Kylmä tuuli pyyhkii tyhjiä katuja. Ihmiset ovat kadonneet, kun näkymätön laskeuma on iskenyt kaupunkiin ja hoivahallitus on julistanut poikkeustilan koko maahan.
Suomi 2020? Ei, vaan Amerikka 1959.
Pat Frankin romaani Alas, Babylon (1959) on apokalyptisen kirjallisuuden klassikkoja, mutta en ole vaivautunut lukemaan sitä aiemmin. Romaanina se on kuitenkin ihan kelpo teos. Ihmiskuvaus on aivan toista luokkaa kuin yleensä tässä mislit-alagenressä näkee eikä hävityksen barbarialla mässäillä vaan keskitytään ydinsotaan johtaneisiin sotilaallisiin manöövereihin ja sitten siviiliväestön survivaaliponnistuksiin Fort Repose -nimisessä pikkukaupungissa.
Romaanin esipuheessa David Brin suhteuttaa romaania aikaansa selittääkseen miksi kirjan maailma on niinkin optimistinen ja rasistinen. Kirjassa ei esimerkiksi juurikaan pohdita miten pikkukaupunki säästyy laskeumauhrien laumoilta. Varsinainen selviytymistarina alkaa vasta sadannen sivun paikkeilta ja siihen mennessä on jo esitelty keskeiset survivaaliluonteet, jotka ”ansaitsevat” tulla säilymään ydiniskuista. Kirjan epäuskottavimmat osuudet ovat oikeastaan sen kirjallisesti parhaat, kuten paikallisen pankkiirin ja lepohotellin asiakkaiden käytös katastrofin jälkeen. Vastikään maailmansodan ja Korean sodan kokeneilla amerikkalaisilla oli todennäköisesti vuonna 1959 hyvä tuntuma siihen, miten nopeasti olosuhteet voivat muuttua - mutta siviili- ja survivaaliluonteet erotellaan tässä kirjassa kuin ainakin Hollywood-elokuvissa.
Helppo on nähdä millainen vaikutus Frankin kuvaamalla virkamieslojaliteetilla on ollut Brinin omaan menestysteokseen, elokuvanakin tunnettuun The Postman -romaaniin (1985). Sen sijaan Brin ei esipuheessa kommentoi Frankin teoksen ärhäkän militaristista asennetta, jota apokalyptioille ominainen moralisoiva ironia ei riitä lieventämään. Neuvostoblokki esitetään ehdottoman kovana pelurina ja valmiina länsiblokin täydelliseen hävitykseen vähäisenkin voittomarginaalin avautuessa ydinsodassa. Amerikkalaisten suurimmaksi virheeksi taas todetaan se, ettei se ole ajoissa saanut ohjuksiaan Eurooppaan, lähemmäksi Neuvostoliittoa. Romaanissa siis visioidaan ihan tosissaan, että täysimittaisesta ydinsodasta voi selvitä tietynasteisena voittajana. Siksipä romaani lieneekin ollut niin tavattoman suosittu kotimaassaan.
Scifistisenä spekulaationa Alas, Babylon ei tarjoa mitään omaperäistä, mutta näissä maailmanlopun tunnelmissa 2020 sen lukee loiventavana lohtukirjallisuutena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti