Romaanin oli luvattu tulevan painosta 29. päivä, mutta näillä helteillä painotkin takovat niin kuumina, että paketti oli tullut postiin jo viime viikolla. Tänään sen sitten hain, alastoman lounaani, ja laitoimme valkoviinin kylmään.
Kummempia julkaisujuhlia ei ole fiilistä pitää, vaikka Läpinäkyvä kuolema näyttää siltä kuin pitääkin: teoksena parasta eli huolitelluinta ja viimeistellyintä mitä olen julkaissut - ja ensimmäinen KOVAKANTINEN kirjani. Se tuntuu erikoisella tavoin hyvältä, hmm. Kehuisiko lajityypin (kioskigenreistä) erottavaksi tekijäksi siis "Kovaksi kansitettua dekkaria"?
Ei vain ole oikein mitään työarkea (so. palkkatyöläisen elämää). jonka tämä julkaisutapahtuma keskeyttäisi ja jossa se merkitsisi sikäli "työvoittoa". Pidetään juhlia sitten syksymmällä ja talvempana, jahka talousyksiköltäme ilmestyvät ekosiivouksen ja scifin käsikirjat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti