Kirjan pienin hinta

Kirjan pienin mahdollinen hinta on postimaksun hinta. Kun esimerkiksi Yhdysvalloista ei saa enää lähetetyksi ulkomaan postia muutoin kuin lentopostina, se riittää jo musertamaan kaikki pienemmät kirjakauppiaat postihinnoillaan. Jos käytetyn kirjan hinnassa 90% menee postimaksuihin, eivät käytetyt kirjat liiku enää muutoin kuin Amazonin kaltaisten jättien sisällä. Sama pätee Suomessa, jossa postimaksut ovat karanneet niin korkeiksi, että on halvempaa matkustaa itse viemään kirjansa naapurikaupunkiin kuin lähettää sitä postissa: jos Matkahuollon alennuksella saa liput 2-5 euron hintaan niin menopaluu Helsinkiin on saman verran kuin jos lähettäisi kirjansa Itellan riistohinnoilla.

Soikkeli kirjakauppiaana ((c) Vesa Lehtinen)

Mutta kirjan ns. kipuhintaan saa tuntuman vasta kun yrittää kaupitella käytettyjä kirjojaan kirppiksellä. Erääksi kesäiseksi sunnuntaiksi (10.8.) ehdotin täkäläisille sf-harrastajille vilttikirppiksen synergiaa Sorsapuistoon. Meitä kertyi sitten peräti neljä kauppiasta (Vesa, minä, Juri ja Paula) ja fandomia kävi edustamassa ehkä kymmenkunta ostajaa. Päivän tuotto oli samaa luokkaa - paitsi jos laskee hyllystä vapautettujen tekstien kilomäärät voitoksi, niin ainakin Juri löysi varman hittituotteen myydessään vanhoja Portteja eurolla kappale.

Toinen avainhetki missä kirjojen mielekästä markkinahintaa tulee miettineeksi, on tällainen syksyinen arkihetki, kun ihmettelee millä sitten ensi vuonna elää, kun tänäkin vuonna verolliset palkkatulot jäävät alle 5000 euron. Sen päälle sitten 4000 euron tossa-on-sullekin-jotain -apuraha, niin kuukausitulot ovat n. 750 euroa. Kuinka monta kirjaa pitäisi KIRJOITTAA tänä vuonna päästäkseen paremmille ansioille, ja kuinka monta kirjaa tänä vuonna ilmestyneestä romaanista pitäisi saada myydyksi, jotta kuukausitulot nousisivat edes tonniin? Jälkimmäiseen on helppo vastata jopa peruskoulumatikalla, mutta edellinen kysymys menee henkitieteen puolelle. Varmaa on vain se, että joka päivä pitäisi kirjoittaa jotain ja joka kuukausi lähettää jollekin kustantajalle tyrkylle jotain.

Ja nanowrimottaminen, kokonaisen kuukauden omistaminen romaanille joka on urheilusuoritus, tulisi unohtaa tyystin. Mutta ilman nanowrimo-suunnitelmia syksy jo sinänsä näyttäisi sietämättömän syvältä vedeltä.