Sota elättää setää

Ja sitten taivaat aukenivat. Lukuisten, loputtomilta näyttäneiden apurahahylsyjen jälkeen sain täsmäosuman, jonka tuloslukema jysähti tänään postiluukusta: vuoden apuraha Wihurin säätiöltä SOTAKIRJALLISUUDEN ESTETIIKAN tutkimukseen.

Sotatutkijaksi - ei oikealla kampuksella vaan oikealla kampauksella

Pitäisi varmaan hankkia jonkinlainen persupusakan muunnelma ("KIITOS WIHURI 2015-16"). Niin uskomattoman julkiselta luottamuksenosoitukselta tämä tuntuu, että voi edelleen saada kannustuksen tutkijantyöhön.

Samaa projektia olen tietysti suunnitellut myös tietokirjana, mutta tämä muuttaa kaiken ilmestysmäisellä täsmällisyydellä. Romanssitutkimuksen käsikseen saan viimeiset muutokset viikon sisällä, juuri sopivasti, ja sen jälkeen on tehtävä dekkari valmiiksi kolmessa kuukaudessa. Sitten muutun sarkastisesta romanssitutkijasta etäännyttävän ironiseksi ("ironclad") sotatutkijaksi. Onneksi meitä antimilitantteja sotakirjojen tutkijoita on paljon enemmän kuin meitä antiromanttisia romanssintutkijoita.