Kesän lukusaldo ei ole kummoinen, etenkään siihen nähden mitä kaikkia keväällä tulleita kirjoja jo toukokuussa asettelin omaksi pinokseen, jotta ne tulisivat viimeinkin luetuksi.
Ainoa lohtu, toistuvasti näin kesäaikaan, on se, että pian on taas marraskuu ja nanowrimo, jota varten kaikki huonostikin luettu tulee saamaan merkityksen. Taustalla on laajempi, vuodenaikojen suoritusahdistuksen ylittävä kuvio. Pohtiessamme mihin paeta joulukuussa tuota kuulutetun kuoleman esijuhlaa eli 50 ikävuoden täyttymistä esillä ollut Venetsia johdatti ajatukset siihen luovan mielikuvituksen nollapisteeseen, joka oli jo aiemmin kiinnostava luettujen maailmojen origona, idea kaupunkien arkkityypistä - mitä kaikkea Venetsia hyvin edustaa: viimeinen BitteinSaari jos mikä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti