Kesäkuu oli kylmin miesmuistiin.
Ja kuten tiedetään, miesmuisti on yhtä pitkä kuin kalsarin lahkeet.
Tänä kesänä ne yltävät vähintään jurakaudelle saakka.
On myös tuullut kaksi kuukautta lähes yhtä soittoa. Se on pitänyt järvet sekoittuneena ja yhtä kylminä kuin juuri jäistä vapauduttuaan, ainakin Savossa. Metsät sentään viheriöivät tutusti, ja punkit ja hyttyset kukoistavat juu.
Tämän kesän ainoa savotta oli vanhan kesämökin tyhjennys ja huvijahdin myyminen rannasta. Laitoin sen myyntiin nettitorille, ja siitäkös suosio syntyi: puhelin alkoi soimaan puolen tunnin sisällä ja viestejä tuli tulvimalla, hinta kun oli halpa ja käytettyjen veneiden kauppaa seurataan näköjään samalla intohimolla kuin itse seuraan käytettyjen lautapelien hintoja. Sama rumba toistui kun laitoin myyntiin vanhan perämoottorin, edes tietämättä sen valmistusvuotta. Kun sitten sovin purjeveneen myymisen (300 eurolla) ostajalle, joka tarjoutui antamaan jopa etumaksua, eräs rannalle jääneistä venetarpeisista alkoi lähetellä vihapostia syytellen petoksesta jne.
Vanhan mökin tyhjennys (5.6.) tuntui siltä kuin olisi kumonnut vanhaa keksirasiaa, johon on kertynyt kaikenlaista roinaa, hyödyllistä rihkamaa ja tarkoituksensa kadottanutta käyttötavaraa. Kuopion kierrätyskauppa kävi hakemassa ison pakettiauton täpötäyteen kamoja, mihin epähuomiossa annoimme mennä kaikki sängytkin. Lopulta purjeveneen hakija saapui hänkin, sitoi näppärästi veneen lavalle ja jutusteli ilosta, mitä hänen poikansa saavat päästessään nyt harjoittelemaan jollaa isommalla paatilla. Se oli päivän toiseksi paras hetki!
Loppuja rippeitä kannoimme jätesäkeissä mökkitien roskikseen, minkä täyttymisestä oli kauempi mökkiasukas vetänyt arbuusin kärsäänsä ja tullut puhelinta myöten tiekunnan johtajalle, että olemme heitelleet mukamas roskia ympäriinsä jne. Helvetti mitä porukkaa kesäsuomalaiset ovat. Vain viikkoa aiemmin olin lukenut uutisen, miten Tuusniemi on nyt yksi niistä kunnista, joissa on enemmän kesäasukkaita kuin oikeaa väestöä. Ja sen kyllä huomaa. Eivät savolaiset ole niin törppöjä kuin nuo roskiksen kapasiteettia tai halpaveneen hintoja voittomarginaalinaan seuraavat mökkiurpot.
Saara siivosi vielä mökkiä myyntinäyttöä varten, minä kärräsin niitä roskia ja etsin kadonneita meloja, jotta voisimme kesän aikana pelastaa kanootin Kuopioon. Sitten tilasimme taksin, ajoimme Tuusniemelle ja tilasimme isot pitsat ja isot oluet bussia odotellessa. Se oli päivän paras ja varmasti kesän hienoimpia hetkiä.
*
Ja vasta sitten alkoi varsinainen mökkikesä, elämää keksipurkkimaisessa rauhassa mökin seinien sisällä.
Hyttysparvet ja järveltä puhaltava tuuli ulkona takasivat sen, että motivoitui kirjoittamaan Portti-novelleja ilman minkäänlaisia suunnitelmia, opettelemaan vaikeana pitämänsä korttipelin (Race for the Galaxy) ja lukemaan Hesarista jokaikisen typerän kolumnin. Niin tiiviisti olimme mökissä, että televisio tuntui häiritsevämmältä kuin aiemmin, eikä siitä katsottu kuin Batman ja Simpsonit.
Saunan lämmitimme joka toinen ilta - saadaksemme sen ainutlaatuisen terassikokemuksen myöhästelevän kevään ja uhkaavan syksyn välissä, mitä suomalainen kesältä hakee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti