Perinteitä noudattaen on tänään 21.12. taas aika kirjoittaa ylistysruno Pimeyden Herralle... tällä kertaa P. Simojokea mukaillen, sävel lienee jo trad.
TULKOON KAUHU
Yllytän tulta, hengitän savun,
Tutuksi tullut on tunnottomuus.
Suuni on turta, haipuu mun taju,
Kuolema kaiken on suuri mahdollisuus.
Kauhu on taas, kiemurtaa nyt,
Käärme on meille tänä yönä syntynyt.
Käyköön kiusa kansoille maan,
Pääsköön oudot onkaloistaan:
Tuskan tietäen ruoskaa pintaan,
Olkoon kauhu loppumaton.
Juostessa taas ammukset soi,
Jossakin äiti lasta liemeen viipaloi.
Tulkoon lahti todellinen,
Olkoon alku harrastuksen.
Tulkoon raivo ihmisrintaan,
Silloin sielu kuonaamme on.
Tahtoisin heittää taiteenkin tuhkaan,
Unohtaa kiireen ja romun rahoittajan.
Demonin jointti järkeä uhkaa,
Tuo yksi kauhu sai aikaan euforian.
Kauhu on taas, kiemurtaa nyt,
Käärme on meille tänä yönä syntynyt.
Käyköön kiusa kansoille maan,
Pääsköön oudot onkaloistaan:
Tuskan tietäen ruoskaa pintaan,
Olkoon kauhu loppumaton.
Juostessa taas ammukset soi,
Jossakin äiti lasta liemeen viipaloi.
Tulkoon lahti todellinen,
Olkoon alku harrastuksen.
Tulkoon raivo ihmisrintaan,
Silloin sielu kuonaamme on.
Muinaisen suuren jos tahdot näyttää,
Mädännys' avaa ja kohtaat Azathothan.
Et etsi turhaan, voit kuollutta käyttää,
Syödä voit miehen ja parrun parittoman
Kauhu on taas, kiemurtaa nyt,
Käärme on meille tänä yönä syntynyt.
Käyköön kiusa kansoille maan,
pääsköön oudot onkaloistaan:
Tuskan tietäen ruoskaa pintaan,
olkoon kauhu loppumaton.
Juostessa taas ammukset soi,
Jossakin äiti lasta liemeen viipaloi.
Tulkoon lahti todellinen,
Olkoon alku harrastuksen.
Tulkoon raivo ihmisrintaan,
Silloin sielu kuonaamme on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti