KALENTERI TULEVASTA

BitteinSaari on osa Soikkelin BITTEIN SAARET -verkostoa

TULEVIA TAPAHTUMIA

24.-26.1. Työväen Näyttämöpäivillä
1.2.-28.3. Kauhukirjoittamisen työpaja
18.3. Lääkäripäivät-Roosalupi
20.-22.3. Fantastika-con Tukholmassa

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Kaikki tietävät (filmitekele)

Kaikki tietävät on elokuva josta ilmeisesti kukaan ei tiedä, miten tylsä ja mitäänsanomaton tekele on kyseessä. Jotenkin tämä tv-sarjaksi tarkoitettu espanjalainen melodraama on kumminkin tungettu kansainväliseen levitykseen ja saatu kriitikotkin valehtelemaan, että laatuohjaajan nimi filmin yhteydessä tekisi siitä oikean elokuvan. Vaan ei se tee. Kaikki tietävät (2018) on poikkeuksellisen jaaritteleva ja pitkäveteinen niin käsikirjoitukseltaan kuin kuvaukseltaan. Kaksi tuntia ja 13 minuuttia katsomon kuolettamista!

Näin löysää epäelokuvaa en ole nähnyt kuin espanjalaisissa 'suoraan devarille' -tuotannoissa, missä tuijotellaan ja jurotetaan kuin suomalaisessa saunassa. Rikosmysteeri, teinitytön kidnappaus, on tekosyy juonen tapaiselle. Käytännössä henkilöt toistelevat samoja kysymyksiä siitä, kuka tiesi mitäkin ja miksi ei kertonut tietojaan kolmannelle osapuolelle. Kaksi tuntia puhuvia päitä, ja rikoksen ratkaisu huitaistaan pois vartissa.

Luin juuri äsken muistutuksen, että elokuvakerronnan perusta on siinä, kuinka jokaisessa kohtauksessa tunnesisältö muuttuu. Tv-kerronnassa taas pidätellään katsojaa samassa tunnetilassa läpi jakson ja jaksosta toiseen. Tätä jälkimmäistä edustaa ohjaaja Asghar Farhadin mahalasku, jossa ei ole muuta samaa edeltäviin filmeihinsä (esim. The Salesman, 2016) verrattuna kuin aviopareja piinaava kysymys tunteeko kumppaninsa sittenkään perinpohjin. Farhadin motiiveja tällaisen tv-melodraaman ohjaamiseen on vaikea käsittää muutoin kuin taidekrediittien kotiuttamisena dollareiksi. Tai ehkä se vaan on kivempi ohjata kuumia espanjattaria kuin hijabeihin pussitettuja perheenäitejä?

Pariskunta Cruz & Bardem tulvehtivat kyyneliä pääosissa. Ei se paskaa paremmaksi tee. Mutta oikeaa elokuvaa odottavan katsojan vähä vähältä vihaisemmaksi. Että vielä maksoin rahaakin tällaisen kanssa jumittamisesta, jotta vanhenevat sarjaliput saisi käytetyiksi!

Guardian antoi tälle neljä tähteä, koska iranilaisten ohjaajien elokuvat ovat Omaa Luokkaansa vaikka ne tehtäisiin millaisilla turistiministeriön tuotantoehdoilla.
Ehkä on aika dumpata Guardian samaan tuubiin kuin taidefilmien lehtikriitikot.

2 kommenttia:

  1. Miten loistavata Erosta voi romahtaa tähän?

    (Minä ihmettelin riitikoiden mielipiteitä Kaurismäen suhteen. Toivon tuolla puolen oli huono akismipäivitys akifanittajille. Ehkä vielä huonompi kuin Mies vailla menneisyyttä tai Le Havre olivat. )

    VastaaPoista
  2. Kun kankaalla pyörii "maailmanelokuva" (vrt. maailmanmusiikki), lehtikriitikot unohtavat arvostelijan tärkeimmän ohjeen: Tuotannolliset syyt ovat AINA merkittävämpiä kuin mitä elokuvasta uskaltaa edes kuvitella.

    Nyt Farhadi on vakuuttanut eurooppalaiset rahoittajat tällä somisteella, joka on tehty ranskalaisen-espanjalais-italialaisena yhteistyönä näiden maiden kohdeyleisölle. Voi vain toivoa, että seuraava eurorahalla tehty elokuva olisi lähempänä Menneisyyttä (2013) kuin tätä tv-tason tuotantoa.

    Farhadin ensimmäisiä ohjauksia (2003-2009) tuntuu harva nähneen edes festareilla. Fireworks Wednesday -filmiä (2006) näkyisi saava sentään devarilla.

    VastaaPoista