Lähdin sitten Ropeconiin kun ei ole varaa Worldconiin. Lauantain mittainen reissu täytti
odotukset, mutta ensimmäinen kerta jäänee silti viimeiseksi. Nörttien
tuhansiin kohoavat massat sekä ilahduttavat että uuvuttavat.
Ropettamisen osalta sisältöpitoiset esitelmät ja -paneelit tarjosivat
hyvin vähän sisältöä itse ropettamisesta, ja enemmänkin anekdootteja ja
lukiotason faktoja. Tällaisesta on juu kokemusta myös Finnconeissa.
Lautapeleihin taas ei yksin liikkuessa päässyt osallistumaan yhtä sujuvasti kuin pääsisi porukassa lp-seuran kirjastosta valikoiden. Pöytiä on valtavasti ja silti liian vähän kun
pelaajia olisi tarjolla sadoittain. Kokeneet con-kävijät U&V tosin väittivät
aloittavansa lautapelaamisen vasta yöllä conin hiljennyttyä.
Kohtaamispisteen avustajat olivat onneksi erinomaisen avuliaita opastamaan oikeaan pöytään: sain opetuserän Cuccua ja Shogia, demopelin Trolliusta ja viihdyttävän ropemaisen 9p session Feed the Kraken -ryhmädeduktiota. Cuccu oli nimensä veroinen outo lintu 1700-luvulta, mieltä eli peliä siinä kai olisi vain jos pöydättäisiin oikeilla rahoilla. Bgg:sta sama peli löytyy norjalaisena laitoksena Gnav, taustatietona "A classic game with roots back to 15th. century Italy, where it was called Cuccu. 300 years later it came to Scandinavia under the name Gnao. Slabberjan is a Dutch game that is similar to Gnav, while the Swedish version (1741) is known as Kille."
Shogissa ei historian lasti tunnu lainkaan, mutta on se aloittelijalle samoista syistä turhauttava kuin Go, mutta helppo olisi kuvitella siitä pelkistetty harjoitteluversio vaikkapa 6*7 -ruudukolla.
Syksyllä ilmestyvä Trollius oli positiivinen yllätys... kotimaiseksi peliksi... siis kokoonsa nähden omaperäinen ruudukontäyttely mikä on itsessään melkoinen saavutus. Silti on jälleen todettava, että jännä mekaniikka täyttää tuskin puoliakaan koukuttavan pelin kriteereistä. Ei jäänyt minkäänlaista kutkaa kokeilla uudestaan ja oppia optimoimaan symbolien sijoittelua. Omassa peliruudukossa pitäisi olla mahdollisuus kehittää jotain ominaisuuksia jotka vahvistavat ja suuntaavat tulevia valintoja.
Feed the Kraken oli sekin enintään kiinnostava kertakokemus. Ropemaisuudesta menee kiitos eloisasti ja kokoavasti isoa porukkaa opastaneelle pelin omistajalle. FtK kantaa yllättävän hyvin puolitoistatuntisenkin 'salainen faktio' -deduktion ja pelilauta rajaa toimivasti odotuksia, mutta muutamat pikku säännöt ovat todella rasittavia muistettavaksi ja kulttijohtajan suorittama kultistiksi käännytys piti suorittaa pöydän ulkopuolella ja silti siinä tuntui mahdolliselta että päättelisi miltä suunnalta sokkokosketus tulee. Pelaan tätä kyllä milloin tahansa uudelleen, mieluummin kuin muita koeteltuja deduktiolajin peruspelejä (One Night Ww, Avalon, Bang,..) mutta mitään uutta kiinnostusta lajin peleihin tämäkään ei avannut.
Kotimatkalle lähdin jo 20:lta kun väkeä messuhallissa oli edelleen tolkuttomat määrät. Mitään ei tullut ostetuksi, saavutus sentään siinä. Kirpputorilla oli kasoittain lautapelejä, mutta hinnat olivat tuplasti sitä mitä edes kuvittelisin maksavani käytetystä pelistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti