J.R.R. Tolkien: Kirjoituksia Keski-Maasta
Toimittanut Carl F. Hostetter
Suom. Jaakko Kankaanpää
516 s.
2022, WSOY
Liekö keneltäkään käännöskirjailijalta on suomennettu niin paljon postuumeja tekstejä kuin vuonna 1973 kuolleelta J.R.R. Tolkienilta? Suomestakaan ei tule mieleen vastaavaa kirjailijaa, jonka jälkeenjääneet paperit olisi seulottu kustantamon koriin yhtä tarkasti.
Tutkija Carl F. Hostetter on käännellyt esiin nekin muistiinpanot, joita sotavuosien niukkuuteen tottunut Tolkienin oli raapustanut virallisten papereiden marginaaleille ja kääntöpuolelle. Näitä muistiinpanoja Hostetter on aiemmin julkaissut haltiakielille omistetussa lingvistilehdessä Vinyar Tengwar ja koonnut niitä – ja muitakin löytöjään – toimittamaansa teokseen Kirjoituksia Keski-Maasta. Kirjan alkuperäinen nimi The Nature of Middle-Earth tuo esille, että kokoava aihe ei ole lingvistiikka, vaan Keski-Maan luonto kansoineen ja olentoineen aina sankareiden parrankasvusta "puhdasveristen" númenorilaisten päähineisiin.
Viitteineen ja hakemistoineen tämä tuhti tietojärkäle on suunnattu raskaan sarjan Tolkien-asiantuntijoille. Kirjassa on kaikkiaan seitsemisenkymmentä lukua, joista suurin osa on Tolkienin hajanaisia muistiinpanoja. Mukana on muutama esseenäkin kantava teksti, kuten fiktiivisen historioitsijan tekstiä referoiva "Tutkielma kanssakäymisestä mielen välityksellä".
Ilmeisesti muistiinpanoista ja esseekatkelmista kootun kirjan oletetaan löytävän lukijoita jopa tv-fantasian innoittamana. Suomennoksen julkaiseminen juuri ennen Tolkienin fantasiaan perustuvan tv-sarjan avausta kielii siitä, että Keski-Maa -trivialle uskotaan löytyvän meiltäkin riittävästi faneja, jotka janoavat tietoa esimerkiksi siitä, kuinka monella tapaa haltialapset saattavat leikkiä sormillaan.
Hostetter ei tosiaankaan ole tehnyt mitään toimituksellisia valintoja Tolkienin rivilukijaa miellyttääkseen. Kirjoituksia Keski-Maasta alkaa tylsimmällä mahdollisella aiheella, fantasiamaailman vaihtoehtoisilla ajanlaskutavoilla ja Tolkienin pohdinnoilla miten yhtenäistää maailmansa historia sukupolvi kerrallaan.
Kronologisilla skaalauksilla on toki kiinnostavia temaattisiakin vaikutuksia. Tolkien esimerkiksi pohtii, että jos hän pidentää 350 vuoden ajanjaksoa, joka paholaishahmo Melkorilla on aikaa vaikuttaa haltioihin näiden "heräämisen jälkeen", on alemmilla luojaolennoilla (valar) isompi syyllisyys siitä, että heidän "olisi pitänyt olla valppaampia, eivätkä he olisi saaneet antaa Melkorin vakiinnuttaa asemiaan".
Näin Tolkienin itselleen laatimat muistiinpanot paljastavat maailmanluonnin kirjallisia rakenteita ja vuosikymmeniä jatkuneen ajatustyön niiden takana.
Jälleen täytyy nostaa velhonhattua kustantajalle, että sillä on käytettävissään Jaakko Kankaanpää, joka tuntee Keski-Maan akateemisen tarkasti ja osaa käännöksessään eläytyä Tolkienin korkeaan tyyliin:
"Niinpä petoksella, valheilla sekä henkeä ja mieliä piinaamalla, ynnä uhkaamalla piinalla niitä, jotka olivat rakkaita muille, taikka oman olentonsa herättämällä silkalla kauhulla yritti Melkor aina pakottaa niitä lihaksitulleita, jotka olivat langenneet hänen valtaansa tai tulivat hänen ulottuvilleen, ja hän yritti saada heidät puhumaan kaikesta, mitä hän halusi tietää."
Suurin osa kirjaa ei valitettavasti ole noin näpsäkästi järkeen ja korvaan käyvää kuin tuo Tolkienin kielitaituruutta esittelevä esseeteksti.
Kaltaistani sunnuntaifantastikkoa Hostetter kehottaa käyttämään kirjaa ensyklopedisesti selaillen. Mutta Tolkienin Silmarillion pitäisi osata kannesta kanteen nauttiakseen edes murto-osasta luettelomaisia muistiinpanoja.
Jotain uutta tarjoava tulkintakehys löytyy vasta kirjan liitteistä, missä Hostetter kertoo Tolkienin katolisen uskon laadusta ja sen vaikutuksista Keski-Maahan moraalisesti haastavana palapelinä. Puuttuu enää se kielinero, joka osaisi soveltaa Tolkienin luomusta uuden fiktionkin puolelle.
.
Tämä arvio ilmestyy arvosteluna Portti-lehden numerossa 2/2022
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti