PARISALEM 14.-21.12. 2013
Pakomatka ja pyhiinvaellus, kaupunkiin johon kaikki muut kaupungit perustuvat, kaupunkiin joka on väsyttävyydessään yhtä ylivoimainen kuin valovomaisuudessaan, kaupunkiin jonka lävitse liikutaan tunnelikoneiden vauhdilla ja jonka yössä uneksitaan mustavalkoisen lelukalugangsterin levottomuudella… dekadenteista jotka menivät jo 200 vuotta sitten varoen kylpyynsä….
Ja silti näimme enemmän aurinkoa seitsemän päivän aikana kuin Suomessa talvikuukausina yhteensä, silti joimme enemmän viiniä kuin väsyneen ihmisen soisi olevan mahdollista, ja taidettakin näimme enemmän kuin olisimme ansainneet minkään esteettilahkon rangaistuksissa… sillä Parisalem 2013 on yhtä aikaa pitkät jäähyväiset 1900-luvun kaupunkilaiselle modernismille ja veltto tervehdys 2000-luvun sukupolville joille turismi on yksi medium muiden joukossa…
Parisalemiin matkustaminen kahdestaan on hapanta kitchiä, mutta ei se tee viiniä etikkaisemmaksi eikä öitä janoisemmiksi, kunhan on asemastaan ajassa tietoinen, tietoinen antikvaarisen sivilisaation samanhenkisyydestä ja koko tuon eurooppalaista sivistystä siivilöivän ranskalaisen kulttuurin suopeudesta tällaista happaman romanttista turismia kohtaan…
Ja niin, Versailles talvella on sekin antikliimaksi jos mikä, paskanruskeaksi ruostunut Neptunus keskellä lehdetöntä maisemaa, jossa monarkkinen pöyhkeys näyttäytyy yhtä elottoman avarana kuin koko eurooppalainen historia jonka keskellä me itse kukin, sentään, joudumme kohtaamaan kuninkaallisiksi oletut juhlahetkemme… ja siksi hyvästi hyvästi Ranska hyvästi hyvästi Parisalemin kadut ja lyhdyt, jotka niin pitkään olette antaneet outoa suuntavaloa unelmiini siitä mitä olisi elämä Euroopan kokoisessa maailmassa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti