaikkapa heti uudelleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti