Digipelit ovat niin iso teollisuudenhaara ja kansallisen optimismin kohde tällä hetkellä, että ns. pelitutkijat ovat alkaneet myydä pelioptimismia saadakseen osansa miljoonista. Addiktiokulttuurin konteksti ja digikulttuurin itseisarvo jätetään mainitsematta, kun markkina-aseeksi otetaan se häpeän ja riittämättömyyden tunne, joka jokaisella aikuisella on kasvattajana lastensa suhteen.
Tyypillisen idioottimainen uutinen oli tämän päivän Yle-verkkosivuilla, missä digipelaaminen näyttäytyy positiivisen lapsenomaisena puuhasteluna, jonka luovaa potentiaalia vain aikuinen ei - aikuisuutensa takia, poislukien ainayhtäpositiiviset pelitutkijat - oivalla.
Mutta miltä samat uutiset vaikuttaisivat jos pelien sijalle laitettaisiin narkoottiset addiktiot tai edes alkoholi?
Tältä se näyttäisi:
Kasvattajalle tekee kovin hyvää myöntää olleensa väärässä - vaikkapa viinan suhteen. Vielä nöyrtymistäkin terveempää on kiinnostua aidosti jälkikasvunsa tekemisestä olutkorin ääressä. Pelottava mölinä kaljaköörin keskellä saattaa olla mitä syvällisintä sosiaalisten suhteiden luomista.
Viinanjuonti on harrastus ja vieläpä hyvä harrastus. Näin sanoo anniskelun asiantuntija, tapakasvatuksesta väitöskirjaa tekevä Mikko Möttönen. Hänen mielestään vanhemmat voisivat paneutua lastensa itse valitsemaan vapaa-ajanviettotapaan pullojen irti repimisen sijasta.
– Ihmisiä usein pelottaa asia, josta he eivät ymmärrä muuta kuin sen, että sillä on iso vaikutus. Pelottava asia myös herkästi ärsyttää. Ihmisiä usein pelottaa asia, josta he eivät ymmärrä muuta kuin sen, että sillä on iso vaikutus.
Nuorisojuopottelu on ottanut paikkansa nimenomaan tällä vuosituhannella, ja kasvukivut ovat piinanneet lukuisia perheitä.
– Nämä ovat toisaalta myös väistämättömiä ja tarpeellisia vääntöjä. On kuvaavaa, että pari vuotta sitten toimittaja oli tyypillisessä haastattelussa huolissaan viinariippuvuudesta ja siitä, miten lapsi saadaan lopettamaan juominen. Nyt kysellään kaljoittelun hyvistä puolista. Tämä kertoo kulttuurin murroksesta.
Joillekin juopottelu on turvallinen keino purkaa suuttumustaan. On parempi, että teinin raivo purkautuu pussikaljan kanssa kuin arkielämässä.
Kaljaporukassa on paljon asioita, jotka eivät välity huolestuneille vanhemmille. Nämä kun usein näkevät lapsensa vain istua kyhjöttävän ja välillä kirkuvan kirosanoja. Kaljaporukan jäsenten värikäs ja syväluotaava sosiaalinen kommunikaatio jää tyystin huomaamatta.
– Minusta on aina ollut kiinnostavaa se, että viinapäissä tehdystä väkivallasta ollaan niin kovin huolissaan, kun perheet kuitenkin menevät katsomaan jääkiekko-otteluita, missä ihan tunnetut juopopt - vieläpä lasten ja nuorten idolit - heiluttelevat nyrkkejään, pohdiskelee tutkija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti