KALENTERI TULEVASTA

BitteinSaari on osa Soikkelin BITTEIN SAARET -verkostoa

TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA 2024


- toukokuussa osallistumme taas Åconiin
- tietokirjani Eroottinen elokuva ilmestyy kesällä Oppianilta






sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Helsinki on luokkakone


Tällä kertaa se olin minä, joka ehdotti että lopettaisimme Hesarin tilauksen. Niin paljon se tekstisilppu ärsyttää, millä valtakunnalliseksi tarkoitettu lehti täyttää sivunsa, etenkin kulttuuriosastonsa, jotta sen ei tarvitsisi maksaa avustajille oikeista sisällöistä.

Turha on sinänsä Hesaria syyttää luokkakoneeksi, koska sehän on kuitenkin Helsinki, jossa pääkaupunkilainen käsitys JULKISUUDESTA tuottaa juuri tietyntyyppistä nollajournalismia, niin kuin tänään alkanut "juttusarja" Helsingin historiasta (I maailmansodan aikana), mitä sarjaa Hesari ilmoittaa jatkavansa vuoteen 2018 (!) saakka. Eikä moinen mahtipontisuus olisi mahdollista tänä printtimedian syöksykierteen aikana, jollei "juttusarjan" toisena tekijänä olisi Ilkka Malmberg, joka on instituutio instituutiossa, lehden keulakuvaolento kaiken arvostelun ja itsekritiikin yläpuolella.

Helsinkiä taas ei voi kovin paljoa solvata, kun kerran itsekin tänä keväänä leikittelimme ajatuksella pääkaupunkiin muuttamisesta, siinä vaiheessa kun Saara haki sieltä töitä ja pääsi jo haastatteluun saakka. Toki se on omanlaistaan synkkää huumoria, itseironian syvintä ja samalla matalinta laatua, edes katsella millaisia asuntojen hinnat Helsingissä ovat ja miettiä missä lähiössä voisi kasvattaa lasta edes kohtuullisen turvallisesti.

Lupaukset työn mahdollisuudesta ja tiheämmästä verkottumisesta kaikilla mittareilla ovat niitä mitkä kaltaisiamme puolikodittomia ihmisiä yllyttävät arvioimaan omaa asemaa Suomessa - ja tasan tällä tavalla Helsinki on se luokkakone, joka tuottaa hahmotonta tyytymättömyyttä (ulkopuolellaan) ja tyytyväisyydeksi naamioitunutta itsekkyyttä (sisäpuolellaan).

Tyypillisin hesalainen ei ole Kalliossa asuva toisen polven emigranttiyrittäjä, vaan ex-ministeri Merja Kyllönen, kyökin kautta hallitukseen päässyt älykäs juntti, joka pystyy käyttämään asemaansa yhtä aikaa ulkopuolisena ja sisäpuolisena, siis esiintymään ikään kuin Helsinki olisi VAIN pääkaupunki josta käsin yhteisiä asioita hoidetaan. Tähän positioon, jossa kabinettiin pidetään pyöröovea auki riippumatta sen politiikan vastenmielisyydestä, kaikki hesalaiset pyrkivät, mutta saavuttavat sen vain hetkeksi jossain siinä Tikkurilan paikkeilla.

Samanlaisia luokkakoneita ovat tietysti useimmat maailman pääkaupungit, vaikka niistä naapurimaissa puhutaankin vähätellen unelmakoneina.

Jokaisella Euroopan valtiolla on vaihtoehtohistoriansa, että sen pääkaupunki olisikin perustunut sen kulttuuriselle pääomalle eikä sotilaiden ja byrokraattien laskelmille: Suomella Turku, Ruotsilla Göteborg tai Uppsala, Puolalla Krakova, Ranskalla ehkä Lyon ja Saksalla München?

Näitä vaihtoehtoisia, erilaisen luokkajärjestelmän tuottavia historioita vain vaivoin pohditaan edes fiktion harrastajien keskuudessa. Kuitenkin jo pelkkä ideoiden heittely sen ympärillä, mikä olisi voinut olla Euroopan yhteinen pääkaupunki (toisin toteutuneessa imperiumien historiassa) tuottaa  alternativistien foorumilla kiinnostavia ehdotuksia Aachenin, Baselin ja Brnon puolesta.

Ja eurooppalaisuus viimeisenä identiteettivaluuttana on yllättäen arvossaan juuri tänään, kun Vladimir Putinin yllyttämä rosvoväki taas riehuu Ukrainassa saadakseen venäläiset ohjukset pönkittämään miehuuttansa, ja puolet mannerta tuntuu luisuvan kohti itää näiden olympialaisista myöhästyneiden äijänationalistien ansiosta.

Vaan käyvätkö suomalainen ja eurooppalainen luokkakone kilpasille? Tuskin. Lapsikin pystyy palauttamaan meidät sujuvasti  maan pinnalle, sillä hän ei suostu muuttamaan metriäkään nykyisestä paikastamme, siis samalla periaattella kuin mitä joku asuntoesittelijä tokaisi: "Mihin sitä kodistaan muuttaisi?" Lapsella ei ole vielä käsitystä edes siitä, mitä hänen vanhempansa tekevät työkseen, joten häntä ei voi moittia uskollisuudesta Tamperetta kohtaan.

Toisinaan valehtelemme lapselle, että olemme "köyhiä", jotta välttäisimme ostamasta hänelle uutta legopakettia... Ja tässä jos missä näkyy luokkakoneen erotteleva vaikutus. Tosiasiassa me olemme köyhiä vain luokkavertailussa, kun taas elintasoltamme olemme turpeasti elävää keskiluokkaa.

Luokkakoneen vaikutuksesta Helsinki ei meitä huolisi, jos pystyisi, sillä palkkatulomme ovat niin pienet että veroprosentti on molemmilla nolla... ja kuitenkin meidän elintasomme yhdessä sosiaalisen pääoman (= keinä me kelpaamme ystäville ja yhteisölle) kanssa on niin hyvä että meillä on kaikkea RIITTÄVÄSTI juuri Tampereen kaltaisessa junttikaupungissa elämiseen. Ja riittävästi jäsenyyteen siinä samassa fiksujunttien puolueessa kuin ex-ministeri Kyllönen, joka henkilökohtaisista talousasioista haastatellessa (HS, muistaakseni tällä viikolla) kehuskeli tyhmyydellään ihan kuten muutkin kuluttajasektorit.

Jos perheemme muuttaisi jollekin pienemmälle eli pohjoisemmalle paikkakunnalle, romahtaisi luokka-asemamme täysin riippumatta siitä, millaista palkkaa saisimme tai millaista työtä tekisimme.

Olemme Tampereen vankeja, mutta ei Tampereen vaan Helsingin takia.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti