50272 sanaa taakse katsomatta

En ole viikkoon tarkastanut sanamäärää nanowrimo-romaanista, koska maratoniin olen käyttänyt vanhaa kannettavaa, jonka tekstieditorilla ei voi tarkistaa tekemäänsä, ei huomata virheitä, ei selata sujuvasti katsoakseen miltä juoksun jälki kokonaisuutena näyttää. On vain tekstimassaa, ja kun tänään sen kokeeksi mittasin, jotta viikonloppuna ei kiroilisi maratonin katkeamista, nanowrimon validaattori näytti 50272 sanaa.

Koskaan ennen ei ole romaani-maraton tullut täyteen näin nopeasti kuin nyt yhdettätoista kertaa osallistuessa. Syyt sujuvaan juoksuun ovat ilmeiset:
- Muut tekstityöt ovat enimmäkseen telakalla kevyen editoinnin kohteena, odottamassa isompaa inspiraatiota.
- Valmiita nanowrimo-teoksia on jo kymmenen, joten takana on runsaasti kokemusta siitä, millaisten skenaarioiden varassa voi helpoiten edetä luku kerrallaan. Tänä vuonna käytin kaiken varalta kahta näkökulmakertojaa.
- Muistiinpanoja nanowrimoa varten oli kertynyt kesäkuun alusta alkaen, ennen kaikkea 1500-luvun Venetsiasta. Aikakautta käsittelevää fantasiaromaania en ollut ehtinyt edes aloittaa ja miltei samaan aikaan sijoittuvaa historiallista romaania ehdin lukea vasta parina iltana. Suomalaisen, Firenzeen sijoittuvan "Kupolin" haluan lukea vertailun vuoksi joskus myöhemmin.

Suunnilleen kolmannes romaania on kuitenkin edelleen kirjoittamatta. Vähän niin kuin juoksisi aavikolle ja vasta tyhjyyden keskellä tajuaisi, että on aivan sama juokseeko vai käveleekö takaisin. Vai lainkaan.

“Bid me run, and I will strive with things impossible.”