Perillä ollaan ja ollaan kuin kotoamme. Vaikka aikansa vie sopeutua osaksi sisustusta ja tehdä samalla sisustuksesta osa elämää. Mukana siirtyivät nekin kamat ja genret joista oli erityinen tavoite päästä eroon muuttojen välissä, kun ikään kuin kypsyisi henkilökohtaista esineistöään fiksummaksi. Tai sisäistäisi tietyt genret niin itseensä, että voisi ne dumpata. Mutta kolmisen tuhatta kirjaa siirtyi vieläkin muuttokuormassa, niin että neliöpinta-alan mukaan hankitut muuttolaatikot loppuivat kesken.
Ja kieltämättä siinä on jokin erityinen moraalinen dilemma, että ystävät joutuvat kantamaan tätä turhamaisinta eli epäkäytännöisintä osaa omaisuudestamme. Kiitoksemme kaikille pakkaamisessa ja kantamisessa ja purkamisessa ja siivoamisessa ja järjestelyssä avustaneille on sitäkin syvempi ja nöyrempi. Kiitos kiitos kiitos. Se meni kuin sinfonia, Laurin ja Tarun jytistäessä taukoamattomalla energialla nokkakärryjä ulos ja sisään hisseistä. Kiitos kiitos kiitos.
Ensivaikutelma uudesta talosta on vastannut sitä millaiseksi sen kuvittelimme, hyvin hiljainen, hyvin lämmin (verrattuna vetoisaan kämppäämme pohjoistuulten kerroksessa), hyvin valoisa etelänpuoleisine ikkunoineen, mutta myös tämän Kalevan lähilähiö-identiteetin kiteymä: autoja on pysäköitynä joka helvetin nurkalla, minkä lisäksi talomme takana on erityiskoulu jossa aamuisin ja iltapäivisin pyörii taukoamaton taksiralli kun sinne tuodaan lapsia. Koulun ja talon välissä kulkee Kalevan "yellow shit road", yhtä tarkkaan ajoitettu virta koiranpaskattajia. Ja vaikka aivan koulun takana on vilkas ohikulkutie, nämä kaikki kersojensa ja koiriensa nimissä ympäristöä arvioivat tamperelaiset kuvittelevat Kalevaa puistoksi.
Me toimme viimeiseksi muuttokuorman jäljillä seitsemän polkupyöräämme. Turhamaisuuttahan sellainenkin osoittaa, mutta me sentään elämme niiden varassa ja avulla enemmän kuin kukaan noista autojen ja koirien mobilisoimista lähilähiöläisistä.
Jep, ehkä paras tapa laatia itselleen tästä uudesta asuinympäristöstä itseä miellyttävä ja mielistelevä metafora on ajatella tätä taloa sijaintineen hotelliksi. Hyvät kodit ovat kuvitelminakin liioittelua tällaisessa maassa, mutta kelpoa hotellielämää voi sentään vielä uneksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti