Lapsi ehdotti viime viikolla, että minulla pitäisi olla harrastus. Luultavasti hän oli herännyt huomaamaan isässään tämän merkittävän puutteen sen jälkeen, kun koulussa olivat keskustelleet harrastuksista - esimerkkinään se, mitä vanhemmat harrastavat. Ammatin kautta hän ei ollut onnistunut aiemminkaan profiloimaan vanhempiaan (hän tietää vain että äiti on kirjailija ja isä "Galaksin Valtias"), mutta nyt vanhempien identiteetti osoittautui ongelmalliseksi myös harrastusten osalta.
Kysyin, millaisia harrastuksia hän minulle suosittelisi, ja vastaus oli kuin porvarishallituksen työvoimapolitiikasta: "No, painia ja keksintöjä."
Mitään helppoa vastausta isän harrastusvajeeseen ei ollut antaa, etenkin kun vertailukohtana on hänen äitinsä kansalaiskelpoinen punttisalilla käyminen.
Sanoin lapselle, että harrastan sentään elokuvia, mutta se ei kelvannut hänelle alkuunkaan. Jopa se, että olen ammatiltani ja asemaltani Galaksin Valtias, on hänelle uskottavampi identiteetti kuin elokuvien harrastaminen.
Suomessa harrastaminen tarkoittaa vain kahta asiaa: joko lasten yrityksiä imitoida aikuisten ammatteja tai urheiluharrastusta. Valitse siitä sitten. Tänä syksynä en mennyt edes äijäjumppaan. Maanantain ryhmä oli täynnä ja perjantain kohdalla luki, että se "sopii myös iäkkäämmille miehille". Mitä helvettiä! ajattelin minä. Kuka hullu haluaa olla "iäkkäämpi mies"? Ketä iäkkäämpi? Omaa viiteryhmäänsäkö?
Jahka lapsi on vähän vanhempi voin tarjota hänelle selitykseksi tukahdutetun työväenluokan harrastuskielteisyyttä. Siihen aikaan, kun olin lapsi 60-luvulla ja teini 70-luvulla, eivät työväenluokan lapset ylipäänsäkään harrastaneet mitään: se oli keskiluokan kakaroiden touhua.
Joskus 1980-luvun alulta muistan oman isäni lehtihaastattelun, kun häneltä ihmeteltiin miksi hänen poikansa ei käy nyrkkeilysalilla, vaikka olisi nuoriin erikoistunut valmentaja omasta takaa. Ja hänen vastauksena tiivistää kaiken: "Poika on enempi lukumiehiä."
Siispä sitten lukumies. Ei kirjallisuuden harrastaja, koska se olisi liiaksi keskiluokkaista, eikä harrastajakirjoittaja, koska se olisi yhtä surkuhupaisa näky kuin duunarilapsi oopperan aulassa. Niin sitten lukumies. Onko se työväenluokan ainoa käsite ja mahdollisuus saada nousukkaitaan näyttämään kunniakkailta pukumiesten keskuudessa, ehkäpä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti