Neljäs syyslomamme Jerisjärven maisemissa, tällä kertaa löysimme tyhjenevän Lapin: iso mökkikylä on käytännössä autio, Muoniosta on lopettanut pesulan lisäksi ainoa ravintola ja retkeilyvälinekauppa. Meille autottomille tällaisilla muutoksilla on iso merkitys, jopa pesulan osalta, koska aiemmin Liitto tarjosi petivaatteet ja pyyhkeet, nyt jouduimme tuomaan omamme täysien rinkkojen ja ruokakassien lisäksi.
Mökkielämän ylellisyys on täällä tietysti ennallaan, ikään kuin saisimme lomaa sekä kodista että mökkioloista sellaisina kuin olemme niihin tottuneet Savossa. Mökkikylän autius vain korostaa sitä... tosin voihan se olla että kaikki muut tyypilliset syyslomalaiset ovat ennemmin lentäneet etelään kuin ajelleet rohnean isoilla autoillaan tänne pohjoiseen missä ruskan ja hiihtokauden välissä liikuttavat vain karun hiljaiset kuusimetsät. Kylän tyhjettyä eivät ne paikalliset hengettäret eli kuukkelitkaan vaivaudu tutkimaan keitä olemme. Jopa revontulet ke-to -yönä olivat niin hölmön haaleat, ettei niillä sytyttäisi eteläisempääkään turistia.
Maisemat meille kelpaisivat ilman lumikuorrutustakin. Oli tuuria, että kiipesimme Keimiölle jo ensimmäisenä leudon kirkkaana päivänä, koska sen jälkeen sää viileni nollan alle ja lunta saatiin sokeroiva kerros metsiinkin. Tunturille nousu tuntui paljon raskaammalta kuin mitä siitä muisti, mutta S sai yllytettyä lapsetkin jatkamaan nousemista. Puurajan yläpuolella tuuli oli todella arktinen.
Muuta pidempää retkeä emme tehneet tälläkään reissulla. Pallaksen luontokeskus oli suljettu ja sen tunturilla olisi pitänyt sinnitellä viiden tunnin kävely kahden bussivuoron välissä pysyäkseen lämpimänä. Tunturiporon kahvila oli ihme kyllä auki edelleen ja menussa nyt poropurilaista, lohikeittoa ja sienipastaa.
Mökissä luin hyllytarjonnan sijaan vain tuomiani pokkareita: Wisdom of Psychopaths, Stevensonin erinomainen vuorimatkakuvaus Ranskasta, sekä paras lautapeliaddiktion (Scrabblen) kuvaus, Word Freak. En olisi tullut näitä kotihyllystä poimineeksi ellei juuri tälle matkalle, missä saa unohtaa kaikki pakolliset tekstit ja kirjatyökirjat.
Helposti voisimme vahvistaa tämän talvisen idyllin idyllisyyttä jonain tulevana vuonna: jättämällä kotiin sekä maailmaan kytkevät medialaitteet että kotiin kytkevät lapsiliitännäiset.
Edellinen matkamme 2021 näihin maisemiin oli talvisempi mutta olipa maailmakin toinen, mistä vetäydyimme, ainoastaan pandemian ahdistama:
https://bitteinsaari.blogspot.com/2021/10/tunturimokissa-2021.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti