Iain Banksin runoutta

Harva scifin harrastajakaan tietää, että genremme suurmestari Iain Banks harjoitti paitsi kafkamaista proosaa ja avaruusoopperaa myös runoutta. Vasta Banksin kuoltua niitä julkaistiin yhteisniteessä (2015) Ken MacLeodin tekstien kanssa. Jälkimmäisen runoista en erityisemmin perusta, mutta Banksin runoissa on joitakin kyynisessä nokkeluudessaan ja tulkintatasojen niukistelussaan aikakaudet läpäiseviä tapauksia.

Tässä on muutama suomennoskokeiluni Banksin runoista:



Muodonmuutos (Metamorphosis, 1974)

Lintu on metafora vapaudelle,
Vapauden linnulle.
Kirja on metafora elämälle,
Elämän kirjalle.
Nousuvesi on metafora eteneville armeijoille,
Etenevän armeijan nousuvedelle.
Kala on metafora sisseille,
Sissi on kala.
Räjähtämätön pommi on metafora tilanteille,
Tilanne on kuin räjähtämätön pommi.
Keittokattila on metafora yhteiskunnalle,
Yhteiskunta on keittokattila.

Lintu siis paskansi kirjalle joka
Oli pesty puhtaaksi siinä nousuvedessä jossa
Kala uiskenteli kunnes se osui ja
Laukaisi räjähtämättömän pommin, sinkauttaen
Sen keittokattilaan jossa minä kypsensin sen
Ja annoin sen sinulle sanoen
"Mutta kuules, tämähän on pelkkä pintaraapaisu."
Ja sinä sanoit:
"Kyllä, mutta sisäpuolelta."

--

Sananen viisaille (A Word to the Wise, 1977)

Voinemme kaikki olla yksimielisiä tästä:

"He eivät ole valmiita totuuteen."

Mutta viattomuus ei velvoittaisi meitä toimimaan;

Sen pedon me keksimme,

Ja paljon muutakin sen myötä,

Minkä toivoimme olevaksi,

Hyväksyimme mukisematta.

Totuuteen sellaisenaan

Emme ole koskaan todella valmiita,

Ja sen mitä tulisi ylistää

Me päinvastoin pian tuomitsemme.

Mutta edelleen me muutumme,

Ja aina se on totuus edessämme johon emme ole varautuneet

Eivätkä suinkaan totuudet joiden olisi pitänyt tappaa meidät ajat sitten.

Aina me olemme putoamaisillamme

Eikä koskaan täysin nurinniskoin.

Siksi niille teistä

Jotka eivät erota tähteä sen valosta

Ja hukuttaisivat koiran tappaakseen kirpun,

Huomatkaa ettei riitä

Tietää olevansa oikeassa;

On myös epäiltävä sitä.

--

Paheksunta (Askance, 1979)

Totuuden versiot levittäytyivät

Lauman tiedoksi kuin muoviset sirpaleet

Useimmille nahkan alle

Ja kävivät joillekin hermoihin.

- Yksi siru lisää vanhasta aivokasvaimesta,

Yksi oire lisää;

Tuo diabeettisen materialismin mäski ja kukinto.

- Tulehan pahoittelemaan,

Selitä miksi teit niin kuin täytyi,

Kerro meille miten satuttavaa olla hyväntahtoinen.

- Sinä puhut

Verisestä Sunnuntaista, Mustasta Tiistaista,

Ja kaikesta hukkaamastasi ajasta.

- Sitten me hymyilemme, teeskentelemme,

Arvioimme paikkaa barrikaadeille,

Laskemme aseita,

Operaation hinnan,

Ja mutisemme odotellessa:

"Uskon että juuri niin se tapahtui.

Varmasti se on aivan kuten sanot."