Mitä isommat rahat ja mediareittingit taidealan palkinnoissa liikkuvat, sitä tärkeämpi on palkintoraadin osoittaa oma etevyytensä. Kirjallisuudessa tämä julkisuusperiaate johtaa ehdokkaiden valikointiin kunkin arvokkaana pidetyn julkisuussektorin perusteella. Esimerkiksi Finlandia-ehdokkaissa on PERINTEISESTI ollut vähintään yksi ruotsinkielinen teos, jotta raati osoittaisi lukeneisuutensa myös suomenruotsalaisen kirjallisuuden puolella. Mutta tänä vuonna F-palkinnon arvon takaava RAHASUMMA 30 000 € on menettänyt kovassa inflaatiossa arvoaan, joten ARVOKKAIMMAKSI tarkoitettu 30K palkinto näyttää entistäkin naurettavammalta verrattuna ruotsinkieliselle VÄHEMMISTÖteokselle annettavaan (Tollanderin palkinnon) 40K euron palkintosummaan. Tämän vuoksi ruotsinkieliset teokset on nyt hiljaisella päätöksellä pudotettu pois Finlandia-kisasta kilpailemaan omassa rannikkolaivurien sarjassaan.
Julkisuussektoreita mielistelevää valikointia ei voi kuitenkaan hylätä, koska muutakaan keinoa palkintoraadeilla ei ole osoittaa kompetenssiaan. Tänään julkaistut Finlandia-ehdokkaat jatkavatkin toimivaksi osoittautunutta periaatetta.
Tällä kertaa ehdokkaat on valittu erilaisten älykkötyyppien edustamien julkisuussektoreiden perusteella:
- Marja Kyllönen: anonyymin antijulkisuuden edustaja
- Heikki Kännö: hörhöälykkö (=turkulainen)
- Iida Rauma: Älykkö™, näkeehän sen heti
- Sami Tissari: pystymetsän ajattelija, kansanälykkö
- Eeva Turunen: akateeminen postmodernikko
+ vanha kunnon Olli Jalonen, jotta lista näyttää siltä että mukana on Oikeaakin Kirjallisuutta.
Epäilemättä heidän kirjansakin ovat ihan hyviä, mutta näissä julkisuuskisoissa se on toissijaista. Esimerkiksi Finlandia-palkinnon yhteydessä järjestettävässä Varjo-Finlandia-kilpailussa lukijoiden valitsema suosikki on vain kerran (2015, Jussi Valtonen) ollut sama kuin establishmentin edustajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti