"Viimeinen ihmissusi" -tyyppisen, "playfully brainy" -asenteisen kirjan kohdalla menetys ei ole kummoinen. Jää kuitenkin kriitikon tehtäväksi muistuttaa lukijakuntaa, miten korkeatasoisia nekin genrekirjat ovat maailmalla, jotka saattavat tulla Suomessa noteeratuiksi pelkästään genren ääritapauksina. Samalla kriitikko joutuu asettumaan toistuvasti itsensä ulkopuolelle ja arvioimaan, miten genrekirjan kohtaavat ne, jotka tulevat täsmämarkkinoinnin ulkopuolelta. Arvio genre-elementeistä on silloin helpointa palauttaa siihen, mitkä elementit ovat etualalla ja mitkä tehokeinoja:
Viimeinen ihmissusi on ennen kaikkea kauhulla ja ironialla höystetty rikostarina eettisesti tiedostavasta sarjamurhaajasta. Tappajan lihalliset tarpeet ovat lukijalle helpompia nieltäväksi yliluonnollisen yhteydessä.
Jokaisen genretyöläisen täytyy itse kaivertaa paikkaansa valtakulttuurin halkeamiin, "termiittitaiteelle", kuten sitä amerikkalaisessa avantgardessa on kutsuttu.
Viikonloppuna suunnittelimme Saaran kanssa yhteisen domainin perustamista verkkohotelliin. Saisimme siten kelvollisesti levytilaa kaikelle sille, minkä ei halua hyödyttävän googlen netti-imperiumia. Samalla oma domain olisi askel kohti sellaista spefi-verkkolehteä, josta on ollut puhetta jo usean vuoden ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti