Aikamatka Ruotsin Fantastikaan (swecon1)

Kesäloman aloitus oli hitaanlainen, kun lasten koulutkin loppuivat vasta kesäkuun puolella. Sen jälkeen pääsimme lähtemään viikoksi mökille, ja palasimme melkoista vauhtia hypätäksemme suoraan lentoyhteyteen Tampereelta Tukholmaan.

Potkurikonelento on jo itsessään melkoista aikamatkailua, mutta tämän matkan yhdistelmä oli muutenkin poikkeuksellinen: olin sopinut tapaamisen isäni kasvattiveljen tyttären kanssa, jonka olin viimeksi tavannut 40 vuotta sitten. Ilta oli erinomaisen onnistunut, vaikka puhuimme sekaisin kahdella kielellä kolmen sukupolven asioista, ja mukana oli niin Carinan uusioperhettä kuin omat liitännäiseni. Hämmästyttävintä oli taas ruotsalaisen cityelämän utopialta näyttävä arkisuus tai arkiselta näyttävä utopistisuus, aivan kuin kyse olisi vaihtoehtohistoriasta pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle - niin epätodellisen helpolta ja toimivalta kaikki Tukholmassa näyttää...  paitsi Slussenin vuosia jatkunut liikennekaaos josta saimme nyt osamme, kun Nackaan vievä junayhteys oli juuri katkaistu...

Varsinainen syy matkaamme oli ruotsalaisten järjestämä FANTASTIKA-con (17.-19.6.). Se on pienimuotoinen mutta erinomaisen sujuvaksi organisoitu kolmipäiväinen spefi-tapahtuma; tällä kertaa se sai edustaa myös valtakunnallista sweconia. Mitään vastaavaa ei Suomessa ole tarjolla tänä vuonna.

Perjantain osalta missasimme conin kaikki esitykset kyläreissumme vuoksi, lauantain aloitin kuuntelemalla kunniavieras Carolyn Gilmanin esitelmää. Se oli ainoa pettymys viikonlopussa, siis niin tyhjänpäiväinen, että en katunut pätkääkään perjantain menettämistä. Esitelmä oli kuin peruskoululaisille pieraistu "Rationalismin haasteet 101", jossa ei ollut tietoakaan scifistä ja hyvin vähän edes Gilmanin esikoisteoksesta, kehuja saaneesta Dark Orbit -romaanista. Esitelmän jälkeen oli jätetty rutkasti aikaa keskustelulle, mutta sekin juuttui piinallisen pinnalliseen tiedeuutiset-referointiin (mitä kaikkea aivoista ei vieläkään tiedetä). Kaikki pisteet luonnontieteet haastavalle hörhöfeminismille.

Gilman oli toki erinomainen esiintyjä, sinänsä, mutta tämän esitelmän jälkeen en kotiin palattuakaan ihan heti koske Dark Orbit'iin. Peter Watts tuntuu suorastaan renessanssinerolta verrattuna siihen, millaisen vaikutelman Gilman jätti puhuessaan "subjektiivisesta tieteestä" tulevana käänteenä. Just joo. Ja inkkarit rakentavat tähtilaivan kaarnasta.

*

Gilmanin jälkeen kaikki tuntui hyvältä tai tuoreelta. Tunnelma ruotsalaisessa conissa on (myyntipöytähuoneen hautajaistunnelmaa lukuunottamatta)  ihan toista kuin Suomessa vastaavanlaisissa tapahtumissa. Erikoisplussa tulee siitä, että hotelleissa ja ravintoloissa ihmiset ihan oikeasti hymyilevät sinulle. Dieselverkstadin kulttuurikeskus, Fantastikan tapahtumapaikka, on kiinni tolkuttoman ostoshelvetin kyljessä, mutta silti siellä on jotenkin mannermaisen... monimuotoinen ilmapiiri. Kuten kaupallisen yhtiön pyörittämä julkinen kirjasto. No joo. Mutta silti.

Ruotsalainen paneelikeskustelu utopioista

Lauantaina kuuntelin conin toisen kunniavieraan, Jerry Määtän, haastattelun. Sen ainoa ongelma oli pysytellä Määtän henkilössä hänen väitöskirjansa ja tutkimuksensa sijaan. Ja jälkimmäisestä kaiken jo tiesinkin Porttiin tekemäni haastattelun perusteella. Kuuntelin niin ikään kovin ruotsalaisittain sisäänlämpiävän paneelikeskustelun utopioiden ja dystopioiden suosiosta. Kirjailijat voivat olla hyviä OMAN tuotantonsa aiheissa, mutta harvoin kokonaiskuvan analysoijina. Paljon parempi jos olisivat antaneet Määtän yksin esitelmöidä aiheesta, niin yleisö olisi saanut jonkinlaisen tuoreen kokonaiskuvan siitä mitä utopiat ja dystopiat ovat nyt verrattuna kirjalliseen historiaansa.

Ian Sales

Vaan tuskinpa se omakaan paneeli ihan kunniallisesti meni. Taaskaan. Vedin paneelin otsikolla "That's why I killed him!", jossa oli tarkoitus puhua fiktiohahmojen taustoituksesta ja syventämisestä. Paneelin kokoonpano oli erinomainen, mutta vähän pintapuoliseksi se jutustelu jäi...

Onneksi olin ehtinyt lukea Ian Salesin kirjan juuri ennen conia, joten mr. Salesin kohtaaminen avasi kyllä uuden portin omalle kiinnostukselleni vähän erityyppiseen kovaan scifiin. Ja mr. Sales näkyy olevan yhtä innokas leffaharrastaja kuin itsekin. Suosittelen blogiansa.

Päivän ja conin paras tapahtuma oli Robert Heinleinin muuttuvaa merkitystä pohtinut fanikeskustelu. Heinlein-keskustelusta täytyy raportoida erikseen, samoin kuin sunnuntaina interstellaarisia talousoppeja käsitelleestä Jesper Stagen esitelmästä, joka oli akateemista edutainmenttia parhaimmillaan.

Sunnuntaina meillä oli edessä iltapäivän laivakyyti takaisin Suomeen, mutta aamupäivällä ehdin vielä osallistua fiktiokirjastoja käsitelleeseen paneeliin. Siitä on kuulemma tulossa podcast-tallenne, ja keskustelu olikin nokkeloivaa sillä tasolla että podcastina se voi viihdyttää enemmän kuin paneeliperformanssina. Saara bloggaa toisaalla omasta kauhupaneelistaan ja tutustumisistaan.

Ennen matkaa oli suunnitelmissa haastatella Porttiin Mats Strandbergia, aivan tuoreen Cirkeln-suomennoksen vuoksi, mutta con osoittautui liian kiireiseksi, kun toisen meistä piti välillä vahtia lastakin. Strandbergia ehdin sentään jututtaa sen verran, että tiedän lykätä haastattelun ensi vuoteen: silloin häneltä tulee suomeksi Färjan, trilleri jonka jälkeen kukaan ei uskalla matkustaa suomiruotsilaivoilla...