Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 6. tammikuuta 2025

 
6.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-7) KOOSTUVAT:


1 sivu: Kirja-arvio Rekola-elämäkerran kakkososasta. Tietokirja-arvio yrittää poimia paksusta elämäkerrasta kohdetta luonnehtivia yksityiskohtia, joten lukiessa hukkaa nopeasti fokuksen, mikä moisen jatko-osan uutisarvo oikein on. Mitä palvelee kriitikon valitsema esimerkki, että ”Runoilija innostuu azerbaidzanilaisen matemaatikon Lofti Zadehin sumean logiikan teoriasta. Sen mukaan…” jne? Tämähän on kuin irvikuva tietokirjakritiikistä!
Kriitikko Hytönen kysyy lopulta, muttei vastaa, onko tuhatsivuinen elämäkerta Rekolasta kellekään tarpeen. No, jos kriitikolla ei ole vastausta, niin onko hänen "kritiikkinsä" sekään muuta kuin suurta runoilijaa muisteleva pakkopulla?
Uutisarvo * | Journalismina *

2/3 sivua: HS-analyysi klassisen musiikin boikotoinnista, etenkin venäläisten esiintyjien. Hyvin koottu juttu ajankohtaisesta aiheesta. Puuttuvat kuitenkin kommentit korkeakulttuurin ja viihteen boikotointien erilaisuudesta. Nyt juttu näyttää kulttuurieliitin sisäiseltä närästykseltä.
Uutisarvo ** | Journalismina ***

1/3 sivua: Kirja-arvio T. Valjakan esseeteoksesta. Hesarille ei ole mikään jääviysongelma tehdä ylistäviä arvioita omien toimittajiensa ja kriitikoidensa teoksista, pikemminkin päinvastoin. Kriitikko Valjakan esseistiikkaa kriitikko Enroth kuvailee, että avausessee on ”oodi” joka ”kimaltaa ja värisee kuin elämäntunnolla ladattu aamuhetki”. Ja tämän pitäisi olla tietokirjakritiikkiä? Kiinnostavampaa olisi kustantamon (Parvs) esittely kuin tämä sisäpiirioodeilu.
Uutisarvo * | Journalismina *

1 sivu: Uutisjuttu ja taustoitus, Washington Post on hyllyttänyt Pulitzer-palkitun pilapiirtäjän. Jutun on tehnyt sama Vesa Sirén kuin edellisen sivun boikottijutun, joten hän hieman täydentää analyysinsä kokokuvaa. Puolet jutusta on kuvitusta, mutta vain pieni kuva edustaa sitä mitä lukija haluaisi nähdä eli poliittisia pilapiirroksia. Iso kuva on Charlie Hebdo -muistokukituksesta, mikä ohjaa lukijan odotukset täysin pieleen. Muuten uskottaava kooste lehdistön liikkumatilasta - paitsi että Hesari haastattaa taas omaa toimijaansa (Ville Ranta) asiantuntijana, ikään kuin HS olisi tällä tavoin todistetusti liberaalimpi kuin WP. Käsi käden pesee ja aina joku Ville Rannankin selän.
Uutisarvo ** | Journalismina **

1/5 sivua: kooste pieniä uutisjuttuja.
Uutisarvo ** | Journalismina **

4/5 sivua: Henkilöhaastattelu somevaikuttaja Laitisesta, joka on myös ”taideasiantuntija”. Naistenlehtimäinen juttu, jossa kärki on raha ja medianäkyvyys: ”Taidetta voi hankkia kodin arkielektroniikan hinnalla”. Laitinen nostaa varoittavaksi esimerkiksi porilaisen taiteilijan saaman 130 000 e apurahan, koska iso summa olisi reilua jakaa usealle taiteilijalle. Jutun muu pinkinsävyinen sisältö ei kyllä sovi tähän huoleen.
Uutisarvo * | Journalismina **

Lisäksi 1 sivu mainosta ja 1 sivu osaston kansikuvaa joka on sama kuin puolet seuraavasta sivusta vievä henkilökuva Rekolasta.


Kokonaisuuden arvio: Maanantaiksi normaalia runsaampi pläjäys kulttuuria, ehkä siksi ettei lehti huomenna ilmesty, mutta ainoa juttu jonka normaalioloissa olisin lukenut on pilapiirtäjä-uutinen. Kritiikkiä tarjoavia aiheita ei käsitellä syvällisesti (kuten taidenasiantuntijan haastis) ja ajankohtaiset uutiset ovat liian sisäpiirimäisiä (kuten boikottijuttu).

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 5. tammikuuta 2025

 

5.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B12-17) KOOSTUVAT:


2 sivua: Essee suruteknologioista ja taiteen tavoista käsitellä kuolemaa. Enimmäkseen HS:n esseet ovat tasoltaan lukion ainekirjoituksia, etenkin milloin niitä raapustavat ego edellä aihettaan auraavat Aittokoski tai Nykänen. Kulttuuriosastossa vierailevat esseistit alkavat kyllä hekin leperrellä aiheensa kanssa kuin pitäisivät Oscar-puhetta. Tämä toimittaja Eveliina Mäntylän teksti on puffettiessee: mukana vilisevät Black Mirror, Frankensteinin hirviö, Gilgamesh ja Kansallisteatterin korkeakonseptinen näytelmä. Toimittaja ei välitä, että esseessäkin pitäisi olla fokus, vaikka se edetessään harhailisi. Kuvitus: yli puolet piirrettyä (söpöstelevää) kuvituskuvaa, koska aihetta pidetään liipasinherkkänä.
Uutisarvo *** | Journalismina **

1 sivu: Uutinen ”kartellimusikaalista” eli Emilia Pérez -elokuvasta. Juttu on ostettu STT:lltä, koska se sopii HS:n femimaaniseen ideologiaan: keskittyy naisnäyttelijöihin ja lopuksi kysyy, onko ranskalainen miesohjaaja sittenkään sopiva henkilö käsittelemään transnaisen tarinaa. Mutta ei kysy esimerkiksi sitä, miksi yhtäkkiä musikaalia tungetaan rikostarinoihin, niin standup-ihmishirviön (Annette) ja sarjakuvaroiston (Joker II) kuin gangsterin (Emilia P).
Uutisarvo ** | Journalismina **

2/3 sivua: Kirja-arvio ruotsalaisen J. Anyurun romaanista Ixelles. Tommi Melender on niitä ainoita HS:n arvostelijoita, joita jaksaa aina lukea, koska jo kirjavalinta kelpaa yleensä suositukseksi. Avoimeksi jää tällä kertaa. Miksi kaikkien kurjuuskertomusten joukosta juuri tämä ruotsalaisromaani pitäisi lukea, olipa kirjailija miten palkittu tahansa? Kritiikkinä referoivaa millimakkaraa.
Uutisarvo ** | Journalismina **

1/3 sivua: Uutinen että Neil Young menee sittenkin brittifestivaaleille esiintymään. Ketä tämä kiinnostaa? Young on ollut haudassa jo ainakin 30 vuotta ja nyt hänestä väännetään uutisia porijatsin suurkuluttajille.
Uutisarvo - | Journalismina *

2/5 sivua: Televisioarvio elokuvasta Everything jne. Miksi tv-arviot ovat siirtyneet tv-osiosta kulttuurin puolelle? Mikä on seuraava aste palstamillien HALVIMMAN täyttötekstin tuottamisessa ”televisioarvioiden” jälkeen? Tekoälyn tuottamat referaatit mobiilimainoksista? Arvostelun kärki on lopussa, että tässä vaihtoehtotodellisuuksia käsittelevässä elokuvassa ”Suurimman vaikutuksen tekee Evelynin ja hänen tyttärensä välisen suhteen kehittyminen.” Näin on taas uutisarvo pelastettu ja toimittaja kuitannut palkkansa aatesisarten riveissä.
Uutisarvo - | Journalismina -

3/5 sivua: Uutisjuttuja: Sibelius-viulukilpailu on sallinut venäläisten osallistumisen, joku on jäänyt kiinni julkaisemattoman musiikin hakkeroinnista, ja suomalainen muotibrändi lopettaa. Kulttuuriuutisten peruskamaa, jonka ei oletetakaan kiinnostavan kuin erikoistuneita yleisöjä.
Uutisarvo ** | Journalismina **

Lisäksi 1 sivu mainosta.

Kokonaisuuden arvio:
- Edes sunnuntaisin pitäisi lehdessä olla jotain pitkää ja syvällistä luettavaa. Ei sitä löydy HS:sta, vaan eipä sitä löydy Dagens Nyheteristäkään, puolustaisi erkkolainen. No, B-osion mielipidesivut ovat olleet pitkään se ainoa paikka, jossa Hesarista löytyy ylipäänsä kriittistä ajattelua. Tänään sitä edustaa Eero Paloheimon kommenttikirjoitus sille tynnyriajattelijalle (professori Mikko Myrskylä) joka väitti HS:ssa (29.12.) että maailman väestönkasvuongelmat olisi jo ratkaistu.
- Kuvitusta on tänään selvästi vähemmän kuin edellisten lehtien kulttuuriosastoissa eli sunnuntaina lukijoiden uskotaan edes jossain määrin syventyvän lukemiseenkin eikä mobiilin rutinoimaan selailuun.
 

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 4. tammikuuta 2025

 4.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-15) KOOSTUVAT:


4 sivua: maaseudun nolot ilmiöt -tyyppinen feature-juttu Ikirouta-yhtyeestä. Hesari lypsää nyt täysillä iskelmän ja rockin yhdistäviä ilmiöitä, koska niiden oletetaan saavan kolmen sukupolven lukijakuntaa. Uutissisältöä jutussa on 7 lyhyttä kappaletta eli vähemmän kuin kuudestoista osa jutun sivupinnasta: musiikkitoimittaja Pekka Laineen haastatteluun perustuva tieto raskaan musiikin melodiapohjasta. Muu osa jutusta kuvailee bändiä ja heidän keikkaansa. Kuvitusta on taas puolet, mm. kokonainen sivu pelkkää fanihuppareiden selkämystä. Tällaisen kuvituksen on tarkoitus asemoida lukija & HS-toimittaja samanarvoiseksi kansan takarivissä seisovaksi mutta SIITÄ EROTTUVAKSI tarkkailijaksi.
Uutisarvo * | Journalismina **

4 sivua: sarjakuvataiteilija Anu Kotilaisen haastattelu, jossa on vähemmän mitään kulttuuriin tai taiteeseen liittyvää kuin Hyvinvointi-osastoon sijoitetussa 4 sivun haastattelussa kirjailija Irene Zidanista. Juttu keskittyy siihen, miten Kotilainen tuli kaapista ja että ”Lesbojen kanssa deittailu oli kuitenkin ihanaa.” Yli puolet jutusta on naistenlehti-tyyppisiä poseerauskuvia Kotilaisesta.
Uutisarvo - | Journalismina -

1 2/3 sivua: Kirja-arvio J. Peldezin arktisen tutkimusta käsittelevästä kertomusantologiasta. Kertaakaan jutussa ei käsitellä kohdeteosta tietokirjana, vaan ainoastaan referoidaan varhaista matkailua arktiselle. Kehystetty kirjoittajan egolla: Kirsikka Moring muistelee sankariturismiaan Siperiassa. 80-vuotiaalle tämä sallittanee, mutta miksi juttu on naamioitu kirja-arvioksi?
Uutisarvo * | Journalismina *

1/3 sivua: Kolumni vuoden 2024 tv-sarjojen parhaimmistosta. Some-ihquilu tv-sarjoista on 2020-luvulla vakiintunut sanomalehtien palstoille. Kun 99% sarjoista on halvalla tuotettua formaattiroskaa, ei mitään klassikoita ole mihin kirjoittajien tarvitsisi viitata eikä mitään av-draamaan perustuvia laatukriteereitä tarvita "huippusarjoista" intoilemiseen. Alrothin maku sarjojen suhteen ei ole sentään kapeimmasta päästä.
Uutisarvo * | Journalismina **

1 1/2 sivua: Kirja-arvio venäläisiä emigranttikirjailijoita käsittelevästä teoksesta. Varmasti ajankohtainen teos, mutta ihan en usko väitettä, että ”useat” emigranttikirjailijoiden avainkysymyksistä ovat yhä samoja kuin 1800-luvulla. Tämä voi olla kirjankin väite, mutta historian dosentti kirjoittajana voisi osoittaa kriittisyyttä edes tältä osin eikä heittäytyä Ropponen&Sutisen faniksi, kuten jutussa suoraan ilmaistaan. Kuvitusta YLI puolet.
Uutisarvo *** | Journalismina **

1/2 sivua: Kirja-arvio Kale Puonnin dekkarista. Kriitikon mukaan kyse on ”konkarikirjailijasta” millä hän tarkoittanee ”ex-hesalaista kyttää”, sillä kukaan ei ole Tampereen leveysasteella kuullut Kale Puonnista. Arviossa ei ole sanaakaan teoksesta sanataiteena.
Uutisarvo - | Journalismina *

1/3 sivua: Uutisjuttu (osaston ensimmäinen) klassikkojen tekijänoikeuksien vanhenemisesta. Esimerkeissään yllättävän monipuolinen uutisaihe, mutta tekijänoikeuden erilaisesta vaikutuksesta eri taiteissa saisi olla edes muutama ajatus. Taas kuvitukselle uhrattu lyhyestäkin jutusta puolet tilaa.
Uutisarvo *** | Journalismina **

1 sivua: Sekalaisia uutisjuttuja: joku muotitalon perustaja on kuollut ja Blake Lively -näyttelijä jatkaa oikeuskiistaa kunnianloukkauksesta. Miksi näiden pitäisi kiinnostaa suomalaista lukijaa? Pakollisia naistenlehti-täkyjä?
Lisäksi uutinen, että tv-sarja on tehnyt katsojaennätyksen suoratoistopalvelussa. Kuka tätäkään tietoa tarvitsee? Miksi se pitää kertoa myös Hesarissa?
Uutisarvo - | Journalismina *

2/3 sivua: Kirja-arvio Miia Toivion runoteoksesta. Nykypäivän kirja-arvioille tyypillisesti jopa runoista voi kirjoittaa arvosteluja pelkkään sisältöön keskittyen. Runouteen erikoistunut kriitikko Rantama ei vaivaudu yhdelläkään sanalla selittämään mitä Toivion lyriikka on tyyliltään ja miksi juuri Toivio on ”parhaita juonellisten kokonaisuuksien luojia” nykyrunoudessa. Keitä ne muut ovat? Kaikki kaksi vai kaksikymmentä?
Lisäksi ensimmäinen kolmannes arviota käytetään sen kertomiseen, että hyvässä kirjassa ei ole välttämättä tarinaa lainkaan. Tämä lienee Rantaman käsitys kulttuuriosaston skuupista. Kolmannes jutun pinta-alasta henkilökuvaa.
Uutisarvo ** | Journalismina **

Lisäksi 1 sivu osaston kansikuvaa.

Kokonaisuuden arvio:
- Siitä pitäen kun HS siirsi torstain Hyvä elämä -liitteen lauantaille, on kulttuurin osuus B-osiossa hämärtynyt, kun suurin osa jutuista muistuttaa naistenlehtien erittäin helposti kierrätettävää self help -journalismia. Vielä 20 vuotta sitten olisin maksanut saadakseni HS:sta pelkästään B-osion luettavaksi (kuten Le Monde joskus kehitti omaa tuotettaan), mutta nykyään haluaisin alennusta ja kutistettua lehteä ilman B-osiota.
- Osaston kansikuva on sisällöltään täysin sama kuin sivun B17 sisältö! Tämä on HS:n nykylinja erityisesti B-osiossa: aina vain enemmän ja yhä isompia, uutisarvoltaan tyhjiä kuvituskuvia sisällön kustannuksella, vaikka nettiaikana sanomalehdet olisivat viimeinen reservaatti tekstijournalismille.

Hesari-harava: kulttuurisivujen sisältö 3. tammikuuta 2025

 
3.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-8) KOOSTUVAT:


1 sivu: Nosferatu-elokuvan Arvostelu, kuvitus vie miltei puolet jutusta. Jutun uutiskärjeksi on nostettu, että uusi versio ”kasvattaa naisen osuutta yllättävällä tavalla”. Tämä on ollut HS:n kulttuuriosaston toistuva ideologinen sanoma viime vuosina ja tekee jutuista samanhenkistä aatteellista mössöä, joiden lukeminen tuntuu yhdentekevältä. Kriitikko M-P Heikkinen ei kuitenkaan ole sisäistänyt ihan lehtensä aatetta, vaan luonnehtii elokuvan taiteellista sisältöä tältä osin näin: ”Elleniä panettaa, mutta hänet huumataan uneen eetterillä.”; ”Loppupuolella kouristellessaan Ellen näyttää siltä kuin purisi kielensä poikki, koska yhteiskunta on joka tapauksessa kuuro hänen puheilleen.” Tällaista HS tarjoilee taidekritiikkinä. Sivun mittaisessa jutussa on kolme lyhyttä kappaletta (alkaen ”Tunnetta on mukana…”), jotka liittyvät elokuvan ilmaisukieleen ja elokuvaan mediana. Kaikki muu on sisällön ja tekijöiden referointia.
Uutisarvo ** | Journalismina **

2/3 sivua: Suuri gangsterisota -elokuvan uudelleenjulkaisusta Kommentti. Jutusta puolet (Pertti Avola) käsittelee elokuvan eri mittaisia versioita ja puolet ohjaaja Leonen uraa. Itse filmin taiteellisesta annista on kaksi lyhyttä kappaletta, lisäksi muistetaan kommentoida (puolustellen) elokuvan raiskauskohtauksia.
Uutisarvo * | Journalismina **

1/3 sivua: Real Pain -elokuvan Arvostelu. Perinteinen juonen selittämiseen keskittyvä arvostelu. Edes tekijöistä ei kerrota paljoa, saati indie-filmien tyylistä. Kriitikko Avola antaa elokuvalle neljä tähteä, mutta maailmalla tätä on pidetty indie-tussahduksena. Ylipäänsä HS:n leffa-arvosteluihin EI kannata luottaa, silloin kun kriitikko kehuu filmiä, mutta tyrmäävissä arvioissaan jopa HS on lähes aina oikeassa. Tämä tietysti johtuu nykypäivän elokuvamediasta eikä HS:n tarkkaavaisuudesta.
Uutisarvo ** | Journalismina **

1 1/3 sivua: Uutinen Konflikti-tv-sarjan ja Puolustusvoimien yhteistyöstä; miltei puolet koostuu kuvasta. Erittäin ajankohtainen juttu, jossa moni kriittinen kysymys jää tekemättä, ehkä siksi, että HS:lla on nykyään vähintäänkin herkkä suhde P.voimiin.
Uutisarvo **** | Journalismina ***

2/3 sivua: Uutinen tulevan vuoden pukeutumistrendeistä; puolet koostuu kuvituksesta. Juttu on yhtä pinnallinen kuin aiheensa. Ekologinen näkökulma loistaa poissaolollaan, vaikka HS:n muilla osastoilla käsitellään jatkuvasti vaatemuotien pikakulutusta.
Uutisarvo * | Journalismina *

2 sivun Näyttelyarvio Eija-Liisa Ahtilan töistä; yli puolet koostuu kuvituksesta. Ilmeisen olennainen uutisjuttu, jos Ahtila on tunnetuin suomalainen nykytaiteilija, mutta kirjoittaja ottaa aiheensa arvokkuuden itsestäänselvyytenä. Ainoa Ahtilan taidetta avaava osuus on parin kappaleen selitys ”ekologinen kerronnan” keinoista ohjata katsojan huomiota. Jos tämä olisi jutun kantava idea, olisi arviolla kestävääkin arvoa. Nyt urauutisoinnin ohella vain sisäänlämpiävää taideaatetta ja ”ekologisen” itseisarvona esittelevää kukkaispuhetta. Valtaosan jutusta syövä kuvitus olisi muuten paikallaan havainnollistamassa Ahtilan teosten erilaisuutta, mutta sitä ei käytetä arvioimisen tukena, vaikka juttu on luokiteltu "arvioksi".
Uutisarvo ** | Journalismina **(*)

Lisäksi 1 sivu mainoksia ja 1 sivu osaston kansikuvaa.
Kokonaisuuden arvio: Selvästi parempi uutisarvoltaan kuin edellisen päivän k.osasto, mutta myös tyypillisissä kohdissa hävettävän epäkriittistä journalismia.

Hesari-harava: kulttuusivujen sisältö 2. tammikuuta 2025

2.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-6) KOOSTUVAT:

 

2.5 sivua elokuvavuoden 2024 ”parhaimmiston" esittelyä, käytännössä copypastettu kriitikoiden tekstejä vuoden varrelta.
Uutisarvo *** | Journalismina *

0.5 sivun Kommentti iskelmätähdistä rock-klubeilla. Hyvin asiantuntevasti koottu ilmiön esittely, vaikka keskittyy liikaa yhteen tapaukseen, Kake Randeliniin.
Uutisarvo *** | Journalismina ***

2/3 sivun Televisioarvio Ylen sarjasta ”Queen of fucking everything”. Hesarin femimaanisimpiin kuuluva kriitikko Leena Virtanen keskittyy hehkuttamaan Tiina Lymin ohjausta. Juttu on sisällöltään ja asenteeltaan sama kuin 31.12. tv-sivuilla julkaistu Suvi Vallealan esittely (0.5 sivua) sarjasta. Naisen tekemä tv-satiiri on hesarilaisista nerokkainta mitä ihmiskunta on keksinyt sitten kuivauskaapin.
Uutisarvo * | Journalismina *

1/3 sivun uutisjuttu (osaston ainoa) Comic sans -fontista, joka ”täyttää 30 vuotta”. Koottu googlauksella tai tekoälyllä muutama koominen uutistapaus fontin käytöstä maailmalla. Metamediajuttu, josta puuttuu kaikki media-analyysi.
Uutisarvo * | Journalismina *

Lisäksi 1 sivu mainoksia ja 1 sivu osaston kansikuvaa.
Kokonaisuuden arvio: Lukukelpoista journalismia yksi kahdestoistaosa kulttuuriosaston sisällöstä. Tällaisen roskakasan kanssa aloitellaan uutta uutisvuotta.