Kauhufilmeillä on niin iso kysyntä, että niitä voi tehdä hyvinkin pienenä tuotantona ja matalan kynnyksen käsikirjoituksilla. M. Night Shyamalan on genrensä mukainen kummajainen, joka tekee pienimuotoisia elokuvia järisyttävän hölmöillä käsikirjoituksilla ja paljoakaan välittämättä näyttelijäohjauksesta, mutta sentään hän on intoutunut ideoimaan muutakin kuin goren ja säikyttelyn aineksia. Ei hänen ohjauksiaan elokuvateatteriin ole järkeä mennä katsomaan, mutta dvd/suoratoisto-kopioina ne tarjoavat jotain taatusti erilaista kuin kauhugenreä hallitsevat höpsöt paranormaalit aihelmat.
Shyamalanin uusin ohjaus, "Old" (2021) vitsailee paratiisimaista rantaa etsiville turisteille, mutta pohjimmiltaan se on suorastaan scifiä. Tätä scifististä puolta en tiennyt teatteriin mennessä, joten olin hyvinkin tyytyväinen siihen, miten 'ikuisen hiekkarannan' konseptia vähitellen avattiin elokuvan aikana. Ja tuntuuhan tämäkin ajan suhteellisuutta pohtiva elokuva monin tavoin korona-vuoteen sopivalta. Viime vuonna teattereihin ehtinyt aikaluuppitarina "Palm Springs" (2020) kertoi ikuiseen motellilomaan juuttuneesta hääseurueesta. Korona vain viimeisteli turistiplaneettamme diagnoosin!
Shyamalanin käsikirjoituksessa on tietysti jälleen aivan käsittämättömiä kömpelyyksiä ja sellaisen mittaluokan latteuksia, ettei ohjaaja tunnu paljoakaan välittäneen miten hän filmauksensa pohjustaa. Mutta hetkeäkään ei kerronnassa ole tyhjäkäyntiä, mikä on kauhufilmiltä vallan poikkeuksellista. Efektit ovat nekin niin perinteisiä, että sama filmi olisi voitu tehdä viisikymmentä vuotta sitten yhtä uskottavasti. Oikeastaan "Old" muistuttaakin vanhan kauhu-tv-sarjan jaksoa, jossa tuntiin mahduttaa kymmenen hahmon esittelyn, ryhmän kriisiytymisen, ja loppuselvittelyn.
En minä tätäkään Shyamalan-ohjausta olisi teatteriin mennyt katsomaan, jollen olisi lukenut Guardianin arvostelusta, että filmi on parasta mitä Shyamalan on tehnyt sitten "Kuudennen aistin" (1999). No, kelpo suositus, vaikkei pidäkään paikkaansa. Elokuvana ohjaajan "Village" (2004) on edelleen kaikin tavoin ehjempi ja jopa katsottavissa uudelleen, ja aikoinaan pidin jopa "Happening"-filmin (2008) uhkaavan eteerisestä tunnelmasta.
"Old" on hieman erilaista fantisoinnissaan ja sikäli kiinnostava, muttei sitä toista kertaa jaksaisi katsoa edes talvi-illan trooppiseksi silmäkarkiksi. Lisäksi elokuvan viimeiset kohtaukset ovat jo alentuvan alleviivaavia ja selitteleviä pyyhkäisten pois sen veikeän metafilmillisen ulottuvuuden, jota tiivis skenaario ja lapsien näkökulmasta rakennettu esittely ("Mikäs on teidän nimi ja ammatti?!") pohjustavat. Aikuiset näyttelijät tuntuivat olevan elokuvansa edellyttämästä genrenäyttelemisestä pahemmin hukassa kuin lapset. Paitsi luotettavan karhea Rufus Sewell. Älyttömään bikinirooliin on tyytynyt nuori Thomasin McKenzie, jolle ei nyt anneta sellaista tilaa kuin "Leave No Trace" -elokuvassa (2018).
Isoin suosittelu "Old'ille" oli sittenkin se, että elokuvan pääsi näkemään Niagarassa, ilman mainoksia ja ilman mitään popcornia rapistelevia teinejä läheisyydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti