Hävitys (elokuva)

Kirjailija Alex Garlandin ohjaajaura ei ole noussut oikein siivilleen. Eikä nouse vieläkään, sillä tuotantoyhtiö tajusi hyllyttää hänen kauhuscifi-filminsä, Hävityksen (Annihilation), Amerikka-kierroksen flopattua. Mutta Netflix vainusi rahaa ja osti elokuvan studion roskakorista kierrätettäväksi nimitekijöiden (Garland ja Natalie Portman) varassa suoratoistoon.

Netflixin mahdollistama intimiteetti ei purista Hävityksestä yhtään parempaa kauhuelokuvana kuin scifinäkään. Paitsi Hesarin kriitikko Juho Typön mielestä, joka oli pitkässä tv-arviossa (13.3.) lääpällään tämän kauhuscifiä Stalker-aihelmaan sekoittelevan hölmöilyn kanssa. Ehkä siksi, että tässä elokuvassa kaikki päähenkilöt ovat naisia ja naisidentiteettitarinat ovat nyt niin tavattoman trendikäs juttu, että antamalla leffalle neljä tähteä Juho Typpö uskoo nostavansa omaa tähteään.

Hävitys oli onneksi helppo tarkistaa, kun Netflix tulee meidänkin kaapelilaitteisiimme.
Itse antaisin sille enintään yhden tähden loppukohtauksen tanssimaisesta kuvauksesta. Mutta jokin taho, joka tämän Garlandin leffan on ryssinyt, on loppukohtaukseenkin pakottanut pohjustukseksi kauhuscifille ominaista räiskintää sekä Alien-filmeistä kopioidun pesäpainajaisen. Kehyskertomuksen alavireinen kuvatyyli taas on lainattu scifi-elokuvat uuteen arvoon nostaneesta Arrival-filmistä. Ihan ilman ohjaajan omaa ajattelua.

Ghostbusters Floridassa? Vai Ihmemaa Oz?

Ylipäänsä Hävitys sisältää yhtä paljon kliseitä kuin Garlandin edellinen ohjaus, palkintojakin saanut debyyttifilmi Ex Machina (2015).
Kun viisi naista tallustelee outoutuneelle Alue X:lle haalarit päällä ja pyssyt kädessä, kuva on yhtä tahattoman helppo ja koominen kuin uuden Ghostbusterin (2016) vastaava asetelma oli pyrinnöllisen koominen.

Ja tästä avainkohtauksesta mennään koko ajan alaspäin. Mutanttieläimet piirittävät, pimeästä kantautuu pelottavia ääniä, edeltävä retkikunta on jättänyt jälkeensä ahdistuneita viestejä, naisten yksilölliset motiivit särkevät ryhmäkurin, jne jne jne.

"Hävityksessä on panostettu yhtä hienosti sekä juoneen että ulkoasuun", väittää Juho Typpö arvostelussaan. No ei muuten ole. Ei kumpaankaan. Kriitikko valehtelee tai on katsellut vastapäistä seinää elokuvan sijaan.  

Hävityksen juoni on tosiasiassa hävettävän huono ja sen ulkoasu on kuin mistä tahansa studiopitoisesta 'teinit eksyvät metsässä' -kauhupätkästä. Elokuvan loppupuolella nähdään kyllä psykedeelisempiä CGI-kuvia kuin genressä keskimäärin, mutta nekin ovat kovin tuttuja sitaatteja (Garlandin käsikirjoittamasta) Danny Boylen Sunhine-elokuvasta (2007), missä niillä on ihan oikeasti jokin temaattinen kytkentä.

Stalker-klassikon uudelleefilmatisoinnista on kantautunut huhuja vuosikymmenien ajan. Mahdollisuus tehdä stalkerit ilman Strugatskien alkuperäistä romaania (1972) on ollut ilmeisesti liian iso houkutus Garlandille: kuvata mahdollisimman pienin vihjein miten "Alue X" poikkeaa meille tutusta maailmasta ja luottaa siihen, että Floridan rämeet näyttävät yhtä arvoituksellisen hirviömäisiltä kuin rajaseutu-analogiansa ansiosta indie-klassikoksi nousseessa Monsters-elokuvassa (2010).

Mutta lopputuloksessa se Hävityksen rämekin näyttää puutarhan lammikolta.

Haastavin, se ÄLYLLISIN osuus tällaisen tarinan haltuunotossa on kumminkin se, miten käsitellään ihmisten reaktioita poikkeavuuksiin - ja siitä Garland ei selviä alkuunkaan. Yhden ilmeen varassa laahustava kylmä ja eloton Natalie Portman on tämän elokuvan keskiössä vieläkin zombimaisempi kuin missään aiemmissa filmeissään. Luonnerooli jos mikä, muttei elokuvan eduksi.

Hävitys-romaanin tehnyttä Jeff Vandermeeriä ei sentään voi epäillä syylliseksi ainutlaatuisen tylsään kopioon Stalkerista, etenkin kun elokuva kuulemma eroaa merkittävästi romaanista; eroavuuksista löytyy selonteko esimerkiksi (spoilerit sietävälle) täältä. Itse en ole romaania lukenut enkä lue. Minusta Vandermeer ei ole kiinnostava muutoin kuin genren metakommentoijana, mikä on ihan arvostettava alalaji, silloin kun sen tekee hyvin kuten Vandermeer teki Pyhimysten ja mielipuolten kaupungissa (2001). Garlandkin on erittäin etevä kirjoittaja, mutta ohjaajana ilmeisesti hukassa, miten muuttaa teksti eläväksi kuvaksi.

Romaanina Hävitys on trilogian avaus. Elokuvana sille ei toivo sen enempää jatkoa kuin millekään muullekaan migreenikohtauksen tavoin itse itsensä murentavalle kuvavirralle.