Kirjamaailmassa on
tapahtumassa vallankumous, mutta kukaan ei halua tietää siitä. Kustantajien
hiljaisuutta ymmärrän, koska heillä on hyvä syy pelätä, että liian varhainen
muutosinto kostautuu, etenkin kun e-kirjan tuomaa vallankumousta on ennustettu
usein aiemminkin, ja turhaan. Lukijoidenkin välinpitämättömyyttä voin ymmärtää,
koska he tietävät hyvin, että heillä valinnan mahdollisuudet vain kasvavat uusien
kustannus- ja markkinatapojen myötä.
Mutta kirjailijoiden
haluttomuutta seurata sähkökirjojen tuomaa muutosta en ymmärrä. Digitaalinen omakustantaminen nimittäin muuttaa kirjamarkkinoita myös printtituotannosta. Kyse ei voi
olla pelkästään kirjailijoiden vastenmielisyydestä sähkökirjan formaattia kohtaan - itsekin
inhoan niitä laitteita - vaan syynä täytyy olla perusteeton luottamus siihen,
että kustantajat kyllä huolehtivat heistä yli murroksen ja suojaavat heitä
siltä.
Pirkkalaiskirjailijoiden
herättelijäksi oli 20. helmikuuta pyydetty e-kirjojen murrosta seuraava helsinkiläinen kirjailija Kimmo Lehtonen.
Murros on niin tuore asia kaikille, totesi
Lehtonen, että vasta parin viime vuoden aikana kustannussopimuksiin on
ilmaantunut erillinen kohta digiversion oikeuksista. Lehtonen kuitenkin
muistutteli, että meidän, jotka haluaisimme kenties julkaista vanhoja
teoksiamme e-versioina, tulee muistaa oikeuksiemme koskevan ainoastaan
sisältöjä. Vanhan teoksen taitto kansineen kuuluu kustantajalle, joten parasta
on tehdä vanhasta tekstiä aivan uusi laitos. Lehtonen mainitsi laitteet ja
palvelut, joiden avulla teksti saadaan suht siististi digitoitua silloinkin,
kun alkuperäinen käsikirjoitus on päässyt hukkumaan.
"Nörtiksi"
itsensä tituleerannut Lehtonen puhui e-kirjojen tekijänoikeuksista ja
tekniikasta, mutta ennen kaikkea myyntikanavien muutoksesta. Tämä jälkimmäisin
aihe on se, mikä muuttaa eniten myös printtikirjojen markkinoita. 2-3 vuoden
kuluessa Amazon rantautuu Suomeenkin, arvioi Lehtonen, jolloin vanhojen
kustantamojen asema käy heikoksi. Nopein muutos koskee e-kirjoja, joiden osalta
printtikustantaminen ei pysty tarjoamaan läheskään yhtä hyviä
ansaintaprosentteja kirjailijoille kuin verkkokaupat. Esimerkiksi E-painos
antaa tekijöille 75% verottomasta hinnasta, Elisa noin puolet verottomasta
hinnasta, ja Applen i-puoti peräti 65-70% verollisesta hinnasta, mikä Applen
kieron (=luxemburgilaisen) veropolitiikan ansiosta voi merkitä todellisuudessa
70+15 % voittoa kirjan hinnasta.
Havainnollistaakseen
kirjailijan mahdollisuuksia Lehtonen otti esimerkiksi nykytilanteen, jossa
tyypillinen suomalainen kustantamo myy printti- ja e-kirjaa molempia 28
eurolla. Kustantajien ja kirjavälityksen otettua osansa (jälkimmäinenkin 40%
kertoi yleisö) kirjailijalle jää saman verran käteen kuin jos hän myisi teosta
7 eurolla e-omakustanteena. Ja millaisia määriä kirja myykään jos hinta on 7
eikä 28 euroa?
Toinen esimerkki oli
kirjailija Hugh Howeyn käynnistämä
data-analyysi omakustanteiden myyntimääristä: 7000 omakustanteen myyntitietojen
perusteella omakustanteet myyvät paremmin kuin kustantamojen teokset. Vaikka
tilastotietojen arvioinnissa olisi jotain kyseenalaista, jo pelkästään se
aggressiivisen reaktion määrä mitä Howey on saanut osakseen perinteisiltä
kustantamoilta osoittaa vallankumouksen muhivan oikeasti kirjamaailman
keskiössä.
Pirkkalaisten
kuukausitapaamisessa olleet kirjailijat voivat sitten muistaa olleensa
historian aitiopaikalla. Hyviä kysymyksiä tilanteesta esitettiin jo paikan
päällä: miten pelkästään e-julkaisuina ilmestyneet kirjat huomioidaan
apurahoissa? Entä palkinnoissa? Miten monta e-teosta kannattaisi laittaa
saataville halvalla tai puoli-ilmaiseksi, jotta lukijakunnan kiinnostus heräisi
ja tämä tulisi etsimään lisää samaa klikkauksen päästä löytyvistä verkkokaupoista?
Näitä kysymyksiä ei Suomen kirjailijaliitto sen paremmin kuin muutkaan kotimaiset insituutiot ole halukkaita edes esittämään, saati niihin vastaamaan.
Hugh Howeyn herättämää keskustelua löytyy erityisesti Guardianin verkkosivuilta:
Näitä kysymyksiä ei Suomen kirjailijaliitto sen paremmin kuin muutkaan kotimaiset insituutiot ole halukkaita edes esittämään, saati niihin vastaamaan.
Hugh Howeyn herättämää keskustelua löytyy erityisesti Guardianin verkkosivuilta:
http://www.theguardian.com/books/2014/feb/14/hugh-howey-author-earnings-self-publishing-revolution
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti