Kostet & Suoniemi: Pohjolan taruja (tietokirja)

 

Jenna Kostet ja Karoliina Suoniemi: Pohjolan taruja – Jumalat, sankarit ja myyttiset olennot

Kuvitus Anniina Lius
149 s.
Wsoy, 2025

Ihme kyllä, kattavaa esittelyä skandinaavisesta mytologiasta ei näytä aiemmin julkaistun lapsille. Aikuisillehan sellaisia on ollut saatavilla niin tarinapitoisessa kuin ensyklopedisessa muodossa.

Myös tätä Pohjolan taruja -teosta myydään ensyklopedian nimellä, vaikka kooste on pikemminkin pyttipannumainen: hieman Kalevalan henkilöitä ja hieman suomalaisia taruolentoja, mutta sitten miltei puolet "Viikingit"-osastoksi nimettyjä skandinaavisia myyttihahmoja.

Koulujen käsikirjastoissa – jos sellaisia on enää olemassa – teos täyttää kerralla monta puuttuvaa lähdettä, vaikka äidinkielen oheislukemistona kirja on rakenteeltaan ongelmallinen. Kirjasta jää vaikutelma, että puolet Pohjoismaiden myyteistä olisi Kalevalaa ja toinen puoli "viikinkijumalia", seassaan sellaisiakin ilmeisen tärkeitä sivuhahmoja kuin Idun, Skadi, Njord, Ägir ja Ran. Nämä esitellään samanarvoisesti kuin Louhi tai Kullervo.

Vain saamelainen mytologia loistaa poissaolollaan ja selitys siihen on hieman hurskasteleva: kirjoittajat eivät ole itse saamelaisia eivätkä saamelaisen kulttuurin asiantuntijoita. Kuitenkin kirjan väitetään kattavan myös "Karjalan" perinteen, ilman, että tekijät ilmoittaisivat olevansa karjalaisia tai edes karjalaisen kulttuurin tuntijoita.

Karjala esitellään kirjan johdannossa itsenäisenä, valtioon rinnastuvana vyöhykkeenä muiden pohjoismaiden rinnalla, mikä tuntuu sekin poliittisesti hämmentävältä ratkaisulta. Heti seuraavalla aukeamalla "karjalaiset" ovat kuitenkin samanlainen muinaisheimo kuin savolaiset tai hämäläiset. Karjalan merkitys kansanperinteen säilymispaikkana, syrjässä kristillisestä kolonialismista, on tietysti selitetty perustellusti, samoin Lönnrotin sepittämät lisäykset Kalevalaan.

Pohjolan taruja -teoksen kirjoittajista toinen, Jenna Kostet, on kansatieteilijä ja kirjailija, mikä selittänee, että mytologioiden henkilöhahmoja esitellään tarinaskeemojen varassa. Toinen kirjoittaja, Karoliina Suoniemi, on puolestaan selko- ja tietokirjailija. Selkokirjamainen tyyli näkyy 3-4 virkkeeksi tiivistettynä kappalejakona ja ajallis-paikallisen taustatiedon poisjättämisenä. Esimerkiksi Väinämöisestä luetellaan ensin neljä ominaisuutta kuin roolipelihahmosta, minkä jälkeen kerrotaan neljä tärkeintä tapahtumaa tietäjän uralta.

Ylivoimaisesti parasta, aikuisenkin lukijan koukuttavaa, on Anniina Liuksen piirtämä kuvitus. Omintakeisen ulkoasun antaminen kymmenille myyttihahmoille, joista on jo loputtomiin kanonisoituneita piirrostulkintoja, todistaa myyttien oikeasti elävän nykypäivässä. Hahmoissa on hyvin vähän mitään ikonisia jälkiä suomalaisesta, kalevalaisesta tai viikinkien koristetaiteesta, mutta se lienee myyttien elvyttämisessä hintana.

Markku Soikkeli

Tämä arvio ilmestyy arvosteluna Portin numerossa 1/2025