Oliko 2014 hyvä elokuvavuosi? Tarjonta teattereissa on hyvä tähän
aikaan vuodesta, maaliskuussa, kun Oscar-ehdokkaita tulee oikeiden taidefilmien
rinnalla saataville saleihin. Mutta muina vuodenaikoina eletään devareiden ja oman
aktiviteetin varassa - ja siksi yksittäisen vuoden leffatarjonnalla ei
oikeastaan ole enää merkitystä. Paitsi muistijälkinä vuodesta, josta muistan oikeastaan paremmin elokuvat kuin mitä ihmettä oma elämä mahtoikaan olla.
Vuoden 2014 parhaat elokuvat muistin mukaan
1. Clouds of Sils Maria: täydellinen kompromissi… jos mahdollista.. taidefilmin ja valtavirtafilmin välillä, erittäin kirjallinen vaikkei ehkä katsomisia kestävä filmi
2. Turisti: niin lähellä scifististä kokemusta kuin mahdollista, huikean vieraannuttava kuvamaailma ja tragikomediana tiiviimpi ja koskettavampi kuin Östlundin väsyttävä Play
3. Birdman: ylitti kaikki odotukset, elokuva johon voi palata useita kertoja ja jota voi suositella kelle tahansa, nokkelinta Hollywood-elokuvan kritiikkiä mitä tehty… koskaan?
4. Ida: ei maineensa mittainen elokuvallisesti, mutta lepuuttavan yksinkertainen, pikemminkin kohtausrakenteeltaan kuin kuvakompositioltaan poikkeuksellisen ladattu filmi.
5. Mommy: monin tavoin ärsyttävän osoitteleva filmi, mutta samalla elokuva joka pakostakin jää mieleen ainutlaatuisilla näyttelijäsuorituksilla
Vuoden 2014 isoimmat leffapettymykset:
1. Kaksi päivää, yksi yö: Dardenne-veljeksiltä kelpaa toivoa parempaa dramatisointia
2. The Grand Budapest Hotel: Wes Anderson leikkii tyhmää suljetussa kuvamaailmassaan
3. Interstellar: avaruuspölyspektaakkeli, yhtä naiivi kuin Spielberg pahimmillaan
4. Borgman: tekotaiteellista kummailua, ärsyttävän tavallinen ja draamaköyhä
5. The Imitation Game: hyvien näyttelijöiden jäykkiä suorituksia, tuhlattu hieno aihe
Paljon potentiaalisesti hyvää on tietysti vielä näkemättä viime vuoden filmeistä: Boyhood, Winter Sleep, Nightcrawler, jne. Mutta kenties ne ovat filmejä, jotka olisi pitänyt nauttia tuoreeltaan teatterissa ja menettävät puolet tehostaan devareina, etäällä kollektiivisesta kokemuksen jakamisesta?
Wes anderson on aina sietämätön. Tuo määritelmäsi tyhmän leikkimisestä on mainio.
VastaaPoista