Vanhan naisen vierailu (Tampereen Työväenteatteri)

Tampereen Työväenteatterista on viime vuosilta vain huonoja kokemuksia, mutta silti sinne on pakko mennä, jos haluaa nähdä edes jossain jonkun klassikkonäytelmän, niin vähissä on (edelleen) teatterielämä tässä "teatterikaupungissa". Lisäksi, olin nähnyt "Vanhan naisen vierailusta" entuudestaan elokuvasovituksen ("The Visit") ja kuvittelin, ettei niin hyvää tarinaa voi millään turmella.

Vaan kyllä sen voi. Tampereen Työvis osaisi tehdä "Hamletistakin" stand-up-komiikkaa ja muuttaa "Oidipuksen" Popedaksi.

"Vanhan naisen vierailu" on kuulemma suosituin Dürrenmattin näytelmistä. Eikä ihme, niin paljon mahdollisuuksia sen absurdi kostotarina tarjoaa huumorin ja traagisen yhdistelylle, rahan ja rakkauden ristikkäiselle motivaatiolle, ja ennen kaikkea yksilön testaamiseen suhteessa yhteisöönsä.

Vaikeinta Työviksen esityksessä on ollut löytää tasapainoa yksittäisten ihmissuhteita käsittelevien kohtausten ja kaupunkilaisuutta kuvittavien ryhmäkohtausten välillä. Toisella puoliajalla nähdään pari rauhallista kohtausta, jotka ovat kuin aivan toisesta näytelmästä ihmisten ja jännityksen kertyessä vähitellen kohti tilannetta, jossa on tehtävä päätös Alfredin tappamisesta.

"The Visit" -elokuvasovituksessa (1964) kapitalismin ruumiillistavaa Clairea esitti Ingrid Bergman vanhoilla päivillään, pieni hauras naishahmo, joka kuitenkin pystyy rahojensa arvovallalla hallitsemaan ketä tahansa. Tällaisesta hauraan hahmon ja täydellisen vallan yhdistelmästä syntyy ristiriita, joka on yhtä kuin dramatiikka. Sitä ei Työviksessä ymmärretä. Tai välitetä.

Työviksen tulkinnassa Clairea esittää Tuire Salenius, erittäin karismaattinen näyttelijä ja tilaa ottava roolityö jos mikä, mutta yhdessä esityksen tyylilajin kanssa karikatyyri menee burleskin puolelle. Näyttelemistä sinänsä ei tarvita. Niinpä hahmo ja näyttelijä pidetään enimmän aikaa taka-alalla, ikään kuin pokaalina näyttämön parvella. Vaikea on ymmärtää, miksi näyttelijä sellaiseen suostuu. Ei olisi Sylvi Salonen suostunut vuonna 1963, näytelmän kantaesityskautena.

Ja yhtä kamala on Työviksen näyttelijävalinta toisen päähenkilön, Alfredin kohdalla. Häntä esittää Ilkka Koivula, joka kuminaamaisella koomikkotyylillä vääntelehtii läpi useimpien kohtausten, joten vakavoituneenakaan häntä ei voi ottaa tosissaan kuulutetun koston traagisena kohteena, niin kuin pitäisi.

"Vanhan naisen vierailu" on houkuttavan lähellä dario fo -tyyppistä kansanfarssia tyypittelyineen... mutta tarinan siirtäminen nykypäivään ja esittäminen ylinopeudella pitäisi olla laissa kielletty yhdistelmä. Työviksen tulkinnasta jää vaikutelma, että kaiken varalta farssivaihde on laitettu överiksi, kun sisällöstä ei ole löydetty mitään, mitä ei olisi jo nähty nykypäivän kapitalismikritiikissä. Kostotarina itsessään ei ole enää riittänyt, joten vanhan naisen lupaama tapporaha nuoruuden rakastetusta on pitänyt korottaa miljardiksi. Eihän se vähempi riitä nykypäivänä! Niinku edustamaan rahasta lähtevää motivaatiota niinku!

Teineille tehtynä Työviksen esitys voisi toimia kriittisessä tehtävässään. Aikuisille katsojille siitä ei voi suositella muuta kuin lavastukseen tutustumisen. Näyttelijät voi jättää meuhkaamaan omia aikojaan.


Edit: Televisiossa uusintana pyörivässä "Elokuvan tarinassa" oli tänään 12.11. jakso (#10), jossa Mark Cousins kertoi senegalilaisesta elokuvasta "Hyénes" (1992), sattumoisin sikäläisestä "Vanhan naisen vierailun" tulkinnasta. Cousins kehui elokuvaa afrikkalaisen identiteetin itsenäiseksi käsittelyksi, koska se on niin helvetin hienoa, että afrikkalainen elokuva on ihan omillaan tehtyä satiiria länsimaisesta kulutuskulttuurista. Cousins jätti siis harkitusti mainitsematta, että kyse onkin Durrenmattin näytelmän sovituksesta. Vaikkei sen pitäisi elokuvan arvoa vähentää, paitsi juuri Cousinsin ideologisiin tavoitteisiin nähden.