Mutta miten ymmärtää yksittäisen urheilijakansan typeryyttä, kun se menee temppuilemaan Suur-Venäjän hirmuvaltiaan mieliksi?
Miten tulkita kansan kokoista itsepetosta ja maailman mittaista fantasiaa, että desimaaleilla ja dopingilla käyty kamppailu kameroiden edessä jotenkin edistäisi demokratiaa suuntaamalla hirmuvaltiaan mielen hetkeksi pois panssareistaan ja pakkoleireistään? Miten tulkita välimatkaa Venäjän halukkaasti ruokkimien pelkofantasioiden ja suomalaiseksi reaalipolitiikaksi nimitetyn valkokankaan välillä?
Eikö jo 1900-luvun historia sen todista, miten nämä Hitlerit ja Puputinit käsittelevät ympäröivää maailmaa niin kuin henkilökohtaista unelmaansa jättääkseen jälkeensä pysyvän painajaisen? Eikö ole jo selvää, että Putinin Venäjä tullaan muistamaan samassa merkityksessä kuin Hitlerin Saksa - ja enää pitäisi torjua se vihafantasia, että kyse olisi venäläisyydestä Putinin hahmossa tai saksalaisuudesta Hitlerin hahmossa?
Antaakseen muodon sille, mikä on urheilijakansan skitsoinen suhde naapuriinsa, on kerrankin siteerattava Petteri Vompattia, joskin hieman toisesta asiayhteydestä: "AIVAN KUIN SUOMEN KANSA OLISI VIERAANTUNUT VIERAANTUMISESTAAN."
Toistaiseksi tässä historiastaan repeytyneen ja instant-median ahdistamassa maailmassa ei kuitenkaan ole muuta jäljellä kuin primääritulkinnat siitä, mitä Venäjä tekee ja miten se tapahtuu maailmalle, joka ei ole Puputinia ansainnut.
Toistaiseksi on vain Mordorin pimeys ja Sauronin vihaa syöksevä silmä.
Hope that children love their Russians too.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti