KALENTERI TULEVASTA

BitteinSaari on osa Soikkelin BITTEIN SAARET -verkostoa

TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA 2024

- helmikuussa hiihtolomaillaan Savossa ja Virossa
- 13.3. käyn teatterissa Helsingissä
- toukokuussa osallistumme taas Åconiin
- tietokirjani Eroottinen elokuva ilmestyy syksyllä Oppianilta





torstai 20. heinäkuuta 2023

Eckerö 20.-22.7.

20.7.  Terveisiä Eckeröstä, Ahvenanmaan läntiseltä rannalta. Halusin kesään taas jotain merellistäkin reissua, ja silti päästä kauemmaksi suomalaisista rannikkoturisteista. Aluksi suunnitelmissa oli tuoda matkafillari Savosta ja pyöräillä Ahvenanmaalla. Etäisyyksiä ja hintoja vertaillessa yhtä hyvältä idealta alkoi näyttää fillarin vuokraaminen paikanpäältä. Sitten majapaikat olikin myyty loppuun Maarianhaminasta, joten tyydyin turistimpaan ratkaisuun ajaa paikallisbussilla Eckeröhön Storbyn kylään. Majoituskin oli halvempaa: 75€/yö gästhem-tasoisessa paikassa, aamiaisineen.

 


Maisema täällä ei kyllä olekaan sellaista karua rannikkokalliota kuten kuvittelin. Enemmän tämä Storbyn kylä tuo mieleen Balatonin porhoimmat pohjoisrannat, luontokin on samalla tavoin rehevää ja silti myrskyjen nujertamaa, ja kaikki turistit kulkevat autoilla ja syövät kallista paikallisruokaa tienvarsiravintoloissa.

 


Kaiken keskellä kohoaa länteen päin Engelin suunnittelema empire-julkisivu, 200 vuotta vanha postitalo. Se on aivan jotain muuta kuin mikään Itämeren saarilla, vanhan venäläisvallan viimeinen monumentti, joka näyttää enemmän asevoimien esikunnalta kuin postitoimistolta.

Kartalta matkaa suunnitellessa kuvittelin että täällä tuntisi olevansa saaren ja Suomen reunalla (ecke > ecker&ö). Jos pysyttelisi tuon postitalon ja rannan välissä ja katselisi vain läntisestä horisontista saapuvia sadepilviä, niin siltä varmaan tuntuisikin. Mutta kun palaa tähän gästhemmiin ja kuulee lauttasatamasta vyöryvän autoliikenteen sekä tänne taloon asettuvat meluisat ruotsituristit niin tietää olevansa vain yhdellä Suomen bussipysäkeistä. Lyhyin matka täältä Ruotsiin on meren yli vain 44 kilometriä ja purjekaudellakin sen saattoi postivene taittaa nopeimmillaan neljässä tunnissa. Reunamaan dramatiikka täytyy kuvitella pilvimuodostelmiin.

 Vaikka ei minua ympäristö niin ärsyttäisi ellei poskihammas olisi alkanut juilia, jälleen juuri kun on matkalla ja pureksii liian lujaa lounastaan, aivan kuten joskus 15 vuotta sitten Slovakiassa. Ei huvittaisi lähteä huomenna takaisin cityyn vain hampaan takia. Ei myöskään elää pelkällä nesteellä sulkeakseen hampaan pois aistimaailmastaan. Reunavyöhyke tulee aina vastaan jollain tapaa...

 


 

21.7. Näin se käy: lähdin kävelemään gästhemmetistä kello 9:55 mennäkseni viereiselle bussipysäkille ja siitä kyytiin Maarianhaminaan, mutta huomasinkin käveleväni pois päin pysäkistä. Tietämättäni siis valitsin yhden ajatuksettoman kesäpäivän rannikkoreunalla, sen sijaan, että aikuiseen tapaan olisin pitänyt huolta itsestäni eli ajanut kaupunkiin etsimään hammaslääkäriä. Vai oliko varmaa jo ulos astuessa, etten toimisi aikuisesti? Miksi en tiennyt kello 9:55 että kävelisin pois päin 'itsestäni'?

Päivä oli paahtavan lämmin ja taivas aivan muuta kuin sääennusteet olivat lupailleet. Kävelin Käringsundin satamaan, joka on yhdistelmä ulkomuseota ja porhojen veneparkkia, lahdelman päädyissä villieläinsafari ja hulppea camping-alue. 

 


Tämä rannikkoreuna ei ole mikään kallioilla istuskelijan paikka, vaikka meri avautuu täältä isosti. Mutta tämä ei ole sellainen metafyysinen merenääri joka pakottaisi uimaan, kuten Pohjanmeren rannoilla. Sattumaa eli ei niin viime yönä katsoin suoratoistolta merten metafysiikkaa käsittelevän dokumenttileffan "The Deepest Breath". Sen tarina oli aivan uskomaton, niin spefimäisen poikkeuksellinen ja siten draamaltaankin metafyysinen, vaikka varsinaisesti leffan kauneus tuli siitä kuvaustavasta jolla meren syvyys saatiin näyttämään matemaattisen äärettömältä, ikäänkuin merestä löytyisi enemmän pikseleitä kuin maan päältä. Siihen verrattuna tuo Ahvenanmeri on kuin auttamattoman analoginen lätäkkö, jonka ainoa tarkoitus on heijastella ylitseen leijailevia läntisiä aatteita.

 



Kävelin takaisin monikansalliseen majataloon. Oikeasti se on enimmän aikaa aivan hiljainen ja talon väki aivan tolkuttoman huomaavaista. Sellainen aito vieraanvaraisuus sai jopa minut puhumaan ruotsia kun selvitin huomisaamun bussivuoroa... Ja majatalon piha on niin iso ja tietysti tammien (ek > Ecker&ö) varjostama, että siellä voi tyylikkäästi lukea kirjaa korituolissa muttei sentään kehtaa korkata lonkeroa repusta. Onneksi mukaan on osunut erinomainen matkakirja, Greg Eganin novellikokoelma "Axiomatic", joka - sattumaa eli ei - käsittelee kaikissa tarinoissaan sitä paradoksaalista VÄISTÄMÄTTÖMYYTTÄ joka tekee ihmisestä sekä yksilön että vapaan. 

Lounaaksi ja päivälliseksi söin nuudeleita, minkä jälkeen googlasin Tampereen ainakin kahtakymmentä eri hammaslääkäriä. Lähes kaikki niistä näyttävät olevan heinäkuun lomilla. Väistämättä?

 

 22.7.  Ainoa miinuspuoli majatalossa oli tuo kiireisen satamatien läheisyys, mutta on se myös ylellistä, ei tarvitse kävellä montaa askelta pysäkille, josta aamubussi vie 7:53 Maarianhaminaan. Kaupunkina se on jälleen aivan kamala, satamassa on muskeliveneiden show jota äijälaumat kerääntyvät kuolaamaan, autojonot rannassa ovat sen mukaiset. Syön lisää nuudeleita, löydän kirpparilta taas yhden täsmäkirjan ("Suosituimmat sensuroidut kirjat vallankumousta edeltäneessä Ranskassa"), kävelen terminaalin puoleiselle rannalle kaupunkia ja huvitan itseäni kesäisillä tarinoilla filosofi Thérèsen  koettelemuksista sekä vuoden 2440 Pariisista. Tämä on koko matkan ilahduttavin oppikolmetuntinen. Laivat ovat lisäksi hieman myöhässä ja aikataulut terminaalissa sen verran sekaisin, että olen myöhästyä Turkuun vievältä portilta kuin aisteistaan eksynyt oppiherra ikään.

 


Säästäväisesti en ottanut hyttiä paluumatkalle, mitä kadun oitis joutuessa nuokkumaan laivan syrjätiloissa. Ahtaimmassa maailmanreunassa sitä kai on eniten itsensä... silti Ålandiin en toista tällaista retkeä enää koskaan yritä...


23.7. Matkan jälkeen pitäisi helpottaa oloa tilastoburanalla eli laskea montako hiilijalanaskelta olen edelleen jäljessä turistisukupolven keskiarvosta. Juuri nyt oletukseksi riittää, että olen kaukana rystyset asfalttiöljyssä örisevästä ääripäästä. 

Rahahintaa matkalle tulee vielä toinen puolikas lisää jahka hammaslääkärin lasku on hoidettu. Vain kahdella tamperelaisella hammaspalvelulla on aikoja alkavalle viikolle, Orionilla ja Helmiäisellä, joten täytyy olla kiitollinen että sellaista edes rahalla saa. Julkisella puolella tuskin saisi hoitoaikaa tämän vuosikymmenen puolelta. Uuden porvarihallituksen laskelmissa julkinen hammashoito voidaan lopettaa kokonaan, koska kansahan on jo tunnustanut, ettei sillä ole varaa syödä...





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti