Jos avioliitto on satama niin...

Latinankielessä purjehdus ON yhtä kuin navigointia, mutta purjehduksen alkeiskurssilla (2010) opetettiin kyllä kaikkea muuta paitsi navigointia. Kurssi oli niin käytännönläheinen, että sitä voisi suositella kelle tahansa ajattelun alkeiskurssiksi. Esimerkiksi "veteen putoamisesta" opetettiin parilla sanalla olennaiset asiat: "Purjeveneestä ei pudota veteen. Suomessa järvivesi on tappavan kylmää ja purjeveneen kääntäminen vaatii aikansa, joten veteen ei pudota." Piste.

Öinen satama on kuin...

Miksi elämään ei ole tarjolla yhtä käytännöllisiä kursseja? Miksi psykologit ja papit ovat niitä surkeimpia metaforien kierrättäjiä, jotka arvovaltaansa luottaen voivat lörpötellä mitä tahansa sumealta saaristomaisemalta näyttävää postikorttifilosofiaa?

"Avioliitto on kuin lautapeli", sanoi pappi, joka vihki ystäviämme heinäkuisissa häissä.

En ollut uskoa korviani. Vanhan sanonnan mukaanhan "avioliitto on nollasummapeli". Mutta eläkkeelle päästyään pappi sai kai ottaa vapauksia.

Metaforiahan tarvitaan todennäköisyyksien sumentamiseksi eikä selventämiseksi. Yleensä metaforat ovat surkeimpia mahdollisia aforismipohjia, joiden sumeus käy ilmi vasta kun ns. suunnatun metaforan kääntää toisinpäin. Sama pätee uskontojen monopolisoimiin vertauksiin, sillä auktorisoitu vertaus muuttuu nopeasti metaforaksi: "avioliitto on kuin satama" > "avioliiton satama".

Mutta kääntäkääpä suunnattu metafora toisinpäin ("satama on avioliitto") niin viisaus näyttää yhtä hölmöltä kuin helmat korvissa seisova pappi. Edes naispappi ei yrittäisi jokapäiväisen leipänsä lävitse niin veltolla metaforalla.

Voi tietysti olla, että eläkkeelle päästyään pappi toimi ihan kuten arjen runoilija: hän halusi metaforalla sumentaa sen todennäköisyyden, että puolet avioliitoista päättyy eroon väistämättömämmin kuin mitä horisontissa siintävä satama saattaa erilaisia laivoja törmäyskurssille.

Ainoa asia mikä avioliitossa näyttää olevan kestävää on sen vahvuus metaforisena toimena: kaksi toisilleen vierasta oliota nimetään yhdeksi (avio-)olioksi. Se on kapitalistisessa kilpailuyhteiskunnassa aina vain vahvempi sosiaalinen sidos, koska mitään muuta VAKAATA semanttista tilaa ei ole jäljellä. Avioliitto on ainoa 'tiimityön' yksikkö, jonka ei tarvitse omassa lajissaan kilpailla muiden yksiköiden kanssa.

Lähtiessämme heinäkuisista häistä saimme kyydin kaupunkiin pappispariskunnalta - jotka olivat lautapeliharrastajia. Sen parempia todisteita pappisammatin muutoksesta ja luterilaisen doktriinin murtumisesta en olisi voinut löytää.

Häät ovat päätön tapahtuma

Häät ovat päätön tapahtuma, mutta silti - tai juuri siksi - siellä oppii jotain päällisin puolin tärkeää.

Mitä metaforisemmaksi avioliitto muuttuu, sitä hauskempaa on vierailla sen ympärillä, ja tätähän metaforiikka tarkoittaa: merkitykset juhlivat merkkien leikatessa toisiaan.

Jos avioliitto on lautapeli niin noppaa heitetään sen muodostamassa ringissä. Luovasti kaivoonkin, toki.

Seuraavista, elokuisista häistä poistuessamme me avovaimoni kanssa johdonmukaisesti eksyimme. Edes kännykästä ei ollut apua, koska Helsingin kupeella sijaitsevaan saareen ei voi tilata taksia tai partiotyttöjä. Meillä oli kyllä opas mukana, mutta hänkin totesi vain, että "tästä ei sitten puhuta..."

Möyrimme puoli tuntia pitkin Lammassaaren rantoja uskomattoman pimeiksi käyneillä metsäpoluilla, ja yritimme löytää mantereelle vieviä pitkospuita. Alkoholilla oli osuutta asiaintilaan, mutta niin on kyllä niilläkin, jotka rysähtävät yhtä aikaa samaan satamaan. Tutkittu juttu.