Kun keväällä 2020 valmiuslaki otettiin käyttöön, kuvittelin, että nyt kaikki asiantuntijatietoa vastaan mölisevät hörhöt laitetaan ojennukseen ainakin Uudenmaan alueella, poikkeusolojen kriisivyöhykkeellä. Mutta pitkämielisyydellään menestykseen nousseiden demokratioiden tavoin ei Suomikaan reagoi poikkeuksiin poikkeuksina edes näissä tappavan pandemian poikkeuksellisissa oloissa. Kahdessa vuodessa pandemiasta on tullut jopa POIKKEUKSELLISEN NORMALISOIVA tila. Kun hallituksen kaatamisen ja parlamentin häpäisemisen tavoitteekseen ilmoittavat tahot kokoontuivat viime viikonloppuna eduskunnan eteen, viranomaiset kuittasivat sen "mielenosoitukseksi" eikä kapinaksi.
Poliisin on tietysti taktista säilyttää matala profiilinsa, jotta nämä antivakseristit ja propetrolistit saadaan siirtymään pois massana eikä yksittäin kannettuna. Mutta termit, joita hallinto käyttää, osoittavat, että poikkeusolot edellyttävätkin yhä sallivampaa eli NORMALISOIDUMPAA suhtautumista niihin konkreettisiin poikkeuksiin, kuten avoin kapinayritys, eikä perustellusti tiukkaa kontrollia.
Tarkemmin hallinnon kieltä silmäillessä huomaa, että valmiuslainkin käytöstä puhutaan nimenomaan poikkeusoloina eikä poikkeustilana (state of emergency) tai peräti poikkeusaikana. Kaiken lisäksi poikkeusolot eivät ole niin poikkeukselliset, että vallitsi edes alustava yksimielisyys, että ne eroavat jostain tietystä normaaliksi katsottavasta yhteiskunnan tilasta. Viime keväänä valtioneuvosto päätti, että tappava epidemian kanssa eläminen vastaa suomalaisen yhteiskunnan normaalioloja. Eduskunnan koronatietopaketissa muutos todetaan näin: "27.4.2021 valtioneuvosto antoi asetukset valmiuslain toimivaltuuksien käytön kumoamisesta ja totesi, että maassa eivät enää vallitse valmiuslain 3 §:ssä tarkoitetut poikkeusolot."
Tämähän jättää kysymyksen siitä, mitä Suomessa tai sen ympärillä pitäisi tapahtua, jotta edes pääkaupungissa uskallettaisiin julistaa poikkeustila, kuten Kanadan Ontariossa vastaavan kapinayrityksen vuoksi on juuri tehty. Onko Suomen seurattava muiden EU-valtioiden reaktioita voidakseen perustella, milloin meidänkin on pakko julistaa vastaava asiaintila?
United States of Emergency näyttää olevan jatkuva asiaintila Atlantin toisella puolella, mutta silti Suomea NATOon ajavat tahot – kuten pandemiasta urheilun ja hyggeilyn aikakautena raportoiva Helsingin Sanomat – pitävät USE:a esikuvana valtiolliselle normaalitilalle.
Poikkeusolot yleisimpänä 'asiaintilana' osoittautuukin hallintokielen tilaisuudeksi normalisoida sekä instituutiot että niiltä odotettavat reaktiot poikkeuksiin, jopa niinkin poikkeukselliseen tapahtumaan kuin avoin kapinayritys keskellä pääkaupunkia. Oikeastaan tämän poikkeuksellisen normalisoinnin voisi ilmaista yhdellä uudiskäytön saavalla termillä "suomettuminen". Esimerkiksi valtioiden välinpitämättömyys ilmastokriisin ja lajikadon globaalia poikkeustilaa kohtaan tulee edes jollain tasolla ymmärrettäväksi, kun siitä puhuu "suomettumisena".
*
Äskettäin telkassa nähdystä toimintafilmistä opin vastavan yleiskäyttöön sopivan uudissanan "puolalainen panttivanki" -keissi. Tällä rasistisesti sävyttyneellä (sitähän "suomettuminenkin" on erityiskäytössä) uudissanalla poliisit tarkoittivat tilannetta, jossa henkilö uhkaa vahingoittaa itseään eli ottaa itsensä panttivangiksi, jotta hänen vaatimuksiinsa suostuttaisiin. Tämä maallikkomarttyyriuden mitä inhimillisin ja erikoisin muoto pitäisikin ottaa malliksi, kun yritämme ymmärtää demokratiaa vastustavien antivaksereiden ja muiden vastaavien henkilöiden POIKKEUKSELLISTA NORMAALIUTTA. Hehän uhkaavat asettaa itsensä kuolemanvaaraan, mikäli heidän mielipidettään, että kuolemanvaaraa ei ole, jätetään kuuntelematta.
Normaaliksi tämän skitsoidiselta kuulostavan käytöksen tekee se, että ilmastokriisin suhteen tietyt puolueetkin toimivat yhtä skitsosti: ne kuvittelevat "meidän" (valtiona) ajautuneen "meidän" vihreiden päämääriemme panttivangiksi, mutta "me" (konservatiiveina) halvaannutamme demokratian ihan varmasti, mikäli "meidän" (valtiollista tahtoa edustavan konservatiivipuolueen) vaatimuksiimme ei suostuta.
*
Mitä sitten tapahtuu kaikelle tälle termistölle, jahka Venäjän sotatoimiyhtymiä siirretään Ukrainan lisäksi lähelle Suomen itärajaa? Otetaanko käyttöön vanha termi "poikkeusaika", jotta ei jouduttaisi käyttämään merkitykseltään liian monitulkintaiseksi muuttunutta "poikkeustilaa"?
"Poikkeusaika" olisi siitäkin kätevä termi, että kukaan ei oikeasti tiedä kuinka pitkään nykyaikainen sota kestää, koska sodan normaali eskaloituminen johtaisi nykyisissä normaalioloissa ydinaseiden käyttöön, minkä jäljiltä kokonaiskuva sotaa käyvistä osapuolista olisi vähintääkin hämärä. "Poikkeusajan" julistaminen antaisi kansalle mielikuvan, että tälläkin sodalla tulee olemaan selvärajainen alkunsa ja loppunsa aivan kuten olympialaisten tavoin selkeästi kausiharjoitteluun käytetyssä "talvisodassa" – sillä välin kun poikkeustilahallitus siirretään Viking Linen uudella tilaihmeellä NATOn aluevesille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti