Joulun paras lahja oli viikonloppu mökkiretriitissä, hiljaisuus kaamoksen ytimessä. Bussimatka ja sitten patikointi lumimyrskyssä perjantaina, lauantai lauhaa kylmää, jota havumetsien suojaamat kinokset henkivät. Mökki lämpeni taas yllätyksin: aluksi hitaasti miinus neljästä kymmeneen asteeseen, sitten pellit kiinni laitettua nopeasti kahteenkymmeneen.
Ensimmäinen sauna oli ylellisintä tässä kuussa, vuodessa, vuosikymmenellä, täydellisen pimeyden keskellä jäänsä säilyttäneen salmen äärellä, hirsikerrat ja ihminen kyyryssä löylyhöyrystä. Täytin 52 vuotta. Join hyvin kylmennyttä tölkkiolutta ja mietin keväälle julkaisujuhlaa.
*
Mökiltä palattua piti palautua myös suomalaiseen joulunviettoon, lumettomaan cityjouluun.
Mutta ainahan on sentään saunat turvapaikkana. Aatonaattona menimme Kotipehkuun, kävimme Teemun kanssa katsomassa puusaunan tilannetta, mutta kukaan ei ollut laittanut sitä edes lämpiämään. Eikä valmistuvaankaan olisi ehtinyt ensimmäisellä miesten vuorolla, ja kun aloimme pelaamaan lautapelejä, ei toinen miesten vuoro enää huvittanut illan pitkitteeksi. Täten toinen sauna jäi vain näyksi: Kotipehkun kuuluisa puusauna oli remontteerattu kuin kiekkoseuran edustustilaksi!
Jouluviikon kolmas sauna oli aattona taloyhtiön järjestämä. Siellä oli yllättäen enemmän väkeä ja elämää kuin olen kertaakaan nähnyt tässä asuessa. On nyt vuosi siitä, kun päätimme muuttaa pois edellisestä talosta, sen jälkeen, kun olin lopen kyllästynyt seinän takana vellovaan känniporukkaan, joka jätti toistuvat merkkinsä rappukäytävään ja hissiin - eikä kukaan muu siinä talossa asiasta välittänyt. Tässä talossa kaikki on pienempää ja rauhallisempaa ja siistimpää, mutta niin vain oli joulupäivän aamuna poliisiauto tämänkin rapun edessä, ties mitä selvittelemässä: suomalaisessa kerrostalossa on joka helvetin rapussa joku Tapaus, jollaisesta ei joulusaunassa ole tietoakaan.
Viikon neljäs sauna oli perhevuoro joulupäivänä. Siitä alkoi laskeutuminen pois tästä tekopyhän mediapaaston jaksosta. Ja lapsi oli saanut lahjaksi pleikkarinsa, ja kaikki olivat tyytyväisiä vähintäänkin itseensä, kun ei maailmaan enää kukaan voi.
*
Sunnuntaina päättyi jouluviikko, mutta saimme viimeisen eeppisen lahjan, kun joukko ystäviä saapui pelaamaan lautapelejä aamunkoitosta illankatveeseen. Pyhien spektaakkelista spekulatiiviseen arkeen.
 |
| Pöydällä Keyflower-peli, joka edellyttää... spekuloivaa kalkylaatiota... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti