tag:blogger.com,1999:blog-22468514811053644712024-03-18T21:00:40.335+02:00BitteinSaariSoikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.comBlogger855125tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-71068425430702313442024-03-18T19:58:00.020+02:002024-03-18T21:00:08.921+02:00May December (elokuva)<p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIc0NuiL5CL9Ikyt_EYM3cjTVFsehEEZ1ovXsvrGWE0fKjC6s3aVsu8KY67aKHxr7c5RiBszRFG_xDfB32XyCnYV_u79vtAzhMhE3RMgVephLFxAnVXzzkunH1mwXmdNzYAlADkj_qLERjLWz8zC69d0zZRo-Y-CAAaVEtW7LDMttB4kcIaNZQc2ZAdFJ5/s326/May_December_poster.jpeg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="326" data-original-width="220" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIc0NuiL5CL9Ikyt_EYM3cjTVFsehEEZ1ovXsvrGWE0fKjC6s3aVsu8KY67aKHxr7c5RiBszRFG_xDfB32XyCnYV_u79vtAzhMhE3RMgVephLFxAnVXzzkunH1mwXmdNzYAlADkj_qLERjLWz8zC69d0zZRo-Y-CAAaVEtW7LDMttB4kcIaNZQc2ZAdFJ5/w270-h400/May_December_poster.jpeg" width="270" /></a></span></div><span style="font-size: large;">E</span><span style="font-size: medium;">des elokuvan lopussa en tajunnut, mitä sen nimi <i>May December</i> tarkoittaa, vaikka selitys olisi ollut ilmeinen: pariskunnan ikäero on kuin väsähtäneen joulukuun eroavuus elämänsä kevättä viettävään toukokuuhun. Myös <i>Guardianin</i> kriitikon käyttämä luonnehdinta kahden päänäyttelijän luonnerooleista oli käsittämätön, kunnes googlasin senkin: "frenmity" tarkoittaa ystäväksi tekeytyvää vihollista.</span><p></p><p><span style="font-size: medium;"><i>May December</i> -elokuvan (2023) tarinalliset ainekset melodraamaan ovat siis erinomaiset. Toisaalta herätetään heteroparin ikäerolla valtasuhteen vahvat jännitteet, toisaalta herätetään eroottisen valloituksen uhka nuoremman naisen opetellessa vanhemman naisen identiteettiä tekeillä olevaa elokuvaa varten. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Ohjaaja <b>Todd Hayne</b>s on nimennyt inspiraatiokseen <b>Ingmar Bergmanin</b> <i>Personan</i> ja <i>Talven valoa</i>, mutta mitään niin syvällistä ja harrasta ei onneksi ole luvassa. Enkä ymmärrä miten voisikaan. Bergman teki kyllä melodraamaakin, mutta ei koskaan naisten välistä melodraamaa, kuten Haynes tässä ja <i>Carolissa</i> (2015).<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kaikeksi onneksi <i>May December</i> käyttää tarinansa ainekset melodraamaan niin täydesti kuin odottaa voi, ja vähän enemmänkin. Tarina on kuvattu trooppiselta näyttävässä osassa Yhdysvaltoja (Georgiassa), jossa kosteus ja vehreys tuntuvat sumentavan jokaista kuvaa eivätkä paikalliset ihmiset näytä tekevän muuta kuin loikoilevan äveriäissä taloissaan tai järjestävän grillijuhlia. Yhteisö näyttää tiukan etelävaltiolaiselta säätyjärjestelmältä, mutta samalla täysin juurettomalta ja historiattomalta, niin kuin luonto korvaisi kaiken mitä kulttuuri voisi näille ihmisille opettaa... ja kaiken aikaa nuoriso on valmis ponnahtamaan lentoon...</span></p><p><span style="font-size: medium;">Melodraamalle olennaista tahallisen banaalia
luontosymboliikkaa Haynes käyttää erinomaisesti. Sensitiivisyytensä
säilyttäneen peterpan-isän herkkyyttä ja paikattomuutta edustavat hänen
hoivaamansa monarkkiperhoset, jotka saavat symboloida draaman kolmea
vaihetta: toukkavaiheen haparointia, kotelovaiheen itsetutkiskelua,
perhosvaiheen vapautumista.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Tilanteet eivät johdattele ihmisten tunteita niin paljon kuin perinteisessä melodraamassa, mutta ihmissuhteiden äärimmäisyys (pariskunnan insestisenä alkanut romanssi; näyttelijä ihmisten 'aitoutta' tutkivana salapoliisina) johtaa väkivallan ja insestin lievästi uhkaavaan tunnelmaan.... jota kuitenkaan ei pureta toiminnaksi kuten odottaisi, sillä ainoa seksikohtauskin on ohitse ennen kuin sen tajuaa oikein alkaneen. Yllättävän vanhanaikainen elokuva on sikälikin, että seksuaalista hyväksikäyttöä voidaan romantisoida ja vähän sillä vitsaillakin (loppukohtauksessa) tänä poliittisesti herkkänä aikakautena. Tositapauksen eksploitaatio käännetään kritiikiksi Hollywoodia kohtaan ja silti napostellaan aihetta kuin se olisi ensi kertaa löydetty tai niin kuin grooming olisi georgialainen luonnonvara.</span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguusI4WErJhERn23IorpfSwaCO_Vvcd63H2C_NLcVe0LBtcq14iY_g6cvI7bLp8vHzTUGoraaydi32lhDfHZEqxDpRWaHtCiZRz_wHDoCB4ujs2wtkandyZpMSHuMjdG3r8JixqIPq4SvSVCBwAjdaOrj_xSSN0bVqvOkssMaBps4SkB0OSv6PGNQfhrJA/s920/MAYDEC.webp" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="613" data-original-width="920" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguusI4WErJhERn23IorpfSwaCO_Vvcd63H2C_NLcVe0LBtcq14iY_g6cvI7bLp8vHzTUGoraaydi32lhDfHZEqxDpRWaHtCiZRz_wHDoCB4ujs2wtkandyZpMSHuMjdG3r8JixqIPq4SvSVCBwAjdaOrj_xSSN0bVqvOkssMaBps4SkB0OSv6PGNQfhrJA/w400-h266/MAYDEC.webp" width="400" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-size: large;">E</span><span style="font-size: medium;">lokuvan ainoa heikkous on näkökulman heilahtelu <b>Charles Meltonin</b> esittämän kiltin isän ja <b>Natalie Portmanin</b> esittämän, perheeseen tunkeutuvan näyttelijäpahiksen välillä. Tuloksena ei ole oikein perhemelodraama, vaan jonkinlainen "näyttelijä salapoliisina" -kertomus, jossa kovanahkainen näyttelijäpahis selvittää, viettelikö kolmekymppinen opettaja aikoinaan 13-vuotiaan oppilaansa vaiko toisinpäin, ja millaisen totuuden voi parhaiten käyttää tyyppihahmoon, jota näyttelijän on rakennettava tulevaa elokuvaansa varten.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Portman ei ole koskaan ollut kiinnostava näyttelijä, joten yksi-ilmeisen metodinäyttelijän esittäminen on hänelle omiaan – mutta kun hän on myös elokuvan tuottaja, niin hän ottaa itselleen tilaa <b>Julianne Mooren</b> hahmolta, jossa olisi aineksia vaikka miten hurjaan käänteeseen tarinan loppupuolella. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Queer-aineksiltaankin elokuva jää kovin keskeneräiseksi ja konventionaaliseksi naisfilmiksi. Identiteetin perustaminen pelkkään jäljittelyyn toistuu pariskunnan lapsia esitellessä (vanhat vs uudet perheet; toisiaan jäljittelevät sisarukset; vanhempiaan jäljittelevät lapset), mutta aineksia olisi pikemminkin tv-sarjaan kuin elokuvaan. </span></p><p><span style="font-size: medium;"><i>May December </i>näkyy olevan Netflix-tuotantoa, joten ainoastaan elämää suuremmat syyt suosivat sen näkemistä teatterissa telkan sijaan. Ja kyllähän tämä ilahduttava on sen jälkeen, kun Haynesilta on tullut kaksi niin helpon keskinkertaista filmiä (<i>Wonderstruck</i> (2017) ja <i>Peitelty totuus</i> (2019)). Kukaan muu ei melodraamaa tee näin tosissaan – ja aniharva sitä tulee katsomaankaan tosissaan. Tänään Niagaran aamunäytöksessä oli lisäkseni vain Kaitsu ja joku vanha pariskunta. Täsmäfilmi täsmäyleisölle.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-12013158193564379122024-03-14T18:10:00.004+02:002024-03-14T20:45:10.271+02:00Käsi käy terapiassa<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisXT1kjPR003bSwg74Ds3uwKStNV7yp7yp2MD_Mkpn8qfk6q6bjBowA7c0paCLkt9F8qayq9leP3uGSLxy74u5NhLX_rGu_PoJZL-IFEvOj1_Vsbj4I_YHh3YJz16JfKuj-9dpCQBEGkSo9mH5auBpW0EZBYu-L5kcHnhVFZJjGThDE8jh-EZOHClIMAlW/s611/Nerves_of_the_left_upper_extremity.gif" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="611" data-original-width="320" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisXT1kjPR003bSwg74Ds3uwKStNV7yp7yp2MD_Mkpn8qfk6q6bjBowA7c0paCLkt9F8qayq9leP3uGSLxy74u5NhLX_rGu_PoJZL-IFEvOj1_Vsbj4I_YHh3YJz16JfKuj-9dpCQBEGkSo9mH5auBpW0EZBYu-L5kcHnhVFZJjGThDE8jh-EZOHClIMAlW/w210-h400/Nerves_of_the_left_upper_extremity.gif" width="210" /></a></div><span style="font-size: medium;">"</span><span style="font-size: large;">E</span><span style="font-size: medium;">rittäin todennäköisesti ei ole hermopinne", sanoi fysioterppa, koska käden jännite ja kipu eivät tunnu niskassa ja koska käden liikkuvuus on edelleen hyvä. Hauiksesta hän löysi erittäin kipeän kohdan, jonka jouduin määrittelemään omatohtorimaisesti tuntuvan 7 tai 8 kipuasteikolla. Muuta asiantuntemusta ei omaan kehoon ole edes tällaisessa tilanteessa. Se jos mikä on raivostuttavaa. </span><span style="font-size: medium;"> <br /></span><p></p><div><span style="font-size: medium;">Ja se, miten</span><span style="font-size: medium;"> itse kukin hahmottaa </span><span style="font-size: medium;">ääripäät tällaisiin asteikkoihin, </span><span style="font-size: medium;">sisältäisi koko ihmiskunnan historian.<br /></span></div><div><span style="font-size: medium;"> <br /></span></div><div><span style="font-size: medium;">Enimmän aikaa tuntuva jomotus voisi olla 1 tai 2, mutta kun yöllä yrittää nukahtaa ja saada käden oikeaan asentoon niin se 1 tai 2 voisi olla yhtä hyvin 7 tai 8 sekin. Kipulääke tietty pehmittää kivun pois 20 minuutissa, mutta yleensä moisia lääkkeitä määrätään kuulemma vain viikoksi.<br /></span></div><div><span style="font-size: medium;"> </span></div><div><span style="font-size: medium;">En enää muista mikä oli termi jota fysioterppa käytti kuvaillakseen todennäköistä vaivaani, mutta hermo on ilmeisesti jäänyt lihasten väliin jollain tapaa. Kai sitten varsinainen 'hermopinne' on isompi ja erityisempi trauma.<br /></span></div><div><span style="font-size: medium;"> </span></div><div><span style="font-size: medium;">Hän myös sanoi, että viikko on lyhyt aika ongelmatilanteen muuttua miksikään, mutta jos todennäköinen syy on tablettikoneen liiallinen hauista jännittävä käyttö, on kone jätettävä sivuun toistaiseksi. Läppäristä en tullut kysyneeksi. Samalla tavoin vasen käsi jännittyy näppiksen yllä, kun en ole koskaan oppinut lepuuttamaan ranteita kirjoittaessa.<br /></span></div><div><span style="font-size: medium;"> </span></div><div><span style="font-size: medium;">Sovin kahden viikon päähän seuraavan tapaamisen, johon saakka sain kotitehtäväksi tehdä kolmea harjoitusta: hauiksen jännittämistä 15 sekuntia kerrallaan, ojentajalihaksen vastaavaa jännittämistä, sekä molempien käsien rytmikästä kiertoliikettä sivuille ojennettuina.</span></div><div><span style="font-size: medium;"> </span></div><div><span style="font-size: medium;">Epäilemättä tämä näppistyöläisen elämäntapa pitäisi muuttua täysin, jotta tästa kiroukselta tuntuvasta yksikätisyydestä toipuisi.<br /></span></div><div><span style="font-size: medium;"> <br /></span></div><div><span style="font-size: medium;"> </span></div><div><span style="font-size: medium;"><br /></span></div>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-26369726148813149042024-03-14T10:40:00.013+02:002024-03-14T20:42:00.960+02:00Jerusalem (Helsingin kaupunginteatteri)<p><span style="font-size: medium;"> <br /></span><span style="font-size: large;">M</span><span style="font-size: medium;">aailmalliseen menestykseen nousseen näytelmän salaisuus ei tarvitse olla kummoisempi kuin rähjäromantiikan ja korkeakirjallisten viitteiden rehvakka yhdistelmä perhemelodraamaksi. Tällainen resepti löytyy <b>Jez Butterworthin </b><i>Jerusalemista</i> (2009), jonka itsekin erehdyin katsomaan <a href="https://hkt.fi/esitykset/jerusalem/" target="_blank">Helsingin kaupunginteatterissa</a>, kun muutakaan jännittävän erilaista ja takuuvarmaa perusteatteria ei ollut tarjolla lähistöllä. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Petyin, enkä ollut ainoa, väliajalla kuullun jutustelun perusteella.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Ainahan teatterikriitikot ovat palvoneet rähjäromantiikkaa ja runosieluisia spurguja, joita he kiertäisivät kaukaa niillä samoilla Hakaniemen kulmilla, missä lestinheiton päässä samat hahmot ovatkin ihmeellisintä mitä brittinäytelmä voi tarjota ("greatest British play of the century"). Mutta miksi menestykseen on noussut juuri <i>Jerusalem</i>, urbaani paikallislegenda "luksuskiinteistöjen" nimbyistejä vastaan hangoittelevasta whitetrash-diileristä, joka lumoaa paikallisen nuorison huumeilla ja fantasioilla? Ovatko alkuperäisen esityksen ja <b>Mark Rylancen</b> tähtimaine rähjäkkeen pääroolissa riittäneet pohjustamaan maailmanmaineen?<br /></span></p><p><span> </span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQjpbRQ0dmvPUs7_xTrNCx-nnRyb3UArz-dDmVKdNf7ILCIzBf6fThHaGBU8OF3QnR3UJOgtc8uCla6JsNcAuoqk1SZNSIZPG5iuy4WRjHLE8C1TVKLKeBEbIIKn123_6HIXlMENyjk4QsL-xPpkSuTuj5i1fhbctU0eS3A2BX6g-MkIwjmue52MeDRMGE/s1600/Jerusalem_12-1600x1067.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQjpbRQ0dmvPUs7_xTrNCx-nnRyb3UArz-dDmVKdNf7ILCIzBf6fThHaGBU8OF3QnR3UJOgtc8uCla6JsNcAuoqk1SZNSIZPG5iuy4WRjHLE8C1TVKLKeBEbIIKn123_6HIXlMENyjk4QsL-xPpkSuTuj5i1fhbctU0eS3A2BX6g-MkIwjmue52MeDRMGE/w400-h266/Jerusalem_12-1600x1067.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">Kuva: Otto-Ville Väätäinen </span><br /></td></tr></tbody></table><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: large;">E</span><span style="font-size: medium;">hkä syy onkin ihan vain brittimentaliteetin lisäarvossa. <i>Jerusalemin</i> teemalauluna kajahtava satavuotias nimihymni julistaa Englannin (tulevaa) taivaallisuutta eikä britti-imperiumin (mennyttä) mahtia, mutta näytelmän fantisoivat osaset markkinoivat aivan samalla tavoin brittimyyttien ikiaikaisuutta kuin <b>Neil</b> <b>Gaiman</b> monissa, niin ikään universaaleiksi uskotuissa tarinoissaan. Kun tähän 'legendojen kaatopaikka' -rähjäromantiikkaan lisätään päähenkilöksi amerikkalaistyyppinen asuntovaunuun linnoittautunut altavastaaja jonka tragedia pilkottaa suhteessa menetettyyn perheeseen, on kooste myytävissä 'ihmisyyden perusdraamana'.</span><p></p><p><span style="font-size: medium;"><br />Paitsi Suomessa. Näillä raukoilla rajoilla rähjäromantiikkka on kokenut inflaation jo niin monta kertaa, ettei yksi byronilainen puska-ajattelija riitä herättämään ajatuksia vallankumousmyyttien paluusta. Tai edes toiveita draamasta. Rakenteeltaan <i>Jerusalem</i> muistuttaa enemmänkin talk-showta kuin teatteridraamaa. Ensimmäinen näytös kuluu siihen, että tusinan verran hassun syrjäytyneitä sivuhahmoja esitellään yksi kerrallaan. Sitten biletetään ja sitten taas biletetään. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Suurin osa hahmoista on puheiden perusteella 15-20 -vuotiaita, mutta heitä esittävät kolmekymppiset näyttelijät. Katsomossa tuntuu kuin olisi eksynyt täti-ihmisen kirjoittamaan nuorisodraamaan, jonka keskelle on pysäköity varoitukseksi <b>Santeri</b> <b>Kinnunen</b>: jos vietät tällaista taiteilijaelämää niin sinustakin tulee tällainen maineesi pöhöttämä vitsi. Kinnunen pääsee aivan liian helpolla puhkumatta voimaa ja vimmaa hahmoonsa, kun taas sivuosissa muut näyttelijät tekevät liiankin eksentrisiä yhden ominaisuuden karaktäärejä.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Kaupunginteatterin yleisö koostuu kuitenkin vaativaa draamaa odottavista eläkeläisistä eikä keppanansa kokaan apgreidanneista nuorista. Teatterista lähtiessä sietääkin miettiä, tulisiko tällaisen näytelmän rähjäromantiikka enemmän iholle, jos se olisi täysin lokalisoitu? Vai näyttäisikö se vieläkin pateettisemmalta varoitustarinalta?<br /><br /><i>Jerusalemin</i> lopetus on kieltämättä komea yllätys, jopa kaupunginteatterin resursseilla. Mutta ei se pelasta yli kolmen tunnin kestoa ja väsyttävän draamatonta, aikuisia brittikorttejaan repliikkien välistä vilauttelevaa nuorisonäytelmää.<br /><br /><br /><br /></span></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-69482813904463112322024-03-09T09:52:00.010+02:002024-03-11T12:49:30.327+02:00Käden kanssa setähuollossa 9.3.<p><span style="font-size: large;">S</span><span style="font-size: medium;">itä ei usko ennen kuin kokee, miten kafkamaisen turhauttavaa terveydenhuolto on silloinkin kun se toimii. Siten kuin se toimii.<br /><br />Vasen käteni on niin kipeä etten pysty nukkumaan, mutta huoltojärjestelmän arvion mukaan en ole sairas, joten kivulle voin hakea hoitoa ja selitystä fysioterapiasta maanantaina. Kivun kokemukseen ei järjestelmässä ole mittaria eikä mittaajaa. <br /><br />Eilen kello 16:n tienoilla kun heräsin sohvalta huomasin vasemmasta olkapäästä säteilevän kivun. Oletin sen rasitusvammaksi liiasta tabletin pitelemisestä tunnista ja päivästä toiseen samassa asennossa. Saunassa käytyä kipu ei kuitenkaan helpottanut. Harteiden rentouttaminen käsiä heiluttelemalla tuntui sekin vain levittävän kipua. Missään asennossa kättä ei saanut rennoksi ja kivuttomaksi, jotta voisi nukahtaa. Kun osa kädestä kävi puolittain tunnottomaksi, päätin lähteä Acutaan peläten veritulppaa. Soitin varalta päivystysarvioon, jossa hoitajan asenne muuttui vasta kun hän kuuli ikäni. <br /><br />Kävelin TAYSin Acutaan, kello oli 3:50. Ketään ei näkynyt ulommassa salissa, joten pääsin arvioivalle hoitajalle samantien. Hän oli ainoa tapaamani ammattilainen, jolla oli ehdottaa diagnoosi: "jäätynyt olkapää". Mutta iän jne ansiosta pääsin sisempään saliin. Siellä oli vain neljä ulkomaalaista lisäkseni, yhdellä jalkavamma, pariskunnalla aivotärähdyksen saanut lapsi, neljännellä jokin huolistressi sen perusteella, mitä kuulin isossa hoitohuoneessa. Vain verhot erottavat hoitohuoneessa ihmisten yksityisimmät asiat. <br /><br /><br /></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmMSK41M9csg5mGwVtB3fTXqVI3C6O_5HFqa3f4G4eBdp-wPgwf97M63yiCpJLmyKj4F5k4GWRWGPytNnlQeN5eHVNDG2VjmfsiYUR4vzJ5EWzkeDewb63MVV8KDw0OVZZBl_p1t75AuyJBL739Ny0z36FzG6jLOVfitGDZ0lnIMZjOcWY44a9jvWTg63Z/s2592/IMG_20240309_095445.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1261" data-original-width="2592" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmMSK41M9csg5mGwVtB3fTXqVI3C6O_5HFqa3f4G4eBdp-wPgwf97M63yiCpJLmyKj4F5k4GWRWGPytNnlQeN5eHVNDG2VjmfsiYUR4vzJ5EWzkeDewb63MVV8KDw0OVZZBl_p1t75AuyJBL739Ny0z36FzG6jLOVfitGDZ0lnIMZjOcWY44a9jvWTg63Z/w400-h195/IMG_20240309_095445.jpg" width="400" /></a></span></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Ruuhkistaan kuuluisa TAYsin Acuta kello 5:50.</span><span style="font-size: x-small;"><br /></span></td></tr></tbody></table><p><span style="font-size: medium;"><br /><span>O</span>dotin vartin, jotta pääsin hoitohuoneessa verikokeeseen, mutta sitten 5:een saakka seuraavaan vaiheeseen: sydänkäyrä ja uusi veriarvojen testi ja verenpainemittaus. Ei mitään poikkeuksellista missään, sanoi hoitaja. Takaisin isoon aulaan. Siellä ei ollut enää ketään muuta odottamassa. Seinällä pauhasi kaiken aikaa televisio lujalla, jotta kukaan ei nukahtaisi istualleen. Siis minä. Aikaa vietin yksi tuossa tilassa, kunnes vähän ennen kuutta sinne laahusti lämmittelemään kaksi koditonta. Acutan verkossa julkaistava reaaliaikainen "ruuhkamittari" väitti aulaodottajia olevan kaksi. Tehokas terveydenhuolto? Ainakin nettijulkisuutena. Tosiasiassa lääkäreitä näytti olevan vain yksi ja hänelläkin vuoronvaihto, joten asiakkaat saavat arvailla meneekö aulassa vielä kolmaskin tunti.</span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: medium;">Siinäpä onkin terveydenhuoltojärjestelmän eetos: että asiakas on itse se triage-seuloja, joka miettii, onko hän ykkösyksikön kakkonen vaiko kakkosyksikön kolmekymmentäseitsemäs. Että minne sen perusteella edes larppaa menevänsä.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span><br /><span style="font-size: medium;">Odotin kello 6:05:een asti ennen kuin lääkäri kysyi sisään. Käteni oli yhä niin kipeä etten voisi nukkua, mutta testien ja käsieni "liikkuvuuden" perusteella lääkärillä ei ollut muuta sanottavaa kuin että minun pitäisi hakeutua fysioterapeutille. Kun kysyin kipulääkkeistä, hän hetken epäröityään lupasi kirjoittaa reseptin jollekin buranaa vahvemmalle. Välittömästi tuli mieleeni, josko näytin lenkkivaatteineni ja reppuineni liiaksi samalta kuin aulassa lämmittelevät herrat. Ehkä suorat housut ja salkku olisivat saaneet lääkärin edes kysymään kuinka kova kipu oli kyseessä. Viidessä minuutissa olin takaisin aulassa. Kävelin kotiin, kerroin S:lle että olen terve vaikka vasemmalla kädellä pystyy hädintuskin näppäilemään reseptiä netistä.<br /><br />Julkisesta terveydenhuollosta fysioterapiaa ei näköjään noin vain saada, joten ilmeisesti menen sitten maanantaina yksityiselle. Luultavasti halvemmalla ja helpommalla olisin päässyt ottamalla heti saunan päälle suomalaisen kokovartalopuudutuksen.</span></p><p><span style="font-size: medium;"></span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: medium;"><i><b>EDIT 11.3.</b> Julkisestakin terveydenhuollosta </i>voi<i> saada helposti ajan fysioterapiaan, jos vaiva on akuutti. Soitin tänä aamuna ja sain ajan jo torstaille. Tila ei ole merkittävästi muuttunut. Kipu kyllä katosi lähes kokonaan eilen, yhtä äkillisesti kuin oli alkanutkin, mutta käden osittainen tunnottomuus ja heikkous ei, joten googlailun perusteella siinä on jonkinlainen hermopinne. Käden koukistusvoima ja sormien pinssiote on samalla heikentynyt, mikä on raivostuttavaa, vaikkei kovin paljoa arkea hankaloittavaa. Ja nukkumaan mennessä on edelleen hankala löytää kädelle asentoa, jossa ei jomottaisi. Kipulääkkeitä sain kahdenlaisia, mutta mieluummin olisin ottamatta, koska lääkkeiden käytöstä en periaatteessa pidä, olipa buranaa tai mitä vaan.<br /></i><br /><br /><br /></span></p><p></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-6127624676628735232024-02-27T15:57:00.012+02:002024-02-27T16:25:14.102+02:00Past Lives (einestuote)<p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: large;"><i></i></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYAoGPEP9aQXm33qMBFE3OiGYGoSASQnLjTp7xClcGQ3EyBVwzZpvkg8BnxFiXyPdljaQ-z8_z8oIHRTs2fqv3EaUs-pzGyh6XqMx0dtsdyCiPfL1g3omI953m18RJbom8aia8GjjgYWw6HJLvXamYs9s04CMyHnsMbH4BQeXOfv6e7nJNv63w7izOghJi/s378/Past_Lives_film_poster.png" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="378" data-original-width="255" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYAoGPEP9aQXm33qMBFE3OiGYGoSASQnLjTp7xClcGQ3EyBVwzZpvkg8BnxFiXyPdljaQ-z8_z8oIHRTs2fqv3EaUs-pzGyh6XqMx0dtsdyCiPfL1g3omI953m18RJbom8aia8GjjgYWw6HJLvXamYs9s04CMyHnsMbH4BQeXOfv6e7nJNv63w7izOghJi/s320/Past_Lives_film_poster.png" width="216" /></a></i></span></div><span style="font-size: large;"><i>P</i></span><span style="font-size: medium;"><i>ast lives</i> (2023) on
niin yhdentekevä ja laimea romanssidraama, että se herättää
enemmän kysymyksiä siitä, mitä sen pitäisi olla kuin siitä,
mitä kliseitä siihen on pakattu päätyäkseen jopa tamperelaisen kunnalliskinon iltapäivänäytökseen.<br /></span><p></p>
<ul><li style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Eikö valtavirtaromansseja
tarvitse enää käsikirjoittaa, vaan copypastetaan zoom-keskusteluja
dialogiksi?</span></li><li>
<span style="font-size: medium;">Eikö indie-filmejä enää
tehdä tai tuoda Suomeen saakka, kun levityksessä tyydytään
ylikansallista einestä muistuttaviin kevytfilmeihin?</span></li><li>
<span style="font-size: medium;">Eikö tällaisissa
einestuotteissa emootiot voisi muutenkin jo korvata emojeilla?</span></li><li>
<span style="font-size: medium;">Eikö mitään muuta
Aasian maata keksitä genrefilmien turvalliseksi eksotiikkabonukseksi kuin Etelä-Korea?</span></li></ul><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Romanssigenrellä menee surkeasti, jos aikuisille eivät tee romansseja enää muut kuin suomalaiset ja korealaiset. Britit keskittyvät seksiin ja ranskalaiset avioliittoihin, italialaiset muotiin, saksalaiset historiaan, jenkit vakuumipakattuihin supersankareihin.<br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Ikävä tulee New Yorkiin
sijoittuvia 1980-luvun aitoamerikkalaisia rom-comeja, joissa dialogi oli kuin
dildotappelu sovituskopissa ja rakastavaiset eläviä seksuaalisia
olentoja eivätkä korealaisia kiiltokuvia höpisemässä edellisistä elämistä (="Past Lives").<br /><br />Ehkä <i>Past Lives</i>
-elokuvan myymiseen identiteettiherkille filmimarkkinoille on
riittänyt, että se sivuaa ohjaajansa <b>Celine Songin </b>omaa elämää,
emigranttiutta kanadankorealaisena.<br /><br />Päähenkilöiden
taustoittaminen näytelmäkirjailijaksi (kuten Song) ja insinööriksi
(kuten miljardi korealaista amerikkalaisessa mielikuvituksessa) on
ainakin riittänyt romassin pitimiksi. Muuta motiivia heillä ei ole
rakkaudelleenkaan kuin olla joku jollekin jossakin. Katsomossa moni toivoo myös. Olevansa ihan jossakin muualla.<br /><br />Se, että romanssifilmi ei läpäise
edes Bechdel-testiä, ei nykypäivänä ilmeisesti haitanne ketään, kunhan tarinassa on monikulttuurista vibaaa, joka pyhittää kaiken elottoman
parisuhteilun, älyttömän henkilötyypittelyn ja särmättömään
turistiromanssiin kuuluvan kuvankäytön.<br /><br />Näyttelijät ovat kyllä
sympaattisia. Jaksuhaleja heille.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-21473137111012109682024-02-23T15:51:00.018+02:002024-02-27T16:20:28.400+02:00Opettajainhuone (elokuva)<p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;">
</span><style>
<!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
mso-font-charset:78;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1791491579 18 0 131231 0;}
@font-face
{font-family:"MS 明朝";
mso-font-charset:78;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1791491579 18 0 131231 0;}
@font-face
{font-family:Cambria;
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;
mso-font-charset:0;
mso-generic-font-family:auto;
mso-font-pitch:variable;
mso-font-signature:-536870145 1073743103 0 0 415 0;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{mso-style-unhide:no;
mso-style-qformat:yes;
mso-style-parent:"";
margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:12.0pt;
font-family:Cambria;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-bidi-font-family:"Times New Roman";
mso-ansi-language:FI;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
mso-default-props:yes;
font-size:10.0pt;
mso-ansi-font-size:10.0pt;
mso-bidi-font-size:10.0pt;
font-family:Cambria;
mso-ascii-font-family:Cambria;
mso-fareast-font-family:"MS 明朝";
mso-hansi-font-family:Cambria;}
@page WordSection1
{size:595.0pt 842.0pt;
margin:70.9pt 2.0cm 70.9pt 3.0cm;
mso-header-margin:35.45pt;
mso-footer-margin:35.45pt;
mso-paper-source:0;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
-->
</style></span>
</p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;">
</span></span><p class="MsoNormal"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-_Wz97TFabchqUfih3qsywnvRIzTfaGv9C6h0BY9qXbMvPjQQmVlnw4wi1s_157TnmwAFKgCzZqLMBelq2AG-w6OA_l-1NIZsoSH1V4wwKBBWp0gTiT7u-9rbLM_h2OXDKcqZhcbFeU8fM1GmaSMYMjup1-Q4F0Tl2xP_BjVR872Uf5Kh-XL7Hm-oQRdG/s284/Das_Lehrerzimmer.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="284" data-original-width="200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-_Wz97TFabchqUfih3qsywnvRIzTfaGv9C6h0BY9qXbMvPjQQmVlnw4wi1s_157TnmwAFKgCzZqLMBelq2AG-w6OA_l-1NIZsoSH1V4wwKBBWp0gTiT7u-9rbLM_h2OXDKcqZhcbFeU8fM1GmaSMYMjup1-Q4F0Tl2xP_BjVR872Uf5Kh-XL7Hm-oQRdG/w282-h400/Das_Lehrerzimmer.jpg" width="282" /></a></span></div><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><span style="font-size: large;">J</span>os olisi
koulumelodraamalle oma alagenrensä, niin saksalainen <i>Opettajainhuone</i>
(</span></span><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><i>Das Lehrerzimmer</i>, 2023) olisi siinä normitapaus. </span></span></span><p></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><span>Mutta keskellä keskinkertaisten Oscar-ehdokkaiden
talvea "Opettajainhuone" erottuu mestarillisena esimerkkinä siitä,
miten koulua voi käyttää tilojen tematisointiin sen mukaan millaista toimintaa
draama seuraavaksi edellyttää.</span><br /> <span><br /></span></span></span></span></p><span style="font-family: verdana;"><span><span style="font-size: medium;"></span><span style="font-size: medium;"><span lang="FI">Tavallisten
koulupäivien kuvaukseksi <i>Opettajainhuone</i> onkin kerrassaan
hengästyttävän täynnä toimintaa. Se lähtee välittömästi liikkeelle siitä, että
rikoksia on tapahtunut ja selvittelyt ovat meneillään ja jatkaa tästä
herätellen dekkarimaisia epäilyksiä sellaista tahtia, että menee hyvän aikaa
ennen kuin tajuaa koulupäivien vaihtuneen toisiksi. Päähenkilö, opettaja Nowak
ryhtyy vastentahtoiseksi salapoliisiksi ja joutuu yhä vaikeampaan asemaan
kollegoidensa ja oppilaidensa välissä. Hänellä on poikkeuksellisen tarkka
psykologinen silmä ja kutsumusopettajien peruskyky ratkaista jokainen
ongelmatilanne toiminnalla, mikä aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkoo, muttei
suinkaan hänen itsensä takia, vaan sen opettajanhuoneen takia, jossa
haluttaisiin asiat ratkaistavan porukalla.</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><br /><br />Elokuvan viimeinen
kuvamontaasi antaa ymmärtää, että pohjimmainen ongelma ei ole edes opettajien
pakollinen, ahdistava kollegiaalisuus, vaan koulu maailmasta eristettyinä
tiloina: koulun kaikki huoneet ovat opettajainhuoneita. </span></span></span><span style="font-family: verdana;"></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><br /><br />Yhtä lyhyttä
juoksupyrähdystä lukuunottamatta koko tarina sijoittuu koulun sisälle, joten
Nowakin ison oppilaslauman tyypittäminen nopeasti erottuviksi hahmoiksi ja
vielä lisäksi kollegoiden tyypittäminen sivuhahmoiksi vaatisi periaatteessa
kokonaisen tv-sarjan, mutta elokuvan käsikirjoitus osoittaa tässäkin sitä
korkeinta ammattitaitoa tehdessään kaikki helposti tunnistettaviksi.</span></span><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"> </span></span><span style="font-size: medium;">
</span></span><span style="font-family: verdana;"></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><br /><br /></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI">Päähenkilö Nowakin
taustoittaminen puolalaiseksi ja hänen perustelemisensa siten opettajakunnan ulkopuoliseksi
on käsikirjoituksen ainoa lurpahdus. Aivan kuin Nowakin psykologinen silmä ei
itsessään riittäisi selitykseksi hänen poikkeavuudelleen riviopettajista? Tai
kolmikymppisen <b>Leonie Beneschin</b> taito näytellä, että romahduspisteessäkin tällainen
Nowak tietää heti mitä tehdä? Hänen persoonansa määrittyy pelkästään sillä, että hän on liikunnan ja matematiikan opettaja, mutta melodraamassa ne riittävät luomaan odotukset ja tulkinnat hänen tomerasta käytännöllisyydestään.</span></span></span><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><br /></span></span></span></p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;">
</span><span style="font-size: medium;">
</span></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: verdana;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOSXRmL2UPMSD-d0dC7htrZSz0lhBa4Zkx3yzSnioO4llvGGJLxCBNa7lW3GQQx2vzqWNxwpYt7dcuJEwCOECzjNbnVzlj7ZPmyNIrhTr_wBL_FOsvwdeRAWTapmuDATNhkm1d1E62VqHUmS0xd38_fuUVgJLXeVSh7e421QbSp-C_oeaftrjV3zJ3M2uI/s768/Opettajainhuone.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="432" data-original-width="768" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOSXRmL2UPMSD-d0dC7htrZSz0lhBa4Zkx3yzSnioO4llvGGJLxCBNa7lW3GQQx2vzqWNxwpYt7dcuJEwCOECzjNbnVzlj7ZPmyNIrhTr_wBL_FOsvwdeRAWTapmuDATNhkm1d1E62VqHUmS0xd38_fuUVgJLXeVSh7e421QbSp-C_oeaftrjV3zJ3M2uI/w400-h225/Opettajainhuone.jpg" width="400" /></a></span></div><span style="font-family: verdana;"><br /><br /><span style="font-size: medium;">
</span><span style="font-size: medium;">
</span></span><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><span style="font-size: large;">P</span><span>ieni näpistelysarja uhkaa
paisua oppilaiden organisoimaksi kapinaksi, jossa draama valitettavasti vaihtuu
dramatiikaksi. Se osuus elokuvaa on hupsusti irrallaan muuten juurevasta
koulunkäytävien realismista. Tarina tuntuu paisuttelevan paranoiaa auktoriteettiyhteisöstä
tavalla, joka on ehkä väistämätöntä Saksan historiataakassa, muttei sovi
lainkaan melodraamaan.</span></span></span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><br /><br />Absurdeiksi
paisuvat tapahtumat ovat Nowakinkin kannalta niin mielettömät, että hän jälleen
toimii oppilaiden kanssa pedagogiasta piittaamatta... ja siten palauttaa
tarinaan realismin.</span></span><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"> </span></span><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><br /><br />Ihan on mahdollista sekin,
että kaikesta tuttuudestaan huolimatta saksalaisen koulun kuvauksessa on
ironisia pistoja, jotka jäävät suomalaiselta huomaamatta. Mitä esimerkiksi pitäisi
ajatella opettajainhuoneen könsikkäästä, jonka nimi on Liebenwerda???</span></span><span style="font-size: medium;"> </span></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><br /><br />Kaikki
lapsinäyttelijät ovat onneksi tasaisen hyviä, tunnekuohujen sijaan olennaista
on se, että he pystyvät esittämään uskottavasti pikkuvanhan älykkäitä
12-vuotiaita, jotka ainakin tämän elokuvan mukaan pystyvät jo 7. luokalla
selittämään mitä eroa on matemaattisella todistelulla ja väitteellä. Jos
suomalaista katsojaa moinen nerokkuus epäilyttää niin kylläpä myös
vanhempainillan kohtauksessa saksalainen isäkin huutaa hämmästystään. Koulumaailma
on nykypäivänä aivan muuta kuin mitä vanhempien sukupolvi edes tietää, saati
ymmärtää.</span></span></span></p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;">
</span></span><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"> <br /></span></span></span></p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;">
</span></span><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><span style="font-size: large;">E</span>lokuvan lopetus on melodraamaksi niin yllättävä, että kerrankin/taas toivoin vielä jotain konventionaalisen juonipitoista epilogia. Mutta
ainoa loppuselitys kuitataan loppukrediittien alla yhdellä hidastetulla kuvalla. Näin
ohjaaja osoittaa, että tämä elokuva tehtiin TEEMAN eikä juonen (whodunit
opettajainhuoneessa) tai varsinkaan aiheen (koulumaailma 2020-luvulla)
ehdoilla. Taas sen sietää todeta ääneen: sellaista rohkeutta ei suomalaisissa elokuvissa ole nähty
vuosikymmeniin.</span></span></span><span style="font-family: verdana;"></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"><br /><br />Teemansa
ensisijaisuudella ja dekkariodotusten torjunnalla myös teattereissa pyörivä
ranskalainen <i>Putoamisen anatomia</i> kiusoittelee rivikatsojia. Minusta <i>Opettajainhuone</i>
on sitä parempi ja vähintäänkin tärkeämpi elokuva – etenkin kun se muistuttaa,
että Saksassa on muitakin älylliseen filmikerrontaan luottavia ohjaajia kuin
aikamerkin tavoin kerran vuodessa<span>
</span>suomalaisiinkin teattereihin pyörähtävä Petzold-romanssi. Ohjaaja<b> </b></span><span lang="FI"><b>Ilker
Çatakilt</b>a <i>Opettajainhuone</i> näkyy olevan neljäs pitkä elokuva, joten
tarjokkuus Saksan Oscar-ehdokkaaksi ei ole niin suuri yllätys kuin <i>Putoamisen
anatomian</i> kohdalla.</span></span></span><span style="font-family: verdana;"></span><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;">
</span></span></p><p class="MsoNormal"><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;"><span lang="FI"> </span></span></span></p><span style="font-family: verdana;"><span style="font-size: medium;">
</span></span>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-67434782983788497682024-02-09T16:19:00.012+02:002024-02-09T17:00:19.643+02:00Putoamisen anatomia (elokuva, ei spoilereita)<p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: large;"><i>P</i></span><span style="font-size: medium;"><i>utoamisen anatomia</i> (2023) on kaksi ja puoli tuntia ranskalaista oikeussalidraamaa. Kelle sellaista voisi suositella? Ei edes oikeussalidraamojen ystäville, koska kyseessä on realismiltaan ja draamaltaan jotain aivan muuta kuin genreä tyypittäneet amerikkalaiset oikeussalidraamat. </span><span style="font-size: medium;"><i> </i></span></p><p><span style="font-size: medium;"><i>P</i></span><span style="font-size: medium;"><i>utoamisen anatomia</i> </span><span style="font-size: medium;"> ei ole tarinaltaan Tärkeä Elokuva tai tyyliltään Suuri Elokuva, vaan yksinkertaisesti niitä sellaisia teoksia, joita kaikkien elokuvien pitäisi olla: käsikirjoitukseltaan tarkan dokumenttimainen ja kerronnaltaan perusteellisen kirjallinen. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Tällaista elokuvan normitapausta voisi ihailla – Grenoblen alppimaisemat poislukien – yhtä hyvin videolta tai suoratoistosta. </span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS57A6y2DG5QTcN1V4hgKHAvCe6a_ZXDASIjiobpKwfpuQQEQ7iJrzEKkKi165Pb2kh3kW_Fz4pR5lYkHKkKl6cYjGIM5t3IFz8ako0eu1Rn9lDSkCcs4qakpMVScgN9rKxjibjOTxBRvlvHoqAiCngAZknHha63Vrmkst9LUzh_t9wQK9ximKAj26oxSn/s1101/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-2-9%20kello%2015.33.47.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="407" data-original-width="1101" height="148" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS57A6y2DG5QTcN1V4hgKHAvCe6a_ZXDASIjiobpKwfpuQQEQ7iJrzEKkKi165Pb2kh3kW_Fz4pR5lYkHKkKl6cYjGIM5t3IFz8ako0eu1Rn9lDSkCcs4qakpMVScgN9rKxjibjOTxBRvlvHoqAiCngAZknHha63Vrmkst9LUzh_t9wQK9ximKAj26oxSn/w400-h148/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-2-9%20kello%2015.33.47.png" width="400" /></a></div><span style="font-size: medium;"> </span><p></p><p><span style="font-size: large;">S</span><span style="font-size: medium;">elvää on, että </span><span style="font-size: medium;">tällaista elokuvaa</span><span style="font-size: medium;"> ei voisi syntyä muualla kuin vahvan filmikulttuurin Ranskassa, missä oikeuskäytännöt ovat dialogisempia ja missä filmirealismille riittää vaihtoehtoja fiktion ja dokumentin välimaastossa. Cannesin pääpalkinnon antaminen tällaiselle elokuvalle on kuin omahyväinen kättely metrimitan säilyttämisestä Pariisissa.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Rikoksen lähtökohta, kahden turhamaisen kirjailijan toisiaan syövä luomiskriisi, tuntuu sekin niin periranskalaiselta taiteilijaromantiikalta, ettei sellaisen luonteva käsittely oikeussalissa onnistuisi naapurimaissa... ja tässäkin filmissä romaanien siteeraaminen oikeussalissa on se ainoa myötähävettävä kohta.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: large;">O</span><span style="font-size: medium;">n hyvät rikoksen samankaltaisuudesta juontuvat syyt leikitellä ajatuksella, millainen olisi vastaava suomalainen oikeussalidraama <b>Anneli Auerin</b> tapauksesta ja miten hukassa suomalaiset olisivat realismin vaihtoehtoja miettiessään. Milloin viimeksi Suomessa on edes tehty elokuvaa, joka olisi kiinnostava juuri realismin haastajana? Jos itkuisen autistinen näytteleminen ja sinisessä valossa kuvatut pätkätyöpaikat ovat realismia, niin Suomi on yhtä etäällä elokuvataiteesta kuin Kaurismäki on todellisuudentajusta.</span></p><p><span style="font-size: medium;"><i>Putoamisen anatomia (</i></span><span><i><span style="font-size: medium;">Anatomie d'une chute</span></i></span><span style="font-size: medium;"><i>) </i>käyttää vartin verran rikoksen, mahdollisen tapon esittelyyn, sitten runsaan vartin sen tutkimiseen. Sitten miltei kaksi tuntia keskusteluihin oikeussalissa. Epäilty rikos on niin äärimmäisen yksinkertainen, että katsojan pohdinnat keskitetään siihen, minkä verran henkilöistä voi tietää heidän oman todistuksensa ja toistensa lausuntojen pohjalta. Mitään ei psykologisoida, ketään ei tyypitellä, mihinkään yllättävään selitykseen ei vihjata. Enimmän aikaa rikosta käydään läpi oikeussalissa, mutta sielläkään dialogi ei perustu – kuten amerikkalaisissa oikeusdraamoissa – katsojan oikeustajun kääntämiseen vuoroin jonkun puolesta ja vuoroin jotakuta vastaan. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Dokumenttimaista kamerakuvaa tarvitaan harvoin, koska vaikutelma todentunnusta rakennetaan oikeusprosessin eikä tarinan tai varsinkaan draaman ehdoilla. Mitään muuta vertailukohtaa en tälle elokuvalle oikein keksi kuin YLE:ltä aikoinaan näytetty dokumentti <i>Hetkiä oikeudessa</i> (</span><i lang="fr"><span style="font-size: medium;">Chambre — Instants d'audience, </span></i><span style="font-size: medium;">2004), jossa seurataan pikkurikosten oikeusprosesseja tuomarin ja syytettyjen eettiseen yhteisymmärrykseen pyrkivinä dialogeina. Suoraan sanottuna ennemmin maksaisin kympin sen näkemisestä uudelleen kuin </span><span style="font-size: medium;">iltapäivästä <i>P</i></span><span style="font-size: medium;"><i>utoamisen anatomian </i>parissa.</span><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTZ7CkAQx5758PU9RVQ-mhnQgYUtofzfm6eID_amwNUULKu2H-7wNmRRDqBhaBfv9639UofgE49Ue5Kh1PkjBQXK8DdvJKCB5wqIxi826rdLM9nnfmWh0uHzzq-4kyVLzYamboSKQAPExlG2wU_qc22g-_4VJWPKW70E2H251GfOTb6bH__wr7iboJMCxy/s1420/anatomy_of_a_fall_poster.png" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1420" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTZ7CkAQx5758PU9RVQ-mhnQgYUtofzfm6eID_amwNUULKu2H-7wNmRRDqBhaBfv9639UofgE49Ue5Kh1PkjBQXK8DdvJKCB5wqIxi826rdLM9nnfmWh0uHzzq-4kyVLzYamboSKQAPExlG2wU_qc22g-_4VJWPKW70E2H251GfOTb6bH__wr7iboJMCxy/s320/anatomy_of_a_fall_poster.png" width="225" /></a></span></div><span style="font-size: large;">N</span><span style="font-size: medium;">äyttelijät tekevät isoja tunteita vaativat roolinsa pienellä sordiinolla. Keskipisteessä on </span><span style="font-size: medium;">jälleen saksalainen <b>Sandra Hüller</b>, jonka viikko sitten näin Auschwitzin madamena. Hänen olemuksensa on sillä tavoin suomalaisen arkinen, että siitähän ne vertailut suomalaisen filmirealismin köyhyyteen väistämättä heräävät... ja myös niistä koiristakin joiden läsnäoloa on perusteltu Hüllerin kohdalla (hän toi oman koiransa Auschwitz-elokuvaan) samalla tavoin kuin Kaurismäelläkin realismin takeena!<br /></span><p></p><p><span style="font-size: medium;"><i>Putoamisen anatomia</i></span><span style="font-size: medium;"> voisi menettää uskottavuutensa jos lapsinäyttelijä esiintyisi hiemankin eri rekisterissä kuin aikuiset. Onneksi käsikirjoituksessa on hänen sulkeutuneelle esiintymiselleen hyvä selitys: poika on miltei sokea mutta hänellä on tarkka auditiivinen muisti, joten hän on kuin tallennuslaite, jonka todistusta katsoja voi pitää luotettavana... paitsi jos hän on se joka valehtelee...<br /><br /><br /></span><span style="font-size: large;">P</span><span style="font-size: medium;">aras puolto tälle elokuvalle voisi olla se, että siitä pitävät väistämättä sekä koiria rakastavat ihmiset että koiraihmisiä vihaavat katsojat kuten minä. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Ja, kyllä, jopa se ranskalainen koira näyttelee paremmin kuin Kaurismäen elokuvissa koirat. Ja sen nimi on ENSIMMÄISENÄ krediiteissä.</span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-39216510334881274282024-01-31T20:55:00.009+02:002024-02-01T09:49:46.315+02:00Zone of Interest (elokuva)<p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: medium;">"</span><span style="font-size: large;">B</span><span style="font-size: medium;">ig Brother in the Nazi house", on ohjaaja <b>Jonathan Glazerin</b> luonnehdinta elokuvansa visuaaliselle maailmalle. Luonnehdinta on huonoa ironiaa, jota itse elokuvasta, <i>Zone of Interest</i> (2023), ei löydy. Enemmänkin sen visuaalinen ilme näyttää mitäänkorostamattoman haaleilla tietokoneväreillä restauroidulta natsiperhealbumilta, jonka kuvat ovat heränneet eloon. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Vaikutelma on yhtä kammottavan epätodellinen kuin Peter Jacksonin koostamassa ja elvyttämässä <i>They Shall Not Grow Old</i> -sotadokumentissa (2018)... niin lähellä TODELLISEN HISTORIAN KUVITELMAA kuin voi filmikeinoin päästä... </span></p><p><span style="font-size: medium;">Tai kenties elokuvan nimi (alkujaan <b>Martin Amisin </b>romaanista) tulisi ymmärtää uudelta suunnalta lähestytyksi "uncanny valley" -vyöhykkeeksi?<br /> </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7OdCQv3GA8fGZqENe_0U50F9hwlPksT2gDo1Vl0v-MJlT7ziwTjGmWwM__ue_0p-sNimnO02w0BenYs-zTxuD33wBvxkOiAAM2hllPiEG7WclQxA9hsSZRJkNgvpHj6g1Xf4q7FWGQjsDUlqPJWWzg64E9ehdQN2hQ5AFSg1sc2XjEsllPyCIB6GUPBaL/s1024/zone.webp" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="705" data-original-width="1024" height="275" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7OdCQv3GA8fGZqENe_0U50F9hwlPksT2gDo1Vl0v-MJlT7ziwTjGmWwM__ue_0p-sNimnO02w0BenYs-zTxuD33wBvxkOiAAM2hllPiEG7WclQxA9hsSZRJkNgvpHj6g1Xf4q7FWGQjsDUlqPJWWzg64E9ehdQN2hQ5AFSg1sc2XjEsllPyCIB6GUPBaL/w400-h275/zone.webp" width="400" /></a></div><span style="font-size: large;">E</span><span style="font-size: medium;">n muista toista elokuvaa, joka olisi kuviltaan yhtä kaunis rajatessaan juuri kuvien ulkopuolelle kaiken sen kamalimman mitä <i>voisi</i> kuvata. Tämä on elokuvan vahvuus ja heikkous. Vahvuus katsojien uteliaisuuden ylläpitämisessä, heikkous tarinan edustavuudessa: pahimmat pahikset rajautuvat siististi yhteen perheeseen.<br /></span><p></p><p><span style="font-size: medium;">Lehtitietojen perusteella oletin, että </span><span style="font-size: medium;"><i>Zone of Interest</i></span><span style="font-size: medium;"> olisi ikään kuin Haneken <i>Funny Games</i> (2007) siirrettynä Auschwitziin, mutta Glazerin ratkaisu keskittyä pelkästään natsikomendantin kotiin ja puutarhaan tekee siitä "hyvällä maulla" toteutetun Auschwitz-tarinan. Siis sisäsiistin eksploitaation. Kun ikäraja on K-12 niin katsoja voi olla luottavainen, ettei mitään liian ahdistavia kohtauksia ole luvassa.<br /><br /> </span></p><p><span style="font-size: large;">P</span><span style="font-size: medium;">idin kyllä siitä, miten näyttelijöille (<b>Christian Friedel </b>ja<b> Sandra Hüller</b>) annetaan tilaa rakentaa niin äärimmäiset hahmot kuin tosielämän keskitysleirikomentaja <b>Rudolf Höss</b> ja hänen vaimonsa. Kummassakaan hahmossa ei ole mitään liioitellun petomaista kuten esimerkiksi <i>Schindlerin listassa</i> (1993) vastaava komendantti <b>Amon Göth</b>. Göthin tosin natsit itsekin lähettivät mielisairaalaan. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Tuo vähäinenkin henkilödraamaan tukeutuminen kuitenkin hävittää elokuvasta sen pitkään rauhallisesti koottua omanmaailmaisuuttaan, jota Hössien vieraileva anoppi ihastelee "paratiisiksi". Henkilödraama takaa elokuvalle isomman yleisön, mutta on se silti yllättävä kompromissi, kun muuten kuvamaailman luomiseen on nähty niin paljon vaivaa, että se näyttäisi olevan tämän elokuvan pääasia TAITEENA. Kunnes joku tuotannossa keksi miten paljon aiheella voi lisäksi rahastaa. Joten lisätäänpäs draama.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDFlUTiXLgeyaI4h8nbLLyUAxm-tU13mYSdqm3IdKWh-jo3a9p-N8iVFAIkOps04r3Vu4COkECG7Ljtogpv4_LndriijFbOJFU_uHU09hp2OZbFFc3yVviMQfZp-ZJp22Bo5F9aBf1L-adrZR5Yl1SVEKEgnc_EP-rJS1PPrxlZfGNhyphenhyphen0bKZEaBq2UWnPZ/s773/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-31%20kello%2020.56.13.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="493" data-original-width="773" height="255" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDFlUTiXLgeyaI4h8nbLLyUAxm-tU13mYSdqm3IdKWh-jo3a9p-N8iVFAIkOps04r3Vu4COkECG7Ljtogpv4_LndriijFbOJFU_uHU09hp2OZbFFc3yVviMQfZp-ZJp22Bo5F9aBf1L-adrZR5Yl1SVEKEgnc_EP-rJS1PPrxlZfGNhyphenhyphen0bKZEaBq2UWnPZ/w400-h255/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-31%20kello%2020.56.13.png" width="400" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-size: large;">O</span><span style="font-size: medium;">nneksi perhealbumivyöhykkeellä on kolminkertainen visuaalinen kääntöpuolensa. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Tarkoitan ensinnäkin niitä negatiivikuvina toteutettuja jaksoja, joissa näytetään se maailma, joka Hössin perheelle olisi täysin käsittämätön: paikallinen nuori tyttö käy kätkemässä omenoita leirivankien työmaalle, jotta näillä olisi jotain syötävää. Jaksot on kehystetty Hössin perheen iltasaduiksi. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Vieläkin olennaisempi kääntöpuoli ja tärkein syy katsoa tämä elokuva on kuunnella sitä: kaikki mitä tapahtuu keskitysleirin sisäpuolella tulee esille ainoastaan ääniraidalla, johon äänisuunnittelija <b>Johnnie Burnin</b> kerrotaan koonneen vuoden verran dokumenttimaisuudessaan perusteltuja tapahtumaääniä. Joukkotuhonnan tehdasmainen jyrinä soi perimmäisenä taustalla kaikissa kotikohtauksissa.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Kolmas kuvavirrasta poikkeava jakso tuntuu jälkikäteen huonolta vitsiltä, mutta elokuvassa se on helpottava vitsi, etenkin kun se tulee aivan filmin lopulla: historiansa pimenevillä käytävillä alamäkeen asteleva natsi rykii ja yrittää oksentaa (kaiken mitä on "sisällään") mutta mitään ei tulekaan enää ulos, kunnes... Kyseessä on</span><span style="font-size: medium;"> elokuvan ainoa selittävä välinäytös, alleviivaus elokuvan teemalle eli historian kliinisyydelle nykypäivän kannalta.
Populistisena ratkaisuna sitäkin voi silti pitää. Jälkikäteen.<br /><br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: large;">E</span><span style="font-size: medium;">lokuvassa käytetään sentään symboliikkaa, joka osoittaa juuri sinne minne pitääkin eli meihin katsojiin. Kun me Auschwitz-kirjoja ahmineet kulttuurinkuluttajat keräännymme ahmimaan Auschwitz-elokuvaa, meidän tungettelevan uteliaisuutemme paras symboli on musta lintukoira joka haluaisi tietää ja nähdä kaiken, muttei löydä mitään mihin huomionsa kiinnittää. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Muualla elokuvassa toistuvat pesemisen ja puhdistamisen motiivit. </span><span style="font-size: medium;">Niillä tehdään</span><span style="font-size: medium;"> selväksi, että elokuvan varsinainen teema on historiaa tekevien yritykset puhdistaa siitä jälkensä. Helppoa vertauskuvallisuutta? Ei pelkästään, koska moiset vertauskuvat konkretisoidaan kohtauksessa, jossa insinöörit esittelevät 24/7-pyörivää krematoriotaan.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: large;">K</span><span style="font-size: medium;">aikkiaan <i>Zone of Interest </i>on niitä elokuvia, jotka toimivat </span><span style="font-size: medium;">"</span><span style="font-size: medium;">B</span><span style="font-size: medium;">ig Brother in the Nazi house"</span><span style="font-size: medium;"> -ideansa varassa yhden katselukerran, mutten oikein tiedä miksi sen katsoisi toista kertaa.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Sentään sietää mainita, että pidin tästä elokuvasta enemmän sekä taiteena että tekona kuin ohjaaja Glazerin erittäin laskelmoidusta taidepläjäyksestä <i>Under the Skin</i> (2013). Myöskin Glazerin edeltävät filmit <i>Sexy Beast </i>(2000)<i> </i>ja <i>Birth</i> (2004) ovat aivan muuta kuin tämä Auschwitz-kuvaus.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Mielestäni on silti kohtuullista verrata tätä elokuvaa vaikkapa <a href="https://bitteinsaari.blogspot.com/2016/04/son-of-saul.html" target="_blank"><i>Son of Saul</i> -elokuvaan</a> (2015) ja miettiä, millaisen elokuvan keskitysleireistä ja natseista meidän aikamme ANSAITSEE. <br /><br /></span></p><p><br /></p><p><span style="font-size: large;">R</span><span style="font-size: medium;">udolf Hössin kuvitelmiin sulkeutuvasta luonteesta ja elämänpetosten periytymisestä seuraaviin sukupolviin löytyy artikkeli <i>Kirkko & Kaupunki</i> -lehdestä, jota en yleensä suosittelisi kellekään ajattelevalle ihmiselle, mutta ehkä tämän kerran:</span></p><p><a href="https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/auschwitzin-komendantti-vaarensi-elamansa-satuun-uskottiin-vuosikymmenien-ajan"><span style="font-size: small;">https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/auschwitzin-komendantti-vaarensi-elamansa-satuun-uskottiin-vuosikymmenien-ajan</span><span style="font-size: small;"><br /></span></a></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-28913989021204252412024-01-31T14:19:00.010+02:002024-01-31T19:35:29.940+02:00Vaalilupaukset (kolmannelle kierrokselle)<p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;">E</span><span style="font-size: medium;">n
ehtinyt mukaan vaalien 1. ja 2. kierrokselle, mutta kolmatta
kierrosta varten julkaisen kolme ajankohtaista pointtia niille, jotka
haluavat raapustaa puolestani aatteellisen viestin parlamentaarisia
yksinvaltiaita edistävälle järjestelmälle:</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">1.
<b>Tunnin juna</b>: Järjestetään <i>menosuuntaan</i> Turusta Helsinkiin,
mihin riittää hyvin yksi raidepari. Pasilan väliasemalla
järjestetään lyhytterapiaa Turussa pidempään viipyneille.
Suuntaan Helsinki-Turku voidaan kaikki junaliikenne hoitaa Tampereen
kautta, mikäli esteellisyyden vuoksi on välttämätöntä vierailla
Turussa juuri junayhteydellä.<br /> <br /></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">2.
<b>Vaalitapa</b>: Kaikissa vaaleissa siirrytään <i>ihmissuhteelliseen</i>
vaalitapaan, jossa kukin vaalikelpoinen henkilö nimeää
edustajahenkilön, jota pitää itseään suhdeellisuudentajuisempana
poliittisena toimijana. Esimerkiksi minä äänestän Markoa ja Marko
antaa äänensä Ristolle, joka äänestää Jaanaa joka äänestää
Markoa, jne. Eniten ääniä saanut/eet valitaan.<br /><br /></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">3.
<b>Väestönvaihto</b>: Suomen väestö uudelleenasutetaan
maakunnittain poliittisen suuntauksensa mukaisesti. Tällä
edistetään maakuntien kehittymistä ideologisesti yhtenäiseen
suuntaan. Varsinais-Suomi muutetaan <i>Persunais-Suomeksi</i> ja
sinne vaihdetaan väestö Perussuomalaisista. Uudenmaan uusi
edistyksellinen nimi on <i>Uusi Suomi</i> ja sinne vaihdetaan
väestöksi porvarispuolueiden kannattajat. Pirkanmaan nimi ja väestö
vaihdetaan <i>Punamaaksi</i>, josta demarit voivat kaivaa
autotunnelia kohti Uutta Suomea. Itä- ja Keski-Suomi voidaan jättää
vaille nimikylttejä itäisten valloittajien hämäämiseksi, ja
muualla maassa alue tunnetaan kuitenkin <i>Kepulana</i>. Koko
pohjoiskalotin annetaan yhdistyä itsenäiseksi <i>Saamemaaksi</i>, jonka depolitisointiin riittää kepulaisten joukkosiirto.<br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCPTKV-9P7T-uxWvsWc2VzPTiWjEGl1vPTDxr8_8_3fFYqQYJhXUsVlZo4Y23TdC66CK7-Gil2Eb9lqvlqFGeIeccNmjJAkU8rVu4QGlZ5WIiy6mrrN2wn4HZTj_b4qJLr6Bo20brieYV34qiSn-LSl9TZ4DX1AkuH4pWPJqHYOIhg0nW1F2EgTK_LJRvV/s301/Demaritunnelilinja.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="89" data-original-width="301" height="118" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCPTKV-9P7T-uxWvsWc2VzPTiWjEGl1vPTDxr8_8_3fFYqQYJhXUsVlZo4Y23TdC66CK7-Gil2Eb9lqvlqFGeIeccNmjJAkU8rVu4QGlZ5WIiy6mrrN2wn4HZTj_b4qJLr6Bo20brieYV34qiSn-LSl9TZ4DX1AkuH4pWPJqHYOIhg0nW1F2EgTK_LJRvV/w400-h118/Demaritunnelilinja.jpg" width="400" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /> </span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;"><span style="color: #cc0000;"><i><span style="font-size: large;">KANSALLINEN LAKKO PYSÄYTTÄÄ KESKILUOKAN 2024. <br />VARAUDU VAIHTOEHTOISIIN ELÄMÄNTAPOIHIN!</span></i></span><br />
</p>
<p><style type="text/css">P { margin-bottom: 0.21cm }</style></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-78025018173304556262024-01-27T15:18:00.038+02:002024-01-29T15:59:05.279+02:00Työväen Näyttämöpäivät 26.-28.1. 2024<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span> </span></span><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-ZT1kyyoGDtPGpF3IzkkYgEMt839-zYFviOW5y-kgfkuP3HxKRbD8qw7WLuh1-FFZEqzFvvoqm1sqjs0Vnl-HOageWn8jdiZ5EnWXvMeCoDwtQmZ8PCiKU0GouW8aiUqymuzbkZWTW0EkxNgWQR0Gapq1PJy5YOZLyXrjAP4c5WwowzzEvCX_2VCXLZ3d/s512/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-27%20kello%2014.34.22.png" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="512" data-original-width="487" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-ZT1kyyoGDtPGpF3IzkkYgEMt839-zYFviOW5y-kgfkuP3HxKRbD8qw7WLuh1-FFZEqzFvvoqm1sqjs0Vnl-HOageWn8jdiZ5EnWXvMeCoDwtQmZ8PCiKU0GouW8aiUqymuzbkZWTW0EkxNgWQR0Gapq1PJy5YOZLyXrjAP4c5WwowzzEvCX_2VCXLZ3d/s320/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-27%20kello%2014.34.22.png" width="304" /></a></span></div><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><span>T</span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>erveisiä jälleen Työväen Näyttämöpäiviltä (TNP) Mikkelistä. Tämä on nyt viides kertani näillä festareilla, neljäs kun olen paikalla toimittajana. Viime vuonna näytti jo siltä, että reissu olisi myös viimeinen, koska Taiteen edistämiskeskus päätti "taiteenharrastajat on hävitettävä" -linjansa mukaisesti lopettaa rahoituksen TNP:ltä. Kaikeksi onneksi TNP:n tuottajat ovat saaneet hätäavuksi paikallisten yritysten tukea ja Riihisäätiöltä 8000 € tuen vuoteen 2026 saakka. Sen pidemmälle ei nykyisessä poliittisessa ilmastossa voi minkään taiteenalan odottaakaan elävän.</span></span>
<p></p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>Tänä vuonna festareille valituissa esityksissä tuntui olevan sentään muutama poliittisempi teos kuin aiemmin, joskin sekin vähä hupeni kun Turun YT joutui perumaan tulonsa:<br /></span></span><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span>Jyväskylän Huoneteatteri: Pudotuspeli (Jyväskylä)<br />Kulttuuriyhdistys Vääräpyörä: Äiti Punalippu (Joensuu)<br />Mikkelin Miesteatteri: Isän kädestä (Mikkeli)<br />Miniteatteri: Tympeät Tytöt - aikuistumisriittejä (Hämeenlinna)<br />Riihimäen nuorisoteatteri: Tuntematon sotilas (Riihimäki)<br />Teatteri Akseli: Tarpeettomia ihmisiä (Turku)<br />Tukkateatteri: Näytät vieraalta rakas (Tampere)<br />Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat (Turku)<br />Ykspihlajan Työväen Näyttämö: Samanlainen Onni (Kokkola)<br />Ylimuonion Urheiluteatteri: Palavien pihlajien rannat </span></span></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><span> </span></span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>Lisäksi on tarjolla edellisten vuosien tavoin teatterikorkeakoulun monologeja. Ne ovat itselleni se mitä eniten odotan, niin raikkaita ja rajuja ne olivat viime vuonna.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span> </span></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvYKXcLRNNzu_CULsz4-O8hYBTLDZvrep03LpB_4PlbJl1CnsL6PYXZcXrZn7tiWeUeSsg9t0PZG3-mpS4jGU5KeYB6oFvEUFQ0EDjLqXKTDgXBgrMrlncza1CSe-LJoNKZhuSv4pYNHWaDhXeTfwmrCz17A06Dmp0JBq9rhnNXMjHUcFJD8wCdC-P6iso/s1920/punalippu.webp" style="clear: right; float: right; font-family: inherit; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1920" data-original-width="1920" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvYKXcLRNNzu_CULsz4-O8hYBTLDZvrep03LpB_4PlbJl1CnsL6PYXZcXrZn7tiWeUeSsg9t0PZG3-mpS4jGU5KeYB6oFvEUFQ0EDjLqXKTDgXBgrMrlncza1CSe-LJoNKZhuSv4pYNHWaDhXeTfwmrCz17A06Dmp0JBq9rhnNXMjHUcFJD8wCdC-P6iso/s320/punalippu.webp" width="320" /></a></div><p><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><span>F</span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>estivaalien virallisena avajaisnäytelmänä näin eilen perjantaina joensuulaisen Vääräpyörän <br /><i>Äiti Punalipun</i>. Haastattelin tänään sen käsikirjoittajaa<b> Suvi Laanista</b>, joka myös itse esittää toisen pääroleista, omasta äidistään kertovaa hahmoa. Näytelmä kertoo satakuntalaisesta nuoresta naisesta, joka Tampereelle opiskelemaan tullessaan löytää sekä taistolaisaatteen että toimittajaksi opiskelevan elämänkumppanin. </span></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>Näkökulma taistolaisuuteen tulee rajatuksi siihen, mitä tytär siitä pystyy tietämään ja miten paljon jää ymmärtämättä aikakaudesta. Aikakauden laulut on sovitettu lempeämmiksi ja vailla marssimaista poljentoa, millä on iso osuus kiltihkön nostalgisen tunnelman luomisessa... siinä määrin, että itse ajattelin esityksen sopivan parhaiten työväentalojen näyttämöille iltamat-tyyppiseksi ohjelmaksi. </span></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><br />Mikkelin festariyleisö toki kuulosti pitävän </span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><i>Äiti Punalipusta</i></span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span> tällaisenaankin, kahden hengen ja yhden kitaristin täyttäessä isonkin näyttämön ehkä hieman revyy-tyylisesti. Esityksen lopulla tulee kuitenkin tiukka draamallinen koukku, kysymys siitä millainen ihminen oli äiti joka saattoi kirjoittaa manifestin Suomesta kommunistisen vallankumouksen jälkeen – etenkin kun manifestin käsikirjoitus katoaa tavalla jota vain äidin luonne voisi selittää, ja se taas edellyttäisi manifestin lukemista. Lopetus kuroo kasaan kokonaisuuden ja esittää sen isoimman kysymyksen, mitä tyttären sukupolvelle jää muistoksi ajankohdan ihmisistä.<br /></span></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span> </span></span></p><p></p><p></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyhXRv8thnA5Nnuji7WwXtSXbDRRvqlzVKJa9J-j2HHqvIl8mzrBVgTCfoB9ASD_c3ODgxP2vzRzjWF8YXevfErlhunXJQeD_-axnxWMXIR6Rm99SHYoVdawyOvzbaRzdllSJp4RF0hnhHdyW1kCJtwHNDdUru_zrS-DevdeZUuTX9x1hV0scX15R3vQBM/s3000/Pudotuspeli.jpg" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2000" data-original-width="3000" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyhXRv8thnA5Nnuji7WwXtSXbDRRvqlzVKJa9J-j2HHqvIl8mzrBVgTCfoB9ASD_c3ODgxP2vzRzjWF8YXevfErlhunXJQeD_-axnxWMXIR6Rm99SHYoVdawyOvzbaRzdllSJp4RF0hnhHdyW1kCJtwHNDdUru_zrS-DevdeZUuTX9x1hV0scX15R3vQBM/w400-h266/Pudotuspeli.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">Kuva © Huoneteatteri</span><br /></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><span>T</span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>änä aamuna kävin katsomassa puolestaan Jyväskylän Huoneteatterin esittämän <br /><i>Pudotuspelin</i>. Se on epäilemättä viihteellisin tapaus viikonlopun näytelmissä ja perustuu espanjalaisen<b> Jordi Galceranin </b>kansainväliseen menestysnäytelmään <i>The Grönholm Method</i> (2003). Ilmeisesti näytelmä on pyörinyt muuallakin suomalaisissa laitosteattereissa, esimerkiksi Kuopiossa parhaillaankin. Jyväskyläläisten esitys ei tuo elokuvamaiseen, reaaliajassa tapahtuvaan näytelmään mitään mikä vaikuttaisi sovituksena omaperäiseltä. Niin piinkovaa ammattilaistyötä </span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>Huoneteatterin </span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>esitys tietysti on, että yleisö saadaan pakostakin jännittämään samanlaisella ehdottomuudella kuin vastaavia jännitysmysteerejä kuten <i>Murhaloukkua</i>. Toista kertaa ei ole tarvetta näytelmää nähdä, jos tietää miten mysteeri selviää.<br /></span></span><p></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>Oikeastaan </span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><i>Pudotuspelissä</i></span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span> on kyse metanäytelmästä, jossa katsojat joutuvat arvuuttelemaan, kuka näytelmän neljästä hahmosta tekee kaksoisroolia eli näyttelee firman psykologia, joka työhönhakutestissa esittää olevansa yksi hakijoista. Jossain kohtaa arvasin mikä <i>Pudotuspelin</i> mysteerissä on twistinä, mutta silti loppukohtaus jaksoi yllättää ja osoitti, miten tiivis kokonaisuus siinä sittenkin piilee ihan perinteisen draaman lainalaisuuksilla. Yleisö tykkäsi raivoisasti... mutta vähän erikoinen valintahan tämä näytelmä on <i>työväen</i>teatterin festareille, ja jo ajastaan jäänyt ollakseen satiiri juppien armottomista kilpailuasenteista.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><br /></span></span></p><p></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGvjKMLIeMLJWbwmklYmA-K6E5-OXQSx3tOJvwrY7-SA81xPLe9ADAt-5KLRscEcHd-_mggdbKMsjNQAMDFwglbzxhepoq7Cv0NkTYuXMhNR-P2C265_I5e0jeWbidBEpqjolJHMZHxrrxDh3gRn1AiRbb8pdNUs_oS9DDWMZg4PXRhyphenhypheneXVhzg3jbya0-m/s1024/Kuva3726.jpg" style="clear: right; font-family: inherit; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGvjKMLIeMLJWbwmklYmA-K6E5-OXQSx3tOJvwrY7-SA81xPLe9ADAt-5KLRscEcHd-_mggdbKMsjNQAMDFwglbzxhepoq7Cv0NkTYuXMhNR-P2C265_I5e0jeWbidBEpqjolJHMZHxrrxDh3gRn1AiRbb8pdNUs_oS9DDWMZg4PXRhyphenhypheneXVhzg3jbya0-m/w400-h300/Kuva3726.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: x-small;">Paikallisteatteria turkulaisittain</span><span style="font-family: inherit;"><br /></span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><span>L</span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>auantaille kello 16:n näytelmäksi olin valinnut <b>Reko Lundanin</b> <i>Tarpeettomia ihmisiä<br /></i> (2003). Muistan nähneeni sen Helsingissä KOM-teatterissa tuoreeltaan ja inhonneeni näytelmää, koska siinä oli masentuneen vaimonhakkaajan roolissa Hannu-Pekka Björkman, joka on falskeinta mitä suomalaisessa teatterissa tiedän. Tällä kertaa kokemus oli toista laitaa, jopa liiankin uskottava sekä itsesäälillä itseään ruokkivan maskuliinisuuden kuvauksena kuin tuohon toksisuuteen liioitellulla empatialla pakkoreagoivan miehen kuvauksena. Moisen introvertin miestyypin ja ekstrovertin miestapauksen aukikirjoittaminen PARIKSI on Lundanin hienoimpia suorituksia enkä sitä tajunnut ennen kuin nyt, kiitos turkulaisen Akseli-teatterin. </span></span><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>Yleensä en Lundanin näytelmistä ole erityisemmin pitänyt, mutta ovathan ne kansandraamaksi elävämpi standardi kuin Sirkku Peltolan aina yhtä museomaisilta vaikuttavat teokset. </span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><i>Tarpeettomia ihmisiä </i>sisältää periaattessa kaikki latteudet mitä probleeminäytelmän käsikirjoituksessa voidaan tehdä, mutta kuka muu saisi tällaiset karmean yleistettävät lähiötarinat elämään näyttämöllä kuin Lundan? </span></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><i>Tarpeettomat ihmiset </i>loppui vartin ennen ilmoitettua kestoa, joten ehdin Sotkun näyttämöltä tullessa pistäytyä kämpälle syömään seuraavan einespaketin ruokaa. Sitten kävelin pikavauhtia Musiikkiopistolle, jossa oletin Monologit-esityksen pyörivän kuten viime vuonna, mutta paikkahan olikin tällä kertaa kulttuurikeskus Tempo. Onneksi Mikkelin keskustassa kaikki on lähellä ja pakkanenkin oli pudonnut eilisen -11 asteesta -3 asteeseen. Yleensähän TNP on aina juuri silloin kun on tammikuun kylmin pakkasviikonloppu, näin kerrottiin jopa festarin avajaispuheessa ja se täsmää neljään aiempaan reissuuni. <br /></span></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span> </span></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><span>T</span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>eatterikorkeakoulun monologi-kimarat ovat niin suosittuja, että todistetusti sinne tulee yleisöä niistäkin näytelmistä, joista porukkaa poistuu väliajalla ehtiäkseen kuulemaan niitä. Ja laadukkaitahan ne olivat tänäkin vuonna, muttei niin vaikuttavan karismaattisia kuin vuosi sitten, jolloin huumorilla vedettiin useampi monologi. </span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnaeJM3-dvnQPuIpuC-BE0P4hhcTh-7GkNmA_XSVgcfDM_-oJsMM57n7PhA9Qqjuo4SwGH9KFyDXccKkHXH97UCClBb4RILJsSEDPTs5WTMsK3xkFiDadVmoBd4m_09mF6kpESVIsB5faNrIPRoewAjBmyCxLcJTR7ujuEm5sKzbpsliF2hCbbPFHWlYAU/s1023/Teakwood.jpg" style="font-family: inherit; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="462" data-original-width="1023" height="181" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnaeJM3-dvnQPuIpuC-BE0P4hhcTh-7GkNmA_XSVgcfDM_-oJsMM57n7PhA9Qqjuo4SwGH9KFyDXccKkHXH97UCClBb4RILJsSEDPTs5WTMsK3xkFiDadVmoBd4m_09mF6kpESVIsB5faNrIPRoewAjBmyCxLcJTR7ujuEm5sKzbpsliF2hCbbPFHWlYAU/w400-h181/Teakwood.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: x-small;">TeaKwoodin glamouria...</span><span style="font-family: inherit;"><br /></span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><br /><br />Äänenkäytössä on yllättävän paljon eroavuuksia jopa näiden huippuammattilaisiksi kouluttuvien välillä. Kaikin tavoin ylivoimainen oli Eeva-Liisa Mannerin "Hippopotamuksen "valinnut näyttelijä <b>Patrik Hvitsjö</b>. Hänen ihmetarinansa virtahevon vierailusta sai yleisön kiemurtelemaan naurusta, vaikka puhui välillä kaukaa laatikkoteatterin perältä puolittain takaverhoissa. Tarinallisuus on valttia monologeissa. Paras eläytyminen oli <b>Meri Luukkasen</b> hallitun absurdi tulkinta <b>Matias Riikosen</b> teoksesta <i>Suuri fuuga</i>. Moinen kielimaailman sisäistäminen ei onnistu keltä tahansa. Sanon nimet ääneen, jotta muistan.<br /></span></span><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span> </span></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><span>M</span></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>onologit II -esityksestä löysin viimein tamperelaista Tukkateatterin väkeä, Tarun ja Tonin matkassa menin Dom-klubille kuuntelemaan festarin vakio-ohjelmaan kuuluvaa paneelikeskustelua teatterimaailman ongelmakohdista. Tämä oli ainakin kolmas kerta, kun keskustelun teemana on vaikeiden aiheiden sensitiivisyys teatterissa, ja edelleen aiheesta jauhettiin yhtä yleisluontoisesti kuin ennenkin. Ainoa uutisarvoinen asia oli <b>Elina Knihtilän</b> toteamus, että heillä teatterikorkeassa aloittavat pian kurssit, joilla käsitellään näyttelijöiden suostumuksellisuutta vaikeissa aiheissa. Toistaiseksi varsinaiset läheisyyskoreografit joutuvat kuitenkin hakemaan koulutuksen ulkomailta.</span></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>Tunnin keskustelutilaisuuden jälkeen Dom-klubilla tuli tyhjempää ja meluisampaa (=disko vaikka kukaan ei tanssi). Tukkateatteri oli erinomaisesti edustettuna, festareille tulleiden työryhmien ansiosta meitä oli varmaan kymmenkunta. Istuin 23:een juttelemassa ja kävelin samaa matkaa länteen päin Maken ja Katrin kanssa. Kämppäni on nyt toista kertaa VPK:n takapihan puutalossa, halpa ja hiljainen ullakkoyksiö, paitsi että takapihalla kulkee junarata ja ikkunan eteen on sitten viime näkemän noussut kerrostalo. Käsitykseni Mikkelistä muuttuu joka vuosi, ei paremmaksi eikä huonommaksi. Oudommaksi ja tiiviimmäksi vain.<br /></span></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><br /></span></span></p><p>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;">S</span><span style="font-size: medium;">unnuntaille olin jättänyt
katsottavaksi enää yhden näytelmän, Riihimäen Nuorisoteatterin tulkinnan
<i>Tuntemattomasta sotilaasta</i>. Ajattelin että siinä on väsyttävän
viikonlopun päätteeksi sunnuntainäytelmä jos mikä, somia
kuvaelmia klassikkokirjan nuotiokohtauksista. Mutta <b>Juho Mantereen</b> tekemä sovitus </span><span style="font-size: medium;">olikin
ihan muuta, käytännössä parasta mitä festareilla oli tarjota:
rämäpäinen tulkinta siitä miten Linnan kirja resonoi suomalaiseen
populaarikulttuurin 2000-luvulla. </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Neljällä näyttelijällä, kolmella
puupalkilla ja kahdella kuntopyörällä riihimäkeläisten esitys otti
nollakohdakseen sen miten kristiansmedsiläinen dramaturgia
käsittelee <i>Tuntemattoman</i> kaltaisia monumentteja, ja jatkoi
siitä omille teilleen. Lähes kaikki romaanin tutut kohtaukset
käytiin lävitse, joskaan ei kaikkia yhtä tarkoin tai viitseliäin tulkinnoin. </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"> <br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_1Pmow7oTj3a_unBzfZjuCR2gJ-fJdDyQV5Kw69dawHIR9MR3yAaMrcKxoiNFNo2DNIn7sxAFxZ5S0s4z3SItzMuiWa09KcgOD-IUDBUgQlT83GEnBkT3qaO0PzmA9zx-5BoOtBTltIURDQ9rMK6obn5qIfPSvCNmKPMZl3WLBGJhGDKVxs8LcwgUIbzC/s892/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-28%20kello%2015.02.30.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="508" data-original-width="892" height="228" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_1Pmow7oTj3a_unBzfZjuCR2gJ-fJdDyQV5Kw69dawHIR9MR3yAaMrcKxoiNFNo2DNIn7sxAFxZ5S0s4z3SItzMuiWa09KcgOD-IUDBUgQlT83GEnBkT3qaO0PzmA9zx-5BoOtBTltIURDQ9rMK6obn5qIfPSvCNmKPMZl3WLBGJhGDKVxs8LcwgUIbzC/w400-h228/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-28%20kello%2015.02.30.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuva © Riihimäen Nuorisoteatteri</span><br /></td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"></span></div><span style="font-size: medium;"><br /> </span><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Välillä kohtaus tehtiin niin uskollisena Linnan
tekstin kielelle, että Lehdon kuolemakohtauksessa näyttelijä
istui etupenkissä ja luki kirjaa toisen näyttelijän seisoessa
lavalla puupalkki harteillaan. Tätä tahallisen elottomat viisi minuuttia.
Välillä viitattiin kohtauksen rahvaanomaiseen seksuaalisuuteen ihan
vain sillä, että näyttelijä laulaa ”Sukkula Venukseen”.
Mannerheimin synttäriryyppäjäiset toteutettiin laulamalla ensin Jari Sillanpään "Valkeaa unelmaa", sitten nukkemarsalkan nukkehevonen piti ärrää sorauttaen
puheen. Riittävän karhea smedsiläinen idea oli konekivääripulkan
kiskominen: köydellä vedetty puulava kohti näyttämön kattoa.
Tulkinnan ja teeman aito hurmos oli parhaimmillaan
kohtauksessa, jossa Rokka teurastaa 52 vihollista puhkomalla
tanssahdellen punaisia ilmapalloja. </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Näin sanottuna
esineteatteripitoinen sovitus kuulostaa itseisarvolta, mutta kaikki tehtiin
niin riehakkaan ja vaivattoman hurmoksen vallassa, ettei edes yleisöä
kosiskeleva naishuutokauppa (=Petroskoin raiskaus) tuntunut helpolta
ja halvalta. Tämä oli varmaankin paras koskaan näkemäni esimerkki, miten harrastajateatteri uskaltaa ottaa riskejä näkemyksensä vilpittömyyteen luottaen. Tätä olisin äänestänyt festareiden parhaaksi jos äänestäisin – ja festareiden yleisöäänestyksen se tosiaankin voitti ansaitusti.<br /></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Enempää ei olisi
sunnuntaina enää jaksanutkaan. Näkemättä jäivät Mikkelin, Hämeenlinnan, Kokkolan ja Ylimuonion esitykset. Tukkateatterin "Näytät vieraalta rakas" olin tietysti nähnyt jo syksyllä, mutta siitä jäävään itseni raportoimasta edes lehtijuttuun.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">Kotiin Tamperetta päin lähti juna
jo kahdelta, joten loppujuhlallisuudetkin jäivät näkemättä.<br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"> </span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p><style type="text/css">P { margin-bottom: 0.21cm }</style> <br /></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><br /></span></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><b>Aiempia juttujani TNP:ltä:</b></span></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><b>2023 <br /></b></span></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit;"><a href="https://bitteinsaari.blogspot.com/2023/01/tyovaen-nayttamopaivat-27-291-2023.html"><span style="font-size: medium;"><span><b>https://bitteinsaari.blogspot.com/2023/01/tyovaen-nayttamopaivat-27-291-2023.html <br /></b></span></span></a></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>2020</span></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><a href="https://bitteinsaari.blogspot.com/2020/01/kynatyolaisena-tyovaen-nayttamopaivilla.html">https://bitteinsaari.blogspot.com/2020/01/kynatyolaisena-tyovaen-nayttamopaivilla.html</a></span></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>2018</span></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><a href="https://bitteinsaari.blogspot.com/2018/01/tyovaen-nayttamopaivat-2018-ja.html">https://bitteinsaari.blogspot.com/2018/01/tyovaen-nayttamopaivat-2018-ja.html</a></span></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span>2016</span></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><span><a href="https://bitteinsaari.blogspot.com/2016/02/yovaen-nayttamopaivat.html">https://bitteinsaari.blogspot.com/2016/02/yovaen-nayttamopaivat.html</a></span></span></p><p></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-74318723628519917652024-01-19T10:48:00.008+02:002024-01-19T11:34:27.955+02:00Frida (näytelmähkö, TTT)<p><span style="font-family: times; font-size: medium;"> </span>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;">P</span><span style="font-family: times; font-size: medium;">arasta
mitä tamperelaiselle teatterielämälle on vuosikymmeniin tapahtunut
oli <b>Otso Kauton </b>potkaiseminen pois Työväenteatterin johdosta viime
marraskuussa. Nyt on jotain toiveita, että TTT:n isolla näyttämöllä
tullaan näkemään vielä muutakin kuin musikaaleja ja postdraamallisia sekoiluja tyyliin Alien-kohtaa-Tsehovin. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Muutosta
odotellessa joutuu katselemaan vielä tällaista porvarillista
näyttämöviihdettä kuin <i>Frida</i>. Se on kuin musikaali, jossa
musiikki, tanssi ja dialogi on pilkottu erillisiin kohtauksiin:
kaupallinen kompromissi puheteatterin ja multiplex-elokuvaa
muistuttavan spektaakkelin välillä. Jokainen kohtaus kestää
elokuvan tavoin minuutin tai pari ja sitten painellaan taas massiivisesti
pyörähtelevässä lavastuksessa seuraavaan kohtaukseen efektien
syöksyessä ylhäältä lähes jokaiseen kohtaukseen.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Helpoksi
pureskeltua viihdettä? Mummoyleisökamaa kirjaimellisesti.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"></span></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqtXwFvfkUKV9VZ-QGRUcnBhyphenhyphenDPMdMuM-DlfHkc47vENm2X6xXapH_fg4UiOXeivoJ3VwXk52weMSRAr1NqzCMcCuue1CxagP8FMU4I2UZbUGxCbJJpZZweRF6-1Jq_rSOb1Yy9hxTylsbTfh1AJthlrN9KF_dOwyR0rE1_9WcxGRSGF6hCdqBYhG-M9ln/s451/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-19%20kello%2010.54.36.png" style="clear: right; font-family: times; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="393" data-original-width="451" height="349" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqtXwFvfkUKV9VZ-QGRUcnBhyphenhyphenDPMdMuM-DlfHkc47vENm2X6xXapH_fg4UiOXeivoJ3VwXk52weMSRAr1NqzCMcCuue1CxagP8FMU4I2UZbUGxCbJJpZZweRF6-1Jq_rSOb1Yy9hxTylsbTfh1AJthlrN9KF_dOwyR0rE1_9WcxGRSGF6hCdqBYhG-M9ln/w400-h349/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-19%20kello%2010.54.36.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: times; font-size: x-small;">© Kuva: Kari Sunnari</span><span style="font-family: times;"><br /></span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: times; font-size: medium;"><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Porvarillisessa
näyttämöviihteessä ei ole sinänsä mitään pahaa, mutta jos tarina kertoo kahdesta meksikolaisesta kommunistista niin
kyllähän moista tuotantotapaa sietää ihmetellä...
etenkin jos toteuttajana on </span></span></span><span style="color: #222222;"><i><span style="font-weight: normal;">Työväen</span></i></span><span style="color: #222222;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"> näyttämönä valtiollista tukea nauttiva teatteritalo. Vähintäänkin
voisi kysyä, eikö niitä vasemmistolaisia taiteilijoita olisi
löytynyt lähempääkin viihteen aineksiksi? <br />Ison äijätaiteilijan
ja pienen taiteilijaneidin tarinaan olisi tanssin, tangon ja
onnettomuuksien ainekset löytyneet kivenheiton päästä
Pispalasta.</span></span></span></span><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span>
<p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: large;">A</span><span style="font-family: times; font-size: medium;">inoat
kaksi asiaa, joiden vuoksi <i>Fridaa</i> jaksoi seurata uteliaana, olivat
sen värimaailma ja <b>Elsa Saisio</b>. En muista nähneeni aiemmin
näytelmää, jonka värimaailma on niin muistiinpiirtyvän
koherentti ja erityinen, tässä tapauksessa tietenkin
kohdeaiheestaan eli <b>Frida Kahlon</b> taiteesta mallinnettu. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Ja
Saision tapa esittää Fridaa on hyvällä tapaa viileän
itsetietoinen, ei mikään hekkumallinen latina. Vasta kun hän
kohtauksessa sieppaa mikrofonin välispiikkien tavoin tunnelmaa
virittäneeltä laulajalta (<b>Petra Karjalainen</b>) saa yleisö
kuullakseen miten vahva ja värisyttävä tunne Fridalla on
sisällään.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Uteliaisuus
ei tietenkään riitä näin pitkästä näytelmästä (2.5 tuntia) iloitsemiseen
yhden ainoan näyttelijän varassa, ainoastaan sen sietämiseen.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><i>Frida</i>
on esityksenä yhtä ontto kuin isokin. Siinä ole minkäänlaista
draamaa, ei minkäänlaisia käsikirjoitettuja perusteluja sille, että
sen päähenkilö oletetaan erityisen vahvaksi ja villiksi
luonteeksi, jolla on ”piru sisällään”. Jokainen kohtaus on
käytännössä kirjoitettu sellaiseksi, että kaikki muut ihmiset
ovat aktiivisia ja saapuvat Fridan luokse tai sitten Frida katselee
sivusta miten sisarensa bylsii puolisoaan. Päähenkilön
vammautuminen perustelee tätä passiiviisuutta alkupuolella
näytelmää, mutta ihmeen ketterästi hahmo kuitenkin liikkuu
tarvittaessa. </span></p><p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Oman elämänsä sankarittareksi Frida ei
dramatisoidu kohtauksissa. Maailma kirjaimellisesti pyörii hänen
ympärillään eikä esimerkiksi rakastumista 30 vuotta vanhempaan <b>Trotskiin</b> mitenkään selitetä, saati dramatisoida, se vain tapahtuu ja sitten kohta äijä jo kuoleekin.</span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"> </span></p><p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: large;">F</span><span style="font-family: times; font-size: medium;">rida
Kahlon elämäntarinan (1907–1954) dramatisoinnissa ongelma on se, että näyttämöviihteen tuotantologiikan mukaisesti villin
kommunistitaiteilijan tarina toteutetaan sen perusteella, mikä
oletetaan rivikatsojalle tutuksi – niin tunnettuhan Kahlon tarina
on median ja Kahlosta tehdyn Hollywood-elokuvan (2002) ansiosta. </span></p><p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Fridaa kohtaa onnettomuksien sarja, jossa ei ole juonellisia eikä
draamallisia siirtymiä, ainoastaan tuota tuotannollista logiikkaa
tukevia, näyttäVYYTEEN pyrkiviä tehosteita. Mutta esimerkiksi Karjalaisen espanjaksi esittämiä lauluja olisi tunnelmallisempaa kuunnella TTT:n kulmakapakassa. <i>Fridan</i> jättituotannon hienovaraisin keksintö, näyttämön etualalla hellin
elein liikehtivä luurankonukke, saattaa jäädä tuhatpaikkaisen
katsomon takarivissä peräti huomaamatta.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Irvokasta
onkin, että <i>Fridan</i> tekijät häpeilevät ison näyttämön
kolossaalisuutta käyttämällä runsaasti savukonetta ja useita
harsoisia väliverhoja. Puolitoistametrinen Elsa Saisio on kadota
sinne stadionin kokoiselle hämyiselle näyttämölle olipa hänet
puettu kahlomaiseksi taco-annokseksi tai oman elämänsä mallinukeksi. </span></p><p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"> </span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwH6bF4ANc3YmVoxjnT9epPgxVif4bhuzALytlOIVhVVDOqQmhpllTHd8oVijmQnnSwakqX6K5kuPi8Hdjv2-G_YUmt_behH0DeHDcgRZ480tmKpLpGRIyO8qRBlHdSrdpoIxbXYzfCPJx8wKK2w_p4ihHzeQrBS_a4OzW-u5TwtGJCgGs8DPUixFKZZ90/s900/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-19%20kello%2010.53.53.png" style="font-family: times; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="546" data-original-width="900" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwH6bF4ANc3YmVoxjnT9epPgxVif4bhuzALytlOIVhVVDOqQmhpllTHd8oVijmQnnSwakqX6K5kuPi8Hdjv2-G_YUmt_behH0DeHDcgRZ480tmKpLpGRIyO8qRBlHdSrdpoIxbXYzfCPJx8wKK2w_p4ihHzeQrBS_a4OzW-u5TwtGJCgGs8DPUixFKZZ90/w400-h243/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-19%20kello%2010.53.53.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: times; font-size: x-small;">© Kuva Kari Sunnari.</span><span style="font-family: times;"><br /></span></td></tr></tbody></table><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><b><span><i>Disclaimer: Näin </i>Fridan<i> sen koeyleisölle suunnatuissa pääharjoituksissa 15.1. joten ensi-iltaan 18.1. mennessä se on saattanut kehittyä vielä yksityiskohdiltaan. Vaikka tuskinpa vaan...</i></span></b></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; orphans: 2; widows: 2;"><span style="font-family: times; font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p><style type="text/css"><font size="4">P { margin-bottom: 0.21cm }</font></style></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-14773834424322735462024-01-12T16:11:00.017+02:002024-01-12T16:43:03.233+02:00Poor Things (elokuva)<p> </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMXrYNqTl63i2XiOuaN_6G-xGrR5sXMFsL5OWFn7ls4gnOjzfMGpiT3eBXbPlWUTuu89F-5hz4BEQtfk7-t4H9VSik2Lzp6u7cWs70cBZw2GQ9rTny44Mh6VKc9ftq5h2VH85-y7fzZW8YTggXslm0-nGqkmbPzYpB-6XdDeAK7EyU3BWkN63KhyphenhyphenYJFNnB/s1200/Poor-Things-poster.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="800" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMXrYNqTl63i2XiOuaN_6G-xGrR5sXMFsL5OWFn7ls4gnOjzfMGpiT3eBXbPlWUTuu89F-5hz4BEQtfk7-t4H9VSik2Lzp6u7cWs70cBZw2GQ9rTny44Mh6VKc9ftq5h2VH85-y7fzZW8YTggXslm0-nGqkmbPzYpB-6XdDeAK7EyU3BWkN63KhyphenhyphenYJFNnB/w266-h400/Poor-Things-poster.jpg" width="266" /></a></div><span style="font-size: x-large;">O</span><span style="font-size: medium;">letin <i>Poor Things</i> -elokuvaa (2023) vuoden filmitapaukseksi, mutta eipä se ole tapaus kuin taidepornon runsaudessa. <br /></span><p></p><p><span style="font-size: medium;">Pornoefektit yhdistettynä drring-brööt-drring -ääniraitaan yhdistettynä karkkivärein laveerattuihin CGI-maisemiin yhdistettynä <b>Emma Stonen </b>ylinäyttelemiseen on lisäksi niin väsyttävää, että puolentoista tunnin kohdalla toivoisi filmin jo loppuvan. Mutta se jatkaa vielä puoli tuntia tehdäkseen tarinan AINOAN varsinaisen juonenkäänteen eli osoittaakseen, että tarinakin oli tässä taustalla, jopa oikea romaani (<b>Alasdair Grayn</b>).</span></p><p><span style="font-size: medium;">Jos yhteen lauseeseen <i>Poor Things</i> -elokuvan kiteyttäisi niin tulos on sama kuin jos miljardööri tilaisi <b>Peter Greenawaylta </b>feministisen pornosadun sijoitettuna tekoälyn piirtämiin steampunk-kaupunkeihin. Siis: silmäkarkkia ja verbaalista keppostelua ja brittiläisiä seksisketsejä. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Niin halpaa, että se täytyy lavastaa mielipuolisen komeisiin interiööreihin.</span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p><span style="font-size: x-large;">O</span><span style="font-size: medium;">li hyvät syyt olettaa, että <i>Poor Things </i>olisi vuoden filmitapaus, kunhan aktiivisesti sulki pois ajatuksen Emma Stonesta pääosassa. Elokuva elokuvalta ohjaaja <span><b>Yorgos Lanthimos</b> on ylittänyt itsensä loihtien niin omintakeisia maailmoja, että yksinkertainenkin tarina alkaa tuntua häikäisevän omaperäiseltä maailmanselitykseltä. <i>The Lobsterista</i> (2015) alkaen jokainen hänen filmeistään on kestänyt useampaa katsomista, etenkin kun niiden väkivaltaisuus ei tunnu toisinnoilla niin itseisarvoisen shokeeraavalta. Samalla hän on osoittautunut erinomaiseksi näyttelijäohjaajaksi, joka on keksinyt tarinalleen sopivia käyttötapoja <b>Colin Farrellin </b>ja<b> Nicole Kidmanin </b>kaltaisista totisen yksipuolisista näyttelijöistä.</span></span></p><p><span style="font-size: medium;">Mutta siinä missä <i>The Favourite</i> (2018) sai brittiläisen hovin näyttämään maagiselta kuin Ihmemaan Liisan maailma, keskipisteenään arvovaltainen <b>Olivia Colman</b> kuningattarena, on <i>Poor Things </i>aiheensa mukainen sekava kudelma ideanpätkiä ja pastissimaisia tyylikokeiluja; spektaakkeli joka vähitellen </span><span style="font-size: xx-small;"><span>(oikeastaan: heti kun värit tulevat kuvaan)</span></span><span style="font-size: medium;"><span> </span>hukkaa yrityksen tehdä spekulatiivista vaihtoehtohistoriaa brittiläisistä kolonialisteista, niin yläluokkaisista tutkijoista kuin yläluokkaisista turisteista kuin yläluokkaisista sotilaista.</span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvnK547hh1vrDL_JL_Rkk2pOttX-xhHTWGjGXVejGpRE1rMfzYGsB7EKRs-D4AGoe3t23BxtuDmpVe1wnvbKfsUxhZafl_5aQbtoDV_2E-91c8vNOE014Yb1tI1j2zXrddYrvwTEQRrW3wL9idSDATuWO9FL26OTw5vAA5EiqdZGW2GZoec0vqiOunSh_D/s881/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-12%20kello%2016.37.25.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="437" data-original-width="881" height="199" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvnK547hh1vrDL_JL_Rkk2pOttX-xhHTWGjGXVejGpRE1rMfzYGsB7EKRs-D4AGoe3t23BxtuDmpVe1wnvbKfsUxhZafl_5aQbtoDV_2E-91c8vNOE014Yb1tI1j2zXrddYrvwTEQRrW3wL9idSDATuWO9FL26OTw5vAA5EiqdZGW2GZoec0vqiOunSh_D/w400-h199/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202024-1-12%20kello%2016.37.25.png" width="400" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p><p>
</p><p><span style="font-size: medium;"><i>Poor Things</i>in voi toki katsoa "pelkkänä" aikuisten satuna. Sellaisena se on kohtalaisen hyvä visuaalisten ideoiden taikalyhty. Mutta jos sitä vertaa Greenawayn tai <b>Jeanne-Pierre Jeunetin</b> vastaaviin elokuviin, niin lopputulos jää yhtä kauaksi esikuvistaan kuin taidepornon kliseillä leikittelevä piiiitkä pariisilainen bordellijakso jää Jeunet'n <i>Amélien</i> hyväntuulisesta erotiikasta.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Tällaisia "Sadeian Woman" -tarinoita (<b>Angela Carterin</b> tyypittelyn mukaisesti) hyveellisen neidon koettelemuksista on filmatisoitu loputtomiin ennenkin, myös scifin ja fantasian puitteissa. <i>Poor Things</i> on niiden perillinen viktoriaanisessa paatoksessa, ei aiheen tai teeman syventämisessä nykypäivän kriteereillä. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Ja epäilemättä <i>Poor Things</i> on elokuvamedian frankensteinmaisin yhdistelmä kriittistä seksisatiiria ja kepeän allegorisiksi tarkoitettuja pornokohtauksia.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Emma Stonen hysteerisen kulmikas tapa esittää viatonta keho-oppijaa, lapsen mieltä aikuisen naisen kehossa, pitäisi kai herättää katsojissa tiedostavaa epämukavuutta, aivan kuten elokuvan runsaat vivisektiot. Mutta veikkaan kyllä että jokainen katsoja näkee kohtauksissa ensisijaisesti kömpelön imitaation siitä, miten Colman esitti sairasta kuningatarta <i>The Favourite</i> -elokuvassa. Sitä filmiä ei edes Stone pystynyt sivuosasta käsin pilaamaan. Tässä <i>Poor Thingsin</i> tapauksessa ei ole oikeastaan enää väliäkään millä kaikilla tavoilla sen osaset alittavat kokonaisuuden korkealle asettaman riman.</span><span style="font-size: medium;"> <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: x-large;">O</span><span style="font-size: medium;">ikeasti, siis aikuisten oikeasti<i>, Poor Things</i> näyttää juuri niin laskelmoidulta yhdistelmältä taidetta ja viihdettä, ettei sitä uskoisi <span>Lanthimoksen ohjaukseksi ellei interiöörien ahdistavuutta korostettaisi ohjaajalle ominaisella kalansilmäobjektiivilla. Menestysuransa häikäisemänä tuo rohkea kreikkalainen on nyt lennähtänyt julkisuuden aurinkoon niin korkealle, että voi vain toivoa hänen olevan riittävän älykäs tajutakseen alla aukeavan pelkkää tyhjyyttä. Tekoälykäs se osaa olla ihminenkin.<br /></span></span></p><br /><p><style type="text/css">P { margin-bottom: 0.21cm }</style></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-15746389667093047012024-01-03T20:00:00.006+02:002024-01-08T09:20:54.181+02:00Vuoden 2023 kulttuurisaldo<p> </p><p><span style="font-size: large;">V</span><span style="font-size: medium;">uoden 2023 aikana tein 29 kirja-arvostelua, joista 5 oli tietokirjoista. Se taisi olla taas isoin osuuteni suomalaiseen kulttuuriin. Lähes kaikki arvostelut tein <i>Porttiin</i>. Lisäksi tein yhden lyhytarvostelun <i>Aamulehteen</i> ja blogiin kynäillyn arvion <i>Pelien filosofiasta</i>. Vailla median kautta tarkentuvaa yleisöä en katso blogijuttuja ja arvioita kritiikeiksi.</span><span style="font-size: medium;"> Ensi syksynä tulee 40 vuotta täyteen siitä, kun ryhdyin kriitikoksi. </span><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: medium;">Taiteilija-apurahan loputtua katosi motivaatio pienipalkkioisten lehtiartikkeleiden tekemiseen. Jäljellä ovat enää kutsumustöinä eli käytännössä ilmaiseksi tehdyt lehtijutut. <i>Kulttuurivihkoihin</i> tein raportin TNP:stä, <i>Porttiin</i> neljä historia-artikkelia scifistä ja <i>Vapaa-ajattelijaan</i> artikkelin scifin kuvitelluista uskonnoista. Kolumneja olen tehnyt <i>Kulttuurivihkoihin</i> nyt 24 vuotta, miltei puolet lehden elämästä (1973–2023).<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Keväällä kirjoitin apurahojen turvin kaksi laskennallista työkuukautta proosaa. Julkaisin kolme kirjaa, joista yhden omakustanteena, kirjoitin syksyllä kahta seuraavaa ilman apurahoja tai palkkatuloja. Eri arvostelupalveluiden kautta laadin 7-8 palautetta käsikirjoituksista.</span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCjxKrcfxSmaaTdQPFbUUO2QQpwy8D0lupo8ROpiUC-XkjdwzAesNxIx_Brr06ZRTNJfz-RkJxb6p5M1C6SUAsv1L7DlgaVaUTZVufPXKnSPumPd8KQ2QIBojs0M7fCnAZDRh9hcmT7Aa1it5a7-ybJG5nbpFDsWlpQmQWVavAZZ5ZxfuZbMReU6aBI63F/s585/p.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="289" data-original-width="585" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCjxKrcfxSmaaTdQPFbUUO2QQpwy8D0lupo8ROpiUC-XkjdwzAesNxIx_Brr06ZRTNJfz-RkJxb6p5M1C6SUAsv1L7DlgaVaUTZVufPXKnSPumPd8KQ2QIBojs0M7fCnAZDRh9hcmT7Aa1it5a7-ybJG5nbpFDsWlpQmQWVavAZZ5ZxfuZbMReU6aBI63F/w400-h198/p.png" width="400" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-size: medium;">Mikä tahansa kunnallispersu tienaa kokouspalkkioina enemmän kuin tohtorikoulutettu kynätyöläinen teksteillään. Silti hallitus tekee parhaansa tappaakseen meistä vähätkin. </span></p><p><span style="font-size: medium;">No, vuoden kulttuurisaldoon lasketaan perinteisesti myös se, mitä on kulttuurista itselleen saanut. Huomaan, että kotimaisen kulttuurin osuus nettosaatavissani on niin mitätön, että persut voisivat olla sittenkin oikeassa vaatiessaan sen lopettamista. Mutta vain kotimaiset persut.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><u>Neljä parasta kirjaa 2023</u><br /></span></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">1. <span>Enriquez: <i>Yö kuuluu meille </i>(2022)</span><br />2. Egan: <i>Axiomatic </i>(1995)<br />3. Reynolds & Baxter: <i>Medusa Chronicles </i>(2016)<br />4. Jones:<i> White Queen </i>(1996)<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><u>Neljä parasta elokuvaa 2023</u><br /></span></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">1. Wells: <i>Aftersun</i> (2022)<br />2. Farhadi: <span><i>Fireworks</i> <i>Wednesday </i>(2006)</span><br />3. Tedeschi: <i>Forever Young</i> (2022)<br />4. Mungiu: <i>R.M.N. </i>(2022)<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><u>Neljä parasta lautapeliä 2023</u><br /></span></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">1. <i>Ark Nova (+ Marine Worlds)</i><br />2. <i>Lost Ruins of Arnak</i><br />3. <i>Cascadia</i><br />4.<i> First Rat</i><br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyU8630kUsVH5SVGlKO1Kef5iQE7ASmJsobJBrvIzynpPrLWM-pGlxTlEiEp0HzUKll0vQ9HZmEY8hVuOGdgODWrA7VboRk4sS3ybmRmVslrMVwX6Vsk5El_v8_Np40IhnSBoT888qTy4rPlzOxPBrL1KSDhe4-0yv3BWwDPUf95N_1FnUJl-WAijwpmod/s565/p.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="271" data-original-width="565" height="191" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyU8630kUsVH5SVGlKO1Kef5iQE7ASmJsobJBrvIzynpPrLWM-pGlxTlEiEp0HzUKll0vQ9HZmEY8hVuOGdgODWrA7VboRk4sS3ybmRmVslrMVwX6Vsk5El_v8_Np40IhnSBoT888qTy4rPlzOxPBrL1KSDhe4-0yv3BWwDPUf95N_1FnUJl-WAijwpmod/w400-h191/p.png" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>EDIT: Samaan aikaan viidakossa...</p><p><b>... <i>Hitchcock 30 klassikkoa</i> -kirjastani on ilmestynyt syksyllä kaksi arvostelua</b><a href="https://kiiltomato.net/critic/markku-soikkeli-hitchcock-30-klassikkoa/"><br />https://kiiltomato.net/critic/markku-soikkeli-hitchcock-30-klassikkoa/</a></p><p><span style="font-size: small;"><a href="https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/hitchcock-30-klassikkoa-on-tiivis-yleiskatsaus-mestariohjaajan-tarkeimpiin-elokuviin/" target="_blank">https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/hitchcock-30-klassikkoa-on-tiivis-yleiskatsaus-mestariohjaajan-tarkeimpiin-elokuviin/</a></span><br /> <br /></p><p><b>Ja <i>Arpapapitar</i>-kirjasta äskettäin esittely <i>Kulttuuritoimituksen</i> "Parasta juuri nyt" -osiossa:</b><span style="font-size: x-small;"><br /><a href="https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit-kolumnit/kolumnit-parasta-juuri-nyt/parasta-juuri-nyt-4-1-2024-alexandra-salmela-leena-sainio-m-g-soikkeli-haruki-murakami-kiti-saarinen/" target="_blank">https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit-kolumnit/kolumnit-parasta-juuri-nyt/parasta-juuri-nyt-4-1-2024-alexandra-salmela-leena-sainio-m-g-soikkeli-haruki-murakami-kiti-saarinen/ </a></span></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-69206655960096682602024-01-02T12:39:00.008+02:002024-01-02T12:52:08.624+02:00Hosseini: Kirjallisuuden kiihottava historia (tietokirja)<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"> </span>
</p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJBd9onLroq0dr3aFYkXBIgEFIy3x0VLQq1eLdFP0duBPbPGxS9670KAhk4tMLATzeI0MkTgaWMvY4jrp5jo6JbL-0XvS5EUpuvv5RDEXoimiTXmrXz2ZJcw6udVpmWR7IbhzD6ZzjiJrVKzAS2dD4-QfWBk6q48lfrpCN_i1ni07Cl9b9PAlKX59g5vLD/s527/Hosseini_Erotiikka.webp" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="527" data-original-width="350" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJBd9onLroq0dr3aFYkXBIgEFIy3x0VLQq1eLdFP0duBPbPGxS9670KAhk4tMLATzeI0MkTgaWMvY4jrp5jo6JbL-0XvS5EUpuvv5RDEXoimiTXmrXz2ZJcw6udVpmWR7IbhzD6ZzjiJrVKzAS2dD4-QfWBk6q48lfrpCN_i1ni07Cl9b9PAlKX59g5vLD/w266-h400/Hosseini_Erotiikka.webp" width="266" /></a></i></span></div><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i><br /></i></span><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><br /></span><p><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><b>Silvia
Hosseini: </b><i>Kirjallisuuden kiihottava historia</i></span><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><i><span style="font-style: normal;"> </span></i></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><i><span style="font-style: normal;">379
s.<br /></span></i></span><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><i><span style="font-style: normal;">Gummerus, 2023</span></i></span></p><p></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /><br /></span>
</p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><b>S</b></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><b>ilvia
Hosseinin</b> <i>Kirjallisuuden kiihottava historia</i> on
yhdistelmä huolella lähteistettyä kirjallisuushistoriaa ja
referaatteja erotiikan klassikoista. Esseistin vapaudella historiikki
hypähtelee lähdemaininnasta ja kohteesta toiseen, kuten <b>kuningatar
Margareetan</b> <i>Heptaméronista</i> (1558) <b>Pietro
Aretinon</b> kurtisaanisatiiriin <i>Ragionamenti</i>
(1534–1536). Kumpikaan teos ei ole nykypäivänä tunnettu muutoin
kuin epookkinsa ja kutkuttelevan lajityyppinsä edustajana, mutta
Hosseini havainnollistaa miten ne edustavat aikansa suvaittua tai
siedettyä seksikulttuuria. Esimerkiksi <i>Heptaméronista</i> on
Hosseini tätä kirjaansa varten käännättänyt (<b>Einari
Aaltosella</b>) makupaloja edustavuuden todistamiseksi.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Enimmän aikaa <i>erotican</i>
mestariteoksia esitellään oppikirjamaisen kuivakkaasti. Teosten ja
aikakauden huippukohtia, joskus tyylillisiä ja usein seksuaalisia,
luonnehditaan kuitenkin kohteen omalla kielellä räävittömän
reippaasti. ”Keskiajan elämässä oli runkkua!” huudahtaa
Hosseini muistuttaakseen, että kirjoittaja lähestyy historiaa nyt
aiheen eikä taiteen ehdoilla.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Suorasukaisten, nykypäivään kiinnittävien
kommenttien ryöpsähtäminen keskelle oppikirjatekstiä selittynee
sillä, että Hosseini on kerännyt lähdemateriaalin alunperin
radiosarjaansa varten ja sittemmin muokannut siitä tietokirjan.
Kirjan kielellinen rosoisuus maistuu kiireeltä, vaan ei
hutiloinnilta. Hosseini kirjoittaa sujuvan johdattelevasti edetessään
esimerkkiteoksesta toiseen.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Siksi kerrankin toivoisi, että tietokirja päästäisi
irti lähteistään ja antaisi enemmän tilaa tekijänsä omille
ajatuksille. Taitavan esseistin, sellaisen kuin Hosseini, terävästi
etenevä kirjoitus on yleensä uteliaisuutta kutkuttelevaa
analyyttisen omaperäisyytensä vuoksi, mutta tässä oppaassa
luotetaan aiheen pidättelevän ja ohjailevan lukijan uteliaisuutta.
Hosseinille jää liiankin usein kannustavia räävittömyyksiä
huudahtelevan radiotoimittajan rooli. Tekijän kommentoivalla
läsnäololla selitetään epäsuorasti kirjan katkonainen rakenne ja
”aikamatkan” tavoitteella äkilliset siirtymät
esimerkkiteoksesta toiseen.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Enimmän aikaa kerronnan sävy on toki
oppikirjamainen referaatti, jota sitten täydentävät esseistiset
aasinsillat. Esimerkiksi ”modernistinen erotiikka” avataan
1850-luvulta amerikkalaisella <b>Walt
Whitmanilla</b>, mutta hylätään
kirjailija kahden sivun jälkeen todeten: ”Palataan takaisin
Eurooppaan ja hypätään modernismin syvään päätyyn eli
avantgarde-erotiikkaan. Sen tekemisessä kunnostautuivat
surrealistit.” Miksi hypätään juuri sinne, ei selity muulla kuin
kirjoittajan omakohtaisen luennan auktoriteetilla: hänen johdollaan
päästään nopeasti ”syvään päätyyn”.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Erotiikan yhteydessä löysimmätkin luonnehdinnat
symboloituvat lupauksiksi jostain skandaalimaisemmasta. Tällä
taktiikalla erotiikan historiat ovat myyneet yhtä varmasti kuin itse
erotiikka.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"> </span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"> </span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><b>Kotoperäisesti kaukaisistakin klassikoista</b></span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Historia on jaettu kirjassa kymmeneen osastoon
tuttujen epookkien mukaan (antiikki, keskiaika, jne). Kukin epookki
saa tasaiset kolmisenkymmentä sivua esittelyä, viimeisenä
”postmoderni”. Sen ei luulisi tuovan tyylillisesti mitään
ratkaisevaa erotiikkaan, mutta Silvia Hosseini tuo muutamilla
esimerkeillä hyvin esille ”queeriyttämisen” ja klassikkojen
uudelleenkirjoittamisen mahdollisuudet tehdä tutuista
seksiseikkailuista tuoreita ja radikaaleja uusille kuluttajaryhmille.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Myös suomalainen kirjallisuus tulee huomattavasti
enemmän esille tässä päättävässä, lukijan arkea lähinnä
olevassa osastossa. Sitä ennen erotiikkaa ovat saaneet edustaa
hyvinkin harvakseen mainitut esimerkit, kuten <b>Kallas
</b>ja<b> Onerva,
Kilpi </b>ja<b>
Kihlman</b>.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Historiikin referoivaa lähestymistapaa korostaa se,
että neljää kotimaista lähdettä käytetään arvovaltaisina
selittäjinä erotiikalle, ilman, että Hosseinilla on mitään
kommentoitavaa tai lisättävää näihin selityksiin. Tämä on
yllättävää siihen nähden, että kirjoittajan queer-tietoinen ja
naiskirjoittajia esiin nostava näkökulma antaisi hyvät perusteet
kommentoida erittäin miespitoisia lähdeteoksia, joissa suomalaisten
kirjoittajien tiedoilla kuvaillaan kokonaisia aikakausia ja
kulttuureita. <b>Jaakko Hämeen-Anttilan</b>
<i>Tuhannen ja yhden yön erotiikka</i>
(2011) vastaa orienteista tuhmuuksista, <b>Hänninen
& Co</b>:n teokset (2008 ja 2013) alan
provokatiivisista klassikoista, <b>Kalevi
Haikaran</b> <i>Suurten
rakkauksien kirja</i> (2012) romanssien
yleisesittelyistä, ja <b>Jukka O. Miettisen</b>
toimittama <i>Miesten kesken</i>
(1993) homokirjallisuuden perinteestä.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Suomennetuista lähteistä eniten viitataan
<b>Brusendorff & Henningsenin</b>
kolmiosaiseen<i> Erotiikan historiaan</i>
(1963–1965) välittämättä siitä, miten paljon vanhentununeita
tietoja ja asenteita siihen saattaa sisältyä. Suomenkielisten
lähteiden suosimista voi tietysti perustella sillä, että uusi
historiikki on suunnattu suurelle yleisölle, joka aiheesta
kiinnostuessaan etsii lisätietoa kotikielisistä teoksista.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Lemmekkästä kirjallisuutta käsittelevien
tutkimusten lähdeluettelo on niin kunnioitettavan pitkä, että se
kelpaisi aiheensa mukaiseen väitöskirjaan. Kirjaa lukiessa
kuitenkin selviää, että muutamat kotimaiset lähteet ovat
määränneet ulkomaisten lähdeteosten valintaa. Useimmat ulkomaiset
lähteet jäävät yhdelle viittaukselle eikä niitä käytetä
kommentoimaan toisiaan tai kotimaisia lähteitä. Mitään
selventävää aiherajausta eivät edes lähdevalinnat paljasta.
Kotimaisista lähteistä on jätetty pois oma tietokirjani <i>Tuttua
lemmentouhua</i> (2016), vaikka se sentään on
yksi harvoista akateemisista pitkittäisleikkauksista
rakkauskirjallisuuteen.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"> </span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><b>Historia kiihottaa, ei taide</b></span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Muutaman kerran <i>Kirjallisuuden
kiihottavaa historiaa</i> lukiessa täytyy
muistuttaa itseään, että pääosassa ei suinkaan ole kiihottava
sanataide, vaan teoksen nimen mukaisesti kirjallisuushistorian
sisältö.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Mikä sanataiteessa milloinkin lukijaansa ”kiihottaa”
ei siis välttämättä riipu realismista tai tyylin
hienostuneisuudesta. Itse asiassa Silvia Hosseini tekee isompia
oletuksia pornografisen sisällön kuin tyylin vaikutuksista.
Esimerkiksi <b>markiisi de Saden</b>
<i>Justinesta</i> (1791)
hän väittää ykskantaan, että ”moni kiihottuu” teoksesta sen
väkivaltaisuudesta huolimatta. Mihin seksologiseen tietoon tai
tilastoon tämä ajaton moneus perustunee, sitä ei kerrota.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Pidempiä, 4-5 sivun luonnehdintoja saavat muun
muassa <b>Cervantesin</b>
<i>Don Quijote</i>
(1605–1615) ja <b>Tolstoin</b>
<i>Anna Karenina</i>
(1878), joissa tunteet kyllä kuohuvat, mutta aniharva lukija
käyttänee niitä samaan tapaan kuin <i>Decameronea</i>
(1370-l.) tai <i>Fanny Hilliä</i>
(1749). Nämä luonnehtivat sivupolut ovat kirjan substanssi,
vaikkakin tunnustettujen klassikkojen tärkeys ja vaikutus myöhempään
erotiikkaan jäävät useimmiten selittämättä.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Esimerkkiteosten valinnoista ei teosta voi soimata,
kun sen tavoitteena kerran on todistaa jotain kirjallisuushistoriasta
itsestään eikä rakentaa eroottisen kirjallisuuden kaanonia
digikauden näkökulmasta. Jotkut esimerkkiteoksista saavat silti
kohtuuttomankin huomion siihen nähden, että ne ovat vain
jännittäviä poikkeuksia arvokirjailijan tuotannossa. Esimerkiksi
<b>Mallarmén</b>
yksittäiseen proosarunoon tuskin kannattaisi käyttää edes
alaviitettä, saati rivikaupalla leipätekstiä, jos ainoa lähde
tekijän aitouteen on ”internet”. Ja jos
kirjallisuusinstituutiota halutaan ravistella, niin skandaalimaisista
arvokirjailijoista puuttuu esimerkiksi Nobel-palkittu <b>Elfriede
Jelinek</b> ja romaani <i>Pianonopettaja</i>
(1983), jota kirjailija itse – päinvastoin kuin lukijakuntansa –
on nimittänyt pornografiseksi teokseksi.</span></p>
<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kustantajan mainos, että Hosseinin historiikki vie
lukijansa ”länsimaisen kirjallisuuden riettaimpiin kolkkiin”
pitää kyllä paikkansa. Lyhyetkin esittelyt antavat
äidinkielenopettajille mahdollisuuden käyttää historiikkia
oheistekstinä kuivilta vaikuttavien epookkien elvyttämiseen.
Lisäksi teosta voi tarjota yllätyslöytöihin niillekin, jotka
uskovat tuntevansa alan klassikot. Vain kotimainen erotiikka
vaikuttaa kovin harvakseen pulppuavalta. Mutta kenties Hosseinilta
syntyy täydentävä jatko-osa sen esittelemiseen.</span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><b>Markku Soikkeli</b></span></p><p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><b><br /> </b></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><b><i>Tämä arvostelu on tehty </i>Agricola<i>-verkkolehteä varten syyskuussa. </i>Agricolassa<i> se ei näy vieläkään (2.1. 2024) ilmestyneen. </i></b> <br /></span></p><p><style type="text/css"><font size="4">P { margin-bottom: 0.21cm }</font></style></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-27849845662010443852024-01-01T17:42:00.004+02:002024-01-03T17:39:14.005+02:00Jemisin: Kaupunki joksi tulimme (romaani)<p><span style="font-size: medium;"> </span>
</p><br /><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #222222; font-size: large;"><span style="font-family: Arial, serif;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="color: #222222; font-size: large;"><span style="font-family: Arial, serif;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxDZXSDOEO2xuCaL2bjgPBFo89gpAIDELn9A8LD1-eZ4H6-hzdlfeZuJxwHpf5BJZGYm8q9oLDyZXvhk_QnCjxgmKaEl2Uo4F9NZPDa1g1Y1DpqnmjohbdAiARuPxNym0CWct7C2wpQXi22Z-fJmBDyCNgeJFNyXxTNej3d7DgVGJscCHE4-bCFsjQ8jkj/s1029/Jemisin.webp" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1029" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxDZXSDOEO2xuCaL2bjgPBFo89gpAIDELn9A8LD1-eZ4H6-hzdlfeZuJxwHpf5BJZGYm8q9oLDyZXvhk_QnCjxgmKaEl2Uo4F9NZPDa1g1Y1DpqnmjohbdAiARuPxNym0CWct7C2wpQXi22Z-fJmBDyCNgeJFNyXxTNej3d7DgVGJscCHE4-bCFsjQ8jkj/w280-h400/Jemisin.webp" width="280" /></a></span></span></div><span style="color: #222222; font-size: large;"><span style="font-family: Arial, serif;"><br /></span></span><p></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<span style="color: #222222; font-size: large;"><span style="font-family: Arial, serif;">N.
K. Jemisin: <i>Kaupunki joksi tulimme</i><br /></span></span><span style="color: #222222; font-size: large;"><span style="font-family: Arial, serif;">Suom. Mika Kivimäki<br /></span></span><span style="color: #222222; font-size: large;"><span style="font-family: Arial, serif;">432
s.<br /></span></span><span style="color: #222222; font-size: large;"><span style="font-family: Arial, serif;">2023, Jalava</span></span>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #222222; font-size: large;"><span style="font-family: Arial, serif;">A</span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">merikkalainen
</span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;"><b>N.
K. Jemisin</b></span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">
yrittää kolminkertaista hattutemppua. Jemisin tuli tunnetuksi
avaruusooppera-trilogialla (2010–11), palkittiin Hugoilla
jokaisesta fantasiatrilogiansa (2015–17) teoksesta, ja nyt hän
etsii uutta lukijakuntaa urbaanifantasiaksi luokitellulla kirjaparilla
(2020–2022). </span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Näin
tuotteliaasta kirjoittajasta voisi epäillä, riittääkö hänellä
uutta sanottavaa paksuihin genrekirjoihin. Ideologinen sanomahan
Jemisinin teoksissa on ollut teos toisensa perään tuhdimpi hänen
käsitellessään rasismia ja seksuaalista väkivaltaa niin
alleviivaavan allegorisissa asetelmissa, ettei sellaista yleensä näe
kuin uskonnollisessa fantasiassa. </span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Uudessa
"Suuret kaupungit" -duologiassa julistava tyyli jatkuu, mutta
allegoriaa ei enää tarvita, kun päähenkilöinä ovat nykypäivän
Yhdysvaltojen syrjityt ja sorretut henkilöt. Palkinnoista
riippumatta uusin kirjapari tulee taatusti saamaan yhtä paljon
huomiota kuin edelliset teossarjat.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Kirjaparin ensimmäinen romaani, </span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;"><i>Kaupunki
joksi tulimme</i></span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">,
kertoo nykypäivän rotujännitteistä supersankaritarinana, jossa
jokaisella suurkaupungilla on oma avatarinsa. New Yorkin avatar ei
ole voimissaan ja uhkaa muuttua pelkäksi myytiksi Atlantiksen
tavoin. Pelastaakseen kaupunkinsa identiteetin New Yorkin viisi
kaupunginosaa muodostavat omat etnisesti tiedostavat avatarinsa:
Manhattan, </span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Brooklyn,
Bronx, Queens ja Staten Island. Parhaiten tehtävänsä ymmärtää
Bronx, koska kaupunginosalla on pisin historia.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Marvel-filmin
tavoin nämä virkaa tekevät avatarit yhdistävät voimansa
puolustaakseen kaupunkia toisesta ulottuvuudesta tulevalta
Viholliselta. Juoni koostuu siitä, miten avatarit löytävät
toisensa, ymmärtävät tehtävänsä ja alkavat etsiä New Yorkin
alkuperäistä avataria.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;"><i>Kaupunki
joksi tulimme</i></span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">
-romaanin idea kuulostaa ylituotetulta Hollywood-konseptilta, mutta
kerronnan tyyli on lähempänä </span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;"><b>James
Baldwinin</b></span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;"> katujen
tasolta koettua suurkaupunkia kuin mitään Marvel-tuotetta.
Edellisiin teoksiinsa verrattuna Jemisin kirjoittaa tuntuvasti
rennommin ja hurmioituneempana aiheestaan. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Etenkin
kirjan prologi on svengaavan impressionistinen kuvaus rahattomasta,
graffiteilla reviiriään ja rakkauttaan piirtävästä
katutaiteilijasta. Prologin tunnelmoiva tiiviys johtuu siitä, että
kyseessä on alunperin novellina julkaistu teksti "The City Born
Great" (2016), jossa "Suuret Kaupungit" -kirjojen idea on ensi kertaa esitelty.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">On
melkoinen yllätys nähdä totisen aggressiivista proosaa
kirjoittaneen Jemisinin jammailevan beat-kirjallisuudesta tutulla
tyylillä kuvaillessaan supersankareiden taistelua metropolin
keskellä: ”[--] metallin ja kumin kirkumista, kun todellisuus
venyy, eikä mikään pysäytä Megakyttää, se ei kuulu tänne ja
FDR on verisuoni, elintärkeä ravinteiden, voiman ja adrenaliinin
liikkumiselle, autot ovat valkoisia verisoluja ja olento
ärsytystekijä, tulehdus, tunkeilija, jolle kaupunki ei anna huomiota
eikä armoa.”</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Omasta
maineestaan fantasiagenren uudistajana Jemisin on liiankin tietoinen.
Yhdysvaltoja liberaaleihin ja konservatiiveihin jakavaa
kulttuurisotaa on tuskin kukaan siirtänyt näin paljaasti
fantasiakirjan aineksiksi. </span></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Tietoisuus
kulttuurisodasta näkyy erinomaisen analyyttisessä kuvauksessa
siitä, miten amerikkalainen taidekenttä on politisoitunut, mutta
näkyy myös vaivaannuttavan fandom-tietoisissa kohtauksissa.
Yliluonnollista pahuutta edustava olento, Nainen Valkoisissa,
osoittautuu yhtäkkiä genreharrastajaksi, joka ihastelee </span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;"><b>H.P.
Lovecraftin </b></span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">älykkyyttä
rasistina ja sovinistina. Näin Jemisin tekee selväksi, millaisia
konservatiivisia harrastajia vastaan hän itse käy kamppailua
fandomin puolesta. Ikään kuin asia ei selviäisi kirjasta
itsestään.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Hollywood-tyyppinen
hyvien kansalaisten ja pahojen instituutioiden vastakkainasettelu
toistuu romaanissa niin Megakytän kaltaisissa yksityiskohdissa kuin
maailmanrakennuksessa. Kaupunginosia edustavat päähenkilöt käyvät
loputtomia keskusteluja tehtävänsä tärkeydestä kuin teinit
ikään. Jemisin on käsittämättömän pitkäveteinen kirjoittaja
ollakseen niin uskomattoman suosittu fantastikkona.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Ei-amerikkalaiset
avatarit taas ovat eksoottisia vain siinä määrin kuin miten ne käyttäytyvät vieraillessaan New Yorkissa. Uusien
supersankarien itsetuntemusta herättelee Brasiliasta saapunut São
Paulon avatar. Muuten suurkaupunkeja yhdistää vain niiden
epämääräisen rakenteellinen ongelma, että asukkaat ovat antaneet
vallan poliiseille ja poliitikoille. </span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Kaupunkien
suuresta keskiluokasta muistutetaan vasta kirjan epilogissa, joka on
yhtä irrallaan romaanista kuin prologi. Suurkaupungin herääminen
itsenäiseksi olennoksi perustuu epilogin ylistyspuheessa sille, että
sen asukkaita yhdistää ”mikä tahansa usko” johonkin yhteiseen.
Toisesta ulottuvuudesta tuleva Vihollinen on yhtä epämääräisen
metafyysinen taho kuin tämä </span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;"><i>Ghostbusters</i></span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">-filmit
mieleen tuova ”tavallisten” newyorkilaisten ylistys.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Mitään
järkevää kokonaiskuvaa ei siis vielä ensimmäisessä romaanissa
muodostu tarinamaailman kosmologiasta. Kun varsinainen keskushenkilö
on suurkaupunki itsessään, sen osasissa kerronta voi hypähdellä
liiankin vapaasti ripotellen sekaan kvanttimystiikkaa ja
loitsutaikuutta. </span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;"><b>Mika
Kivimäen</b></span></span><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">
suomennos pysyy onneksi sujuvasti mukana genrevaihteluissa ja jopa
beat-tyyppisissä lauserakenteet rikkovissa kiihdytyksissä.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="color: #222222; font-size: medium;"><span style="font-family: Arial, serif;">Markku
Soikkeli</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><div style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><i>Tämä arvio ilmestyy arvosteluna </i>Portissa<i> 4/2023.</i></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><i> </i></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><b>EDIT 3.1.2024</b><i>: Korjattu tieto, että kyse on kirjaparista, ei trilogiasta. Joissakin lähteissä Suuret kaupungit -kirjoja sanotaan sarjaksi, joissakin trilogiaksi, mutta nyt kirjastossa jatko-osaa lueksiessa näin, että kyse on vain kirjaparista eli "duologiasta".</i></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></div><div><p><style type="text/css"><font size="4">P { margin-bottom: 0.21cm }</font></style></p></div>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-5483203180988492182023-12-26T12:10:00.001+02:002023-12-26T12:11:56.722+02:00Algernon Blackwood: Panin puutarha (kertomuksia)<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"> </span>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><i><i></i></i></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><i><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpLNAD28FVBcMRWKOz5cEiAmLcTK7QfBPlVuMwJhZ_9kRrk6B149Kyw1OZQrk41dU6IJ1fytiaAC6TuyUpYXdRBB7Upg3O0N2fi19BvCsWv5w48tG8V7VEaa5fGJeQT7LPChJR1jxRXTRz4BVH0NpJSt-csPun9zUlXvepMttZY13VwQ6Z0PGt11m9-QJE/s765/PaninPuutarha.webp" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="765" data-original-width="495" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpLNAD28FVBcMRWKOz5cEiAmLcTK7QfBPlVuMwJhZ_9kRrk6B149Kyw1OZQrk41dU6IJ1fytiaAC6TuyUpYXdRBB7Upg3O0N2fi19BvCsWv5w48tG8V7VEaa5fGJeQT7LPChJR1jxRXTRz4BVH0NpJSt-csPun9zUlXvepMttZY13VwQ6Z0PGt11m9-QJE/w259-h400/PaninPuutarha.webp" width="259" /></a></i></i></span></div><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><i><i><br /></i></i></span><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><i><span style="font-style: normal;">Algernon
Blackwood: </span></i><i><i>Panin puutarha</i></i></span><span style="font-family: inherit;"><br /><span style="font-size: large;"><i><span style="font-style: normal;">Suom.
Ronja Erkko<br />229
s.<br />2023,
Abraxas</span></i></span></span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: large;">A</span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">braxas on vuonna 2019
perustettu, esoteeriseen kirjallisuuteen erikoistunut kustantamo,
joka on julkaissut muutamia kauhukirjallisuuden klassikkoja
tyylikkäinä kovakantisina painoksina. Ainakin meillä Tampereen
kirjastoissa Abraxasin teoksia on hyvin saatavilla, vaikkei niitä
aivan tavallisen kirjakaupan hyllyiltä löytäisikään. Viime
vuonna ilmestyivät <i><span style="font-style: normal;"><b>Arthur
Machenin</b></span></i><i><span style="font-style: normal;">
</span></i><i><i>Suuri jumala Pan</i></i><i><span style="font-style: normal;">
(1894) ja </span></i><i><span style="font-style: normal;"><b>Willis
George Emersonin</b></span></i><i><span style="font-style: normal;">
</span></i><i><i>Savuinen</i></i><i><span style="font-style: normal;">
</span></i><i>Jumala </i><i><span style="font-style: normal;">(1908),
tänä syksynä </span></i><i><span style="font-style: normal;"><b>Algernon
Blackwoodin </b></span></i><i><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">erinomainen</span></span></i><i><span style="font-style: normal;">
</span></i><i><i>Panin puutarha </i></i><i><span style="font-style: normal;">(1912).
</span></i></span>
</p>
<p style="break-before: auto; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto; text-indent: 1.92cm;">
<span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;">Kirjojen nimistä
ja julkaisuvuosista voi päätellä miten runollisesta myyttien
kierrätyksestä on kysymys. Blackwoodin suomennos tosin on
sisällöltään makupala paksusta alkuteoksesta sisältäen kaksi
alkuperäistä kertomusta ja kolmannen kokoelman ulkopuolelta.
Julkaisussa ei mainita, että kyse on vain
ulkoisesti samasta teoksesta. Tätä voisi pitää kuluttajan
huijaamisena – vaikkakin todennäköisesti tämän sortin
kirjallisuudelle omistautunut bibliofiili tietää tarkoin millaista
editiota on ostamassa.</span></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.92cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;">Kirjan
kaksi pitkää kertomusta muodostavat eräänlaisen kaksoisrungon.
Ensimmäinen kertomus kuvaa englantilaisen metsän (aina isolla
kirjoitettuna Metsäksi) pyhyyttä ja kätkettyä kauneutta, toinen
itäeurooppalaisten rantapajukkojen demonista uhkaavuutta.
Molemmissa kertomuksissa on pääosassa ihmispari, joista toinen
yrittää tulkita kumppaninsa vajoamista yliluonnollisen armoille.
Kertomusten välissä on hengähdystauon mittainen kuvaelma siitä,
miten luonnon kauneus parantaa itsemurhaa hautovan ihmisen.</span></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.92cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;">Pienoisromaanin
mittainen, metsän pyhyyttä ylistävä ”Mies jota puut rakastivat”
on filosofista kauhusatua parhaimmillaan. Useissa kohdin kerronta
hidastuu ensin oudon tilanteen tai tunnelman kuvailuksi, seisahtuu
sitten päähenkilön ajatuksiin tai repliikkiin sijoitetuksi
esseeproosaksi. Tarinassa vastakkain ovat kristinuskon
suojakertoimeen luottanut vaimo ja metsän pakanallisille voimille
avoin puoliso. Kyseessä on siis todella isoja myyttejä pyörittävä
kolmiodraama, jossa viettelijänä toimii sekä metsän aistikas
kauneus että tuolle aistikkuudelle omistautunut luontomaalari.</span></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.92cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;">Kirjan
toinen pitkä kertomus, ”Pajut”, vie yllättäen Tonavalle,
lähelle Bratislavaa. Kauhuhistoriikkien mukaan kyseessä on
Blackwoodin ihailluin kertomus, johon myöhemmät alan kirjailijat
ovat kunnioittaen viitanneet. ”Pajut” on ilmestynyt aiemmin
suomeksikikin </span></i><i><i>Englantilaiset
aaveet</i></i><i><span style="font-style: normal;">
-kokoelmassa (1994). </span></i></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.92cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;">Tonavalle
kanootillaan lähteneet britti ja ruotsalainen tajuavat maisemien
olevan autiompia kuin he ovat ennakoineet. Kaikkia rantoja peittävät
pajupensaikkojen ”armeijat”, jotka näyttävät ”tanssillaan”
kätkevän jonkin suuremman yliluonnollisen voiman, jota itse
Tonavakin ilmentää. Brittikertoja palauttaa mieleensä kaupungin
turvallisen arjen torjuakseen pelkoja, kun taas ruotsalainen on niin
herkkä ymmärtämään oudon puumaailman pakanuutta, että haluaa
uhrautua lepyttääkseen luonnonvoimat.</span></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.92cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;">Tällaisen
kauhutarinan kerronta hyödyntää minäkertojan rakoilevaa
itsevarmuutta, jossa yhä tarkemmat havainnot saavat yhä
ristiriitaisempia tulkintoja. Matkakumppanin yliherkkyys ja tihenevät
vihjeet nimettömästä uhkasta ovat tällaisten tarinoiden rutiinia
nekin, mutta Blackwood ei lopussa tarkenna kerrontaa mihinkään
selityksiin, vaan päinvastoin tuntuu lopuksi siirtävän havainnot
aivan toisaalle.</span></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.92cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;">Ruotsalainen
mystikko äänenään Blackwood toteaa painavasti, että mysteerissä
ei ole kyse mistään ”vanhoista jumalista”, vaan jostain
suuremmista ja vanhemmista ”entiteeteistä”. Sikäli Blackwoodin
teoksen luonnehtiminen esoteeriseksi tai edes goottilaiseksi kauhuksi
antaa käsityksen vain siitä perinteestä, jota vasten hän haluaa
kuvailla mysteerien universaalia paikallisuutta. Siinä mittakaavassa
metsäkin on vain ”Panin puutarha”.</span></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.92cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i><span><i><span style="font-weight: normal;">Panin
puutarha</span></i></span></i><i><span><i><b>
</b></i></span></i><i><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">täydentää</span></span></span></i><i><span><i><span style="font-weight: normal;">
</span></i></span></i><i><span><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">hienosti
<a href="http://bitteinsaari.blogspot.com/2023/11/algernon-blackwood-nukke-ja-muita.html" target="_blank">Blackwoodilta äskettäin julkaistua</a></span></span></span></i><a href="http://bitteinsaari.blogspot.com/2023/11/algernon-blackwood-nukke-ja-muita.html" target="_blank"><i><span><span style="font-style: normal;">
novellikokoelmaa </span></span></i><i><span><i>Nukke</i></span></i></a><i><span><span style="font-style: normal;">,
jossa nähdään urbaanimpaa ja leikkisämpää puolta kirjailijasta. Lisäksi <i>Panin puutarha</i> sisältää <b>Antti Litmasen </b>perusteellisen artikkelin Blackwoodin asemasta vanhakumman (<i>weird</i>'in) klassikkona.<br /></span></span></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;"><br />Markku
Soikkeli</span></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i><br /></i></span>
</p><div style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i>Tämä arvio ilmestyy arvosteluna Portissa 4/2023</i><br /></span></div><div><p><style type="text/css"><font size="4">P { margin-bottom: 0.21cm }</font></style></p></div>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-63132852571968838292023-12-21T15:54:00.012+02:002023-12-26T12:15:19.384+02:00Herbert: Dyynin lapset (romaani)<p><span style="font-size: medium;"> </span>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;">Frank
Herbert: <i>Dyynin lapset</i></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNlUTk2Cc4ozycGgJp982gfgt5H05Y-o0C2X88RFrbqFZJkWlnvb08GRVojzleFbknDow1Aynf5FL-bHdXcM_66sVF8U2nqYPk7SJuVexAsIg06sJH7dH6NuITWeIoO2WUDTl0yv3H6igPrItNp0rz-sbqDL6iAwF2EGx2nTZ1Gvex7YIS2OrraQiZUi2-/s316/dyynin-lapset.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="316" data-original-width="200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNlUTk2Cc4ozycGgJp982gfgt5H05Y-o0C2X88RFrbqFZJkWlnvb08GRVojzleFbknDow1Aynf5FL-bHdXcM_66sVF8U2nqYPk7SJuVexAsIg06sJH7dH6NuITWeIoO2WUDTl0yv3H6igPrItNp0rz-sbqDL6iAwF2EGx2nTZ1Gvex7YIS2OrraQiZUi2-/w253-h400/dyynin-lapset.jpg" width="253" /></a></i></span></div><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;">Suom. Natasha Vilokkinen<br />586 s.<br />2023,
WSOY</span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;">K</span><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">äsitellessään
galaktisia valtakamppailuja avaruusooppera luiskahtaa mieluusti
fantasiasta tuttuihin yksinkertaistuksiin. Vanhaa imperiumia ei kumoa
poliittinen liike, vaan jokin heimo tai järjestö. Tunnetuin
esimerkki tällaisesta anakronistisesta politiikasta löytyy <b>Frank
Herbertin </b><i>Dyyni</i>-romaanisarjasta (1965–1985). Sarjalle
nimensä antaneessa ensimmäisessä romaanissa, avaruusoopperan
ylivoimaisessa klassikossa, universumin hallinto ratkaistaan
huumemarkkinoilla, joista päättää uudeksi keisariksi kohoava
uskonnollinen heimopäällikkö.</span></p>
<p style="break-before: auto; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto; text-indent: 1.98cm;">
<span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"><i>Dyyni</i><span style="font-style: normal;">
oli aikoinaan huikea menestysteos. Maailmanrakennus perustui
avaruusoopperan parhaille piirteille, dynastioiden hovijuonille ja
armottomille planeettakohtaisille kulttuureille, joihin valtiaidenkin
oli sopeuduttava.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Jälkikäteen
on hämmästyttävää huomata, miten vähän </span><i>Dyynissä</i><span style="font-style: normal;">
ollaan varsinaisesti avaruudessa, tähtilaivastojen taisteluista
puhumattakaan. Avaruudellisuus on korvattu esoteerisella
hippimystiikalla. Dyyni-planeetalta kerätty, tähtinavigaation
tarvitsema rohto on toki verraton metafora. Öljyn sijaan harvinainen
huume on ratkaisu armeijoiden mobilisaatioon.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Herbert
jatkoi ensimmäisen romaanin</span> tarinaa väkinäisessä <i>Dyynin
messiaassa</i> (1969; suom. 1987). Tarina hyppäsi jälleen ylitse
parhaalta juoniainekselta tuntuvat galaktiset taistelut. Alkuteoksen
sankari Paul Atreides oli nyt sekä hiekkaplaneetan uskonnollinen
päämies että uskonsotureillaan galaktisen vallan vakiinnuttanut
keisari. Taaskaan tarinassa ei vaivauduttu avaruuteen. Kirja
keskittyi matriarkaaliseen uskontoon, pääosaan nousi Paulin rinnalla
hallitseva sisar Alia.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"><i>Dyynin
messias </i>ei menestynyt ensimmäisen romaanin tavoin, ei
alkukielellä eikä suomeksi. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Seuraavan
jatko-osan suomennosta, <i>Dyynin lapsia</i>, piti odottaa tähän
syksyyn saakka. Uudesta suomennoksesta saamme kiittää uusia
filmisovituksia. <i>Dyyni-</i><span style="font-style: normal;">elokuvan
maaliskuussa 2024 ilmestyvä jälkiosa tulee olemaan taatusti vuoden
puhutuimpia tapauksia.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Odotukset
kolmannen <i>Dyyni</i>-kirjan suomennoksesta eivät olleet yhtä
korkeat kuin elokuvan kohdalla. Romaani osoittautui sentään
paremmaksi ja paksummaksi kuin välinäytökseltä tuntunut
kakkososa. Uudet päähenkilöt, Paulin lapset Leto ja Ghanima, ovat Dyynin valtaistuinpelissä uusia toiminnallisia hahmoja. </span></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Silti kirja ei ole lähelläkään ensimmäisen romaanin juonivetoisuutta ja maailmoja törmäyttävää mittakaavaa. On
odotettava sivulle 230 saakka päästäkseen edes ensimmäiseen
pieneen toimintakohtaukseen.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk2s42POe35jCsbYzwojJv70lUG3tKTHN3dG5EXJCof33S6-PVRKrv9MDUDu7qMQnEf4G6PXlA9mpPNjDVTDBm6o5JQ7TQaNgRO-0PuCLbjP4N0d6HKUmq9D8vT9nEaUa4QuFblECyxsrDaMV-nWQMKs4h5SdiWolj1O2c_kU-v7zH1Nf88GCfP-umUZ_d/s381/Children_of_Dune-Frank_Herbert_(1976)_First_edition.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="381" data-original-width="261" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk2s42POe35jCsbYzwojJv70lUG3tKTHN3dG5EXJCof33S6-PVRKrv9MDUDu7qMQnEf4G6PXlA9mpPNjDVTDBm6o5JQ7TQaNgRO-0PuCLbjP4N0d6HKUmq9D8vT9nEaUa4QuFblECyxsrDaMV-nWQMKs4h5SdiWolj1O2c_kU-v7zH1Nf88GCfP-umUZ_d/w274-h400/Children_of_Dune-Frank_Herbert_(1976)_First_edition.jpg" width="274" /></a></div><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"><span style="font-style: normal;">Vaikka</span><i>
Dyynin</i> <i>lapset</i> on julkaistu vuonna 1976, se on –
edeltävien romaanien </span><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">tavoin</span><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"> – lähempänä avaruusoopperan
alkuaikoja kuin tietotekniikan, avaruusohjelman ja robottien
innostamia 1970-luvun scifi-tarinoita. Tietokoneiden
puuttuminen on <i>Dyyni</i>-sarjassa selitetty niitä kohtaan
tunnetulla universaalilla epäluulolla ja lähitaisteluiden
tarpeellisuus sillä, että suojausjärjestelmien läpi ei pääse
muutoin kuin atomiaseilla. <i> </i></span><p></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"><i>Dyynin messiaassa</i> yksittäisen
”atomiliekinheittimen” leimahdus riitti muuttamaan juonen ja
päähenkilöt. Myös <i>Dyynin lapsissa</i> scifille ominainen
teknobabble sekoittuu häiritsevän arkiseen rupatteluun:
”Sisäaavikon taikauskoinen rupusakki pelkää ekologista
transformaatiota”, tokaisee valtiatar Alia. Alkuteoksessa sama repliikki ei ole ihan yhtä kömpelö kuin suomeksi: </span><span style="font-size: small;"><span style="font-family: "Courier";">"The superstitious</span><span style="font-family: "Courier";"> riffraff of the Inner Desert </span><span style="font-family: "Courier";">fear the ecological
transformation."
</span></span>
</p><div class="page" title="Page 77"><span style="font-family: 'Courier'; font-size: 10pt;"><br /></span>
</div>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Alkuperäisen
<i>Dyynin </i><span style="font-style: normal;">tarinassa tuntuivat
</span>1960-luvun kuuma radikalismi ja kylmä politiikka.
Suurvaltojen konflikti oli dramatisoitu Lähi-Idän kriisialuetta
muistuttavalle aavikkoplaneetalle. Jatko-osissa politiikka on
korvattu uskonnollisella mystiikalla. Sekä Bene Gesserit
-papittarilla että hiekkamadon rohdossa jalostuneilla päähenkilöillä
on kyky ennustaa tulevaa. Suurin osa <i>Dyynin messiaasta</i> ja
<i>Dyynin lapsista</i> pyörii toiminnan sijaan keskusteluissa siitä,
miten ennustusten tulisi täyttyä. Loputtoman tylsiäkin moiset
dialogit ovat, vailla oikeiden kuningasdraamojen hienostunutta
julmuutta.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Viittauksia
Maan historiaan on hieman enemmän, mutta vieläkään ei selitetä,
miten arabiavoittoinen sanasto ja islamia muistuttava uskonto
kytkeytyvät meidän maailmaamme vai onko kyseessä jonkinlainen
rinnakkaismaailma. Jihadiksi nimetystä uskonsodasta intoilu tuo
kirjan eetoksen jopa vastenmielisen lähelle nykypäivää.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Hyvän
fantasian lailla <i>Dyynin lapsissa</i> on kyllä aivan omanlaistaan
kammottavaa taikuutta. Rohtohuumeen ansiosta Paulin sisarella ja
lapsilla on käytössään edeltävien sukulaistensa muistot.
Seksuaalisuus, aatelinen velvollisuudentunto ja demoninen luonne
voivat possessoida elävän ruumiin vainajan luonteella. Näin
Herbert kierrättää kirjaansa jo kertaalleen kuolleeksi uskottuja
henkilöhahmoja. Päähenkilö Paul kokee hänkin eräänlaisen
inkarnaation, jonka aitoutta arvuutellaan läpi romaanin.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Silkkaa
fantasiaa edustaa myös aavikkomaailman hirviö, lohikäärmeen
sijalla maailmaa hallitseva hiekkamato. Vaikka <i>Dyyni</i>-sarjaa on
kehuttu ekologisen scifin varhaiseksi edustajaksi, sen koko
habitaatti on dramatisoitu yhdeksi lajiksi, jättimäiseksi
hiekkamadoksi. Mitään uutta ja kiinnostavaa ei maailmasta saada
tältäkään osin enää irti.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"><i>Dyynin
lapset</i> luettuaan ei pahemmin piittaa enää siitä, vieläkö
lisää Herbert-suomennoksia on luvassa. Niiden sijaan toivoisi
kustantajien aktivoituvan uudemman ja scifistisemmän avaruusoopperan
kääntämiseen. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="break-before: auto; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto; text-align: left; text-indent: -0.02cm;">
<span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Markku Soikkeli</span></p><p style="break-before: auto; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto; text-align: left; text-indent: -0.02cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"> </span></p><p style="break-before: auto; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto; text-align: center; text-indent: -0.02cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i>Tämä arvio ilmestyy arvosteluna Portissa 4/2023</i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.98cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p><style type="text/css"><font size="4">P { margin-bottom: 0.21cm }</font></style></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-79055745509345291762023-12-19T21:25:00.006+02:002023-12-19T21:42:58.789+02:00Tällä tavalla hävitään aikasota (romaani)<p><span style="font-size: medium;"> </span>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;">Amal El-Mohtar & Max
Gladstone: <i>Tällä tavalla hävitään aikasota </i><br />Suom. Kaisa
Ranta<br />221 s.<br />2023, Hertta</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj76yVubVGN-EmkMOrd5Vv8ojkaFBVzUf2VCGMeNAyl5AcvM0xVm29a7paZ3L8b8faZdwaFj0DyzlODE3efdxvs2Chg8cmWpakOb6Y_JciSOgN9qAJV9pPunDCZAKAS0fXIN8MiWulNC7d5aG9XLV2_bAxE8YxDXZBHFBLHJN4WOOt8bz9YLxhfklXBblBa/s288/talla-tavalla-havitaan-aikasota.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="288" data-original-width="200" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj76yVubVGN-EmkMOrd5Vv8ojkaFBVzUf2VCGMeNAyl5AcvM0xVm29a7paZ3L8b8faZdwaFj0DyzlODE3efdxvs2Chg8cmWpakOb6Y_JciSOgN9qAJV9pPunDCZAKAS0fXIN8MiWulNC7d5aG9XLV2_bAxE8YxDXZBHFBLHJN4WOOt8bz9YLxhfklXBblBa/w278-h400/talla-tavalla-havitaan-aikasota.jpg" width="278" /></a></div><span style="font-size: large;">K</span><span style="font-size: medium;">irjeromaanit, nuo
analogisen maailmaan hitaat ja aukkoisuudessaan jännittävät
dialogikertomukset, eivät yleensä toimi scifille ominaisessa
aikaskaalassa. Onneksi fantastikot löytävät kirjeromaanillekin
luovaa käyttöä ja vieläpä mittakaavassa jollaista ei ole ennen
nähty: ihmiskunnan historian ylittävässä aikasodassa.</span><p></p>
<p style="break-before: auto; margin-bottom: 0cm; page-break-before: auto; text-indent: 1.96cm;">
<span style="font-size: medium;"><i>Tällä tavalla hävitään aikasota</i> on nimensä
mukaisesti pastissi aikamatkailua ja etenkin sen paradokseja
käsittelevistä tarinoista. Päähenkilöt edustavat kahta
mysteeriksi jäävää tahoa, jotka pyrkivät muuttamaan
aikajatkumoita mieleisekseen lähettämällä agentteja muokkaamaan
historian huomaamattomia solmukohtia. Toinen osapuoli luottaa
teknologiaan, toinen biologiaan ja geneettiseen manipulaatioon.
Aikajatkumon varovainen manipulaatio voi kestää vuosia, mutta
agenteilla on loputtomasti aikaa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;">Taidostaan
ylpeät agentit, naiset nimeltä Punainen ja Sininen, lähettävät
toisilleen pilkkaavia viestejä, joissa kollegiaalinen ihailu muuttuu
vähitellen rakkaudeksi. <i><span style="font-style: normal;">Sininen
edustaa ”haltiahippimaailmaa”, Punainen ”teknodystopiaa”,
kuten vakoojat toisiaan nimittelevät.</span></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;">Koska
kaikesta, mitä aika-agentit tekevät, jää jälkiä historiaan,
heidän on naamioitava kirjeet osaksi maisemaa tai kasveja, sekä
kätkettävä viesteihinsä piilomerkityksiä, joita ainoastaan
toinen voi ymmärtää. Punaisen esikunta saa kuitenkin selville
viestienvaihdon ja pakottaa tämän järjestämään Sinisen murhan. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;">Miten
Punainen selviää mahdottomalta vaikuttavasta tilanteesta, jossa
hänen on tapettava rakkaansa ja samalla pelastettava tämä,
perustuu tietysti aikamatkailuun sekin. Juonen loppukäänteet
ovatkin oikeastaan kirjan parasta scifiä. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;">Yleensä
tällaiset tarinat ironisoivat itsensä puhki yrittäessään
selittää peräkkäisiä ja päällekkäisiä aikaparadokseja, mutta
tässä kirjassa riittää pieniä johdonmukaisia yllätyksiä ihan
loppuun saakka.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;">Kerronta
nojaa erittäin kunnianhimoisesti kahden genrekirjailijan
pyrkimyksiin häikäistä toisensa juuri scifille ja
tieteisfantasialle ominaisella tyylittelyllä. Punaisen vakoojan
kirjeet ovat amerikkalaisen <b>Max Gladstonen</b> laatimia ja Sinisen
kirjeet kanadalaisen <b>Amal El-Mohtarin</b> kynäilemiä. Välillä
viestien romanttinen paisuttelu on raskaan imelää ja
itseisarvoista, mutta kirjeromaanin perinteessä ryöppyävän
romanttiset puhuttelut ovat tietysti sääntö eikä poikkeus. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;">Lisäksi
molemmat kirjailijat näyttävät tuntevan erinomaisesti
aikamatkatarinan kliseet. Aikakoneiden sijaan he keskittyvät siihen,
miltä ajalliset olennot ja tapahtumat vaikuttavat taiteilijamaisten
agenttien käyttämänä materiaalina. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;">Ihan
englanniksi en olisi näin imelää tyylittelyä jaksanut lukea.
Suomeksi korkealentoisetkin jaksot tuntuvat konkretisoivan ihailua
genreä kohtaan: </span></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;"></span></p><blockquote><span style="font-size: medium;">”Kun mahtava <i>Gallumfry</i> kallistuu päin
planeettaa ja sen kyljestä sataa pakokapseleita, kun taisteluasemat
näivettyvät kuin liekkeihin viskatut kukat, kun radiotaajuudet
ritisevät voitonriemua ja kiiturit pyyhältävät pakenevien
tyhjiöhäntien perään, kun aseet jyrähtävät viimeisen
argumenttinsa mykkään avaruuteen, hän livahtaa tiehensä.”</span></blockquote><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;"> </span></i></span></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;">Romanttisuudesta
huolimatta tarinassa tuntuu samanlainen viileän byrokraattinen
näkökulma aikamatkailuun kuin </span></i><i><span style="font-style: normal;"><b>Isaac
Asimovin</b></span></i><i><span style="font-style: normal;">
klassikossa </span></i><i><i>Ikuisuuden loppu</i></i><i><span style="font-style: normal;">
(1955), mutta metatasoja on kosolti enemmän. Agenttien
kuittaillessa toisilleen siitä, miten he editoivat vastapuolen
kertaalleen muuttamaa historiaa, voi kommentteja lukea kirjailijoiden
kunnianosoituksina toistensa genretaituruutta kohtaan. </span></i></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;">Sekä
aikamatkatarinoiden että scifin perinteen päälle rakennettuna
Gladstonen & El-Mohtarin teos edustaa ainutkertaisen lajitietoista suoritusta. Se muistuttaa, että scifi on myös omanlaistaan
ylevää historianfiktiota.</span></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;">Ilmestyessään
(2019) kirja voitti kaikki mahdolliset alan palkinnot mitä
pienoisromaanille voi suoda: Hugo, Nebula, BSFA, Locus. Palkintojen
tulva ei herätä muuta ihmetystä kuin että miksi kirjaa ei ole
aiemmin saatu suomeksi.</span></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 1.96cm;"><span style="font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;">Nyt
julkaisusta vastaa tuore pienkustantamo Hertta. Se on hyvin
onnistunut täsmällisissä käännösvalinnoissaan. Sydämellistä
palautetta sietää antaa siitäkin, että heidän julkaisunsa ovat
huolellisemmin toimitettuja kuin isojen kustantamojen teokset. </span></i></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><i><span style="font-style: normal;">Markku
Soikkeli</span></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><div style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><i>Tämä arvio ilmestyy arvosteluna Portti-lehdessä 4/2023</i><br /></span></div><div><p><style type="text/css"><font size="4">P { margin-bottom: 0.21cm }</font></style></p></div>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-91352188999276632262023-12-15T22:41:00.007+02:002023-12-20T04:59:12.881+02:00Nguyen: Pelien filosofia (tietokirja)<p><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">
</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: large;">C. Thi Nguyen: <i>Pelien filosofia</i></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: large;"></span></div><span style="font-family: inherit; font-size: large;">Suom. Tapani Kilpeläinen<br />310 s.<br />n&n, 2023</span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhpVmikiJEJiYrnR8OqLz9kegGA-DOgp12GLfgIq2l6dlV9jK-YegrUg2HEaFZb38EiNdahr-IleIYsWoMQlpwhanZFWsbUPcxesCCXlWz8UTLUcErWSox6hon8nc39J9odo4qf1jn9sVa1cM8OvBQRqTvtwJAAOO5cxc9rbmrIDfV_3RiHpKRXB5hg1o0/s890/pelien_filosofia_-_toimijuus_taiteena.jpg" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="890" data-original-width="580" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhpVmikiJEJiYrnR8OqLz9kegGA-DOgp12GLfgIq2l6dlV9jK-YegrUg2HEaFZb38EiNdahr-IleIYsWoMQlpwhanZFWsbUPcxesCCXlWz8UTLUcErWSox6hon8nc39J9odo4qf1jn9sVa1cM8OvBQRqTvtwJAAOO5cxc9rbmrIDfV_3RiHpKRXB5hg1o0/w261-h400/pelien_filosofia_-_toimijuus_taiteena.jpg" width="261" /></a></i></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Vähänpä ilmestyy
yleistajuista pelitutkimusta suomeksi, joten amerikkalaisen <b>C. Thi Nguyenin</b> tuore<i> Pelien filosofia - toimijuus taiteena</i> vaikuttaa välittömältä klassikolta jo nimensä puolesta. </span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kirjan suomalainen nimi kuitenkin lupaa aivan liikaa pelien syväluotausta; alkukielinen nimi on lyhyesti <i>Games. Agency As Art</i> (2020). Mutta jos
tietää, että kustantaja n&n julkaisee hyvin käytännönläheistä, yleensä kasvatukseen liittyvää filosofista kirjallisuutta, niin
teokseen kannattaa tutustua ja keskittyä niihin lukuihin, joissa puhutaan enemmän peleistä ja vähemmän filosofiasta. Suomentaja on <b>Tapani Kilpeläinen</b>, minkä pitäisi olla itsessään suositus filosofiankin muuttumisesta sujuvasanaiseksi.<br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i> </i></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: large;"><i>P</i></span><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><i>elien filosofia</i> käsittelee
pelaamista pelaamisen itsensä vuoksi eli ”ponnistelupelaamista”.
Tällainen pelaaminen on lautapeleissäkin yleisintä pelaamista,
sanoo Nguyen, verrattuna voittoa (tai huipputaituruutta)
tavoittelevaan ”saavutuspelaamiseen”. Hän vertaa
ponnistelupelaamista <b>Jesper Juulin</b> määritelmään (<i>The Art of
Failure</i>, 2013) pelaamisesta emotionaalisena uhkapelinä: ”Kun
onnistumme peleissä, kohtelemme niitä normaaleina tilanteina,
joissa menestyksellä on merkitystä. Mutta kun epäonnistumme
peleissä, kohtelemme niitä tyhjennetteyinä tilanteina sanoen
itsellemme, että menestys ja epäonnistuminen peleissä ei
oikeastaan merkitse mitään.” Tätä itsepetoksen muotoa, hieman
kömpelösti suomentuvaa asennetta ”epäonnistumisen uskottava
kiistäminen”, Nguyen ei pidä riittävänä selityksenä sille,
miksi pelaamme silloinkin kun tiedämme, että todennäköisesti emme
voita. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Nguyenin selitys on, että
pelin ajaksi ihminen omaksuu ”väliaikaisen toimijuuden”, joka
pyrkii voittamaan, mutta johon voi ottaa etäisyyttä epäonnistuessa.
Tätä siis tarkoittaa, että pelit ovat toimijuuksia tallentavaa ja
opettavaa taidetta ja että peleissä olemme sekä autonomisempia
että turvatumpia (vastustajan hyökkäys ei ole aggressio vaan
ratkaistava este) toimijoita kuin muilla elämänalueilla. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Kirjassa on hieman enemmän
esimerkkejä digipeleistä ja sen määritelmä ”pelistä” toimii
pikemminkin välineenä sille, mitä Nguyen haluaa sanoa ylipäänsä
ihmisestä, ei niinkään peleistä itsestään. Lautapelien osalta
on tarjolla muutaman rivin esimerkkiluonnehdintoja <i>183X</i>-peleistä,
<i>Go</i>'sta, shakista, <i>High Frontier </i>-pelistä 'vaimonkanssa'-pelityyppinä, <i>COIN</i>-peleistä ja <i>Root</i>'ista, ja ihan
partypeleistäkin, niukkoja varsinaisen pelin analyysissä, koska
havainnollistavat pikemminkin teoriaa pelaamisen itsetuntemuksest ja
asenteista. Esimerkiksi <i>1830</i>-peliä hän kuvailee oppitunneiksi
sosiopaattisesta bisneskäyttäytymisestä: ”Näin tuhoavien
toimijuuksien tunteminen [–] voi olla hyväntahtoiselle toimijalle
hyödyllistä ymmärrettäessä pahoja toimijoita, joiden kanssa hän
joutuu tekemisiin.”</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Jos tämä kuulostaa kovin karkealta
määritelmältä<i> 1830</i>-pelin nautittavuudelle, niin vieläkin
karkeampaa ja karmeampaa on se, miten mekaanisena elämänoppina
Nguyen kuvailee romaaniklassikkojen hyötyä. Tai ne
Nguyenin itsekehut, miten <i>Go</i> on opettanut häntä
arvioimaan”yksittäisen taistelun arvoa koko maisemaa vasten”. Näin varmasti. Mutta valitettavan
pinnallisia ovat kaikki Nguyenin peliluonnehdinnat. Ainoa lyhyt analyysi (s. 196), josta erityisesti pidin, koski <i>The King Is Dead</i> -peliä, joka on omakin suosikkini. Pelin "masokistisuutta" Nguyen ei kuitenkaan halua tai osaa selittää pelin mekaniikoista käsin, kuten kuka tahansa pelistä BGG:n foorumeille kirjoittava tekisi.<br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Oikeastaan
siis pelit ovat kirjassa väline filosofian sisäiseen keskusteluun
ihmisiä motivoivista arvoista. Paras analyysi koskeekin
ponnistelupelaamisen asenteita niiden pelien osalta, joissa haluamme
oppia pelin yhdessä muiden (etenkin kumppanin) kanssa, sen sijaan,
että lukisimme netistä paremmuuttamme nopeuttavia strategiaoppaita.
Kirjassa on kokonainen luku, jossa Nguyen vastaa yksitellen
erilaisiin epäilyksiin ja vastaväitteisiin siitä, että
ponnistelupelaajakin tosiasiassa odottaa lopulta voittavansa. Se osuus ainakin kannattaa lautapelaamisesta kiinnostuneen lukea.</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: medium;">Kustantaja mainostaa kirjan saaneen </span><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">vuonna 2021 Amerikan filosofisen yhdistyksen kirjapalkinnon. Ilmeisesti elämänalueiden pelillistyminen muuttaa jännittävästi ihmistä koskevaa filosofista keskustelua, vähintäänkin kielipeleinä ja käsiteleikkeinä.</span></span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;">Markku Soikkeli</span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"> <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgHBJUBkdu0AXxFpHATxC7b8yg_cNhgnsWXQl_WQDbYtS1kpUSCszrculA2yuTPHIAYQ2_P0n7pfvArq6epJzxzThMF4vqyCs0yUnGWmi0UMCb-DSZxCLx-ZO91ua3XKwlMIHsuKPQtMFmnhvwkUG8uElr5IG8MxFt196942-GECnlhQpsG2CcW4IbwjZB/s920/IMG_20231220_045345.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="518" data-original-width="920" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgHBJUBkdu0AXxFpHATxC7b8yg_cNhgnsWXQl_WQDbYtS1kpUSCszrculA2yuTPHIAYQ2_P0n7pfvArq6epJzxzThMF4vqyCs0yUnGWmi0UMCb-DSZxCLx-ZO91ua3XKwlMIHsuKPQtMFmnhvwkUG8uElr5IG8MxFt196942-GECnlhQpsG2CcW4IbwjZB/w400-h225/IMG_20231220_045345.png" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Netistä löytyy Nguyenin <a href="https://m.youtube.com/watch?v=b3IybuXi3DI" target="_blank">haastattelu</a> kirjan aiheesta.<br /></td></tr></tbody></table><br /><br /></span></p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: inherit; font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p><style type="text/css"><font size="4">P { margin-bottom: 0.21cm }</font></style></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-64279914910729390112023-12-14T08:01:00.012+02:002023-12-14T08:29:04.362+02:00Klaani (Tampereen Teatteri)<p><span style="font-size: medium;"> <br /></span><span style="font-size: large;">T</span><span style="font-size: medium;">aiteet ovat niin väsähtäneitä perinteeseensä, että ne tekytyvät toisikseen uutta arvovaltaa saadakseen. Taiteeksi tekeytyessään proosa pyrkii esiintymään runoutena, musiikki performanssina, elokuvat kollaaseina ja kuvataide digipeleinä. Teatteristakaan ei ole muuta jäljellä kuin esitysten kaupittelu musikaaleina tai standuppina - tai näyttämöitynä kirjallisuutena.<br /><br />Tätä jälkimmäistä, tarkkaan laskelmoitua kompromissia idioottivarman ohjelmamyynnin ja teatteritalon perinteen välillä edustaa myös Tampereen Teatterin sovitus <b>Tauno Kaukosen </b>paikallisomaanista <i>Klaani</i> (1963). Sovitus on pelkkää näyttämöityä kirjallisuutta, jossa pääjuonen olennaiset kohtaukset seuraavat toisiaan vailla minkäänlaista pyrkimystä dramatisoida niitä. Lastenteatterissa tällaiset ratkaisut ovat tyypillisiä, mutta onhan se kylmäävää nähdä, että aikuisellekin yleisölle voidaan tarjota pelkkä tasapaksu kuvaelma. </span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /><br /></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj96R5DCGweVQpRATrN7IgeAYu_1-4aEqGBu79fKUhLJl9cckm9ZY1JEBfJC9mj2sMHjcCWVcbRp2yAvf7UFEc_qp7jP8Zvhyphenhyphen8n4V8N2dANmpOsOnCZUkt5nl2arALhXkIWcpMm0vNNfCI3RkVDA-J2GXKPiMs-p8tupxb4vcmaRMeVpxif6qCGBQ8Z_jva/s1024/klaani1-mika-hiltunen-1024x683.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj96R5DCGweVQpRATrN7IgeAYu_1-4aEqGBu79fKUhLJl9cckm9ZY1JEBfJC9mj2sMHjcCWVcbRp2yAvf7UFEc_qp7jP8Zvhyphenhyphen8n4V8N2dANmpOsOnCZUkt5nl2arALhXkIWcpMm0vNNfCI3RkVDA-J2GXKPiMs-p8tupxb4vcmaRMeVpxif6qCGBQ8Z_jva/w400-h266/klaani1-mika-hiltunen-1024x683.jpg" width="400" /></a></span></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: xx-small;">© Mika Hiltunen/Tampereen Teatteri <br /></span></td></tr></tbody></table><span style="font-size: medium;"><br /> </span><p></p><p><span style="font-size: medium;">Ainoa merkittävä taiteellinen ratkaisu on tehty lavastuksen poisjättämisessä; näyttämöllä ei ole mitään muuta kuin korotettu takalava ja yksi sänky. Romaanin tapahtumien laaja liikkuvuus tulee tällä tavoin helpommaksi, ilman, että jokainen uusi paikka pitäisi kehystää uudelleen. Konepajan tilanne käy selväksi sillä, että esimies tulee esiin haalareissa, poliisilaitos vastaavasti virkapuvuista, ja kesäinen saari näyttelijöiden repliikeistä. <br /><br />Tällaiseen kansanteatterin pelkistettyyn kerronta-asetelmaan luottaminen on aina hienoa, mutta sitäkin vahvempaa paikallisuutta odottaisi sitten dialogilta - ja vuorovaikutuksesta yleisöön. Ja niin taatusti tehtäisiinkin, jos sovitettavana teoksena olisi <b>Viidan</b> <i>Moreeni</i> tai <b>Linnan</b> <i>Musta</i> <i>rakkaus</i>. Ei niitä kukaan uskaltaisi tuoda paikalliselle näyttämölle ilman vahvaa tulkintaa hahmoista ja teemasta. Toisin käy Kaukosen <i>Klaanille</i>, joka on sekin ihailtua paikalliskirjallisuutta, mutta jota ei tarvitse kohdella arvokirjallisuutena. Se saadaan käsitellä miten lystää, opettavaisena nuorisonäytelmänä, jonka loppukohtaus on yhtä eloton ja epädraamallinen kuin kansanvalistajan silmänisku. <br /><br />"Mitä paskaa!" voisi nuori katsoja huudahtaa katsomon takarivistä. Jos sellaisia katsojia olisi. Mutta tavallisen tamperelaisessa teatterinäytöksessä yleisö koostuu siitä ylemmästä keskiluokasta, joka ei teatteritalolta enempää odota kuin keskiviikon tv-draamaltakaan. Ja tasan sitä samaa tv-sarjatasoista käsikirjoittamista tämä ohjaaja <b>Pasi</b> <b>Lampelan</b> <i>Klaani</i>-sovituskin edustaa. Näyttelijöillä ei ole paljoakaan liikkumatilaa niin ohuissa teeveemäisissä hahmoissa, etenkään pääosahahmon itkuisella nuorukaisella. Kaukosen pispalalaisnaturalismi on korvattu tohloppilaisella tapateatterilla.<br /><br />Ainoa teatterimaisen magian taannut komponentti keskiviikon 13.12. esityksessä oli <b>Esa</b> <b>Latva</b>-<b>Äijö</b>, joka pienessäkin roolissa (setä Leevi Sammakkona) rentoutuu ja rentouttaa ilmapiirin hämmästyttävällä karismallaan. Ehkä siksikin, että hänen pieni roolinsa on ainoa, jossa kansanteatterin edellyttämä, realismin takuumerkiksi kohotettu äijäkohkaaminen ei ole pääasia. <br /><br />Naisnäyttelijöillä ei sen äijäkohkaamisen ohessa ole enempää tehtävää kuin eläinhahmoilla lasten satunäytelmissä: näyttää söpöiltä ja artikuloida huolella elämänviisauksia.<br /><br /><br /></span></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-69384555884677088702023-12-13T08:32:00.005+02:002023-12-13T08:44:46.865+02:00Me käymme kuoloon kohtalon (Luciferuksen yölaulu)<p><span style="color: red; font-size: large;"><i>T</i></span><span style="color: red; font-size: x-small;"><i>aas on se yöpäivä vuodesta, kun kohotamme perinteisen tervehdyslaulun herrallemme Luciferukselle.</i></span></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"><span style="font-size: x-small;"><i><br /></i></span></p><p style="margin-left: 80px; text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Sävel: M. Turunen<br />Sanat: M. Isola ja M. Soikkeli <br /></span></p><p style="margin-left: 80px; text-align: left;"><span style="background-color: white; color: #cc0000; font-size: medium;">Me käymme kuoloon kohtalon<br />taa huussin synkin öin,<br />luut, virheet paskaan lohkomme<br />me nopein kirvestöin.<br />Vai maustammeko maistellen?<br />Jos tietäisin niin kirkuisin.<br /><br />Me käymme kuoloon kohtalon,<br />rattaisiin riettaisiin<br />nuorekkaat köyttää taattosi,<br />vie nieluun <i>shoggothin</i>.<br />Sen huuli kuolas' marraskuun<br />raskaiten roikkuu, ruokottuu.<br /><br />Turhuuden turhuus kaikki on,<br />myös hurmahousut nää;<br />me kylmin käymme kynttilöin,<br />siks' kipuun vaimot jää.<br />Me uhrit tuomme runsahat,<br />katkomme kädet ihanat.<br /><br />Oi veistäjät, jos myöskin te<br />kuin riistäjämme nuo,<br />veisimme hullut kirjani<br />puolikkaan patsaan luo,<br />niin meille tuska maaninen<br />ois' alku kauhun ainaisen.</span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheeykjubie5LBKXkA2NpQP04e2NEyYDGoT6Se0xnKvAsJvyt3r7NvwMwVPO5B2zLASl2540Ya3tMfg0cklSNVbljdyvb2nL2AbaWiS7CVfWretOEhfY_9qYSYqkfa284UlZfk43VxaiqUDjT3pnPkcKpKkdwTchUY93IlWKoI76tpPlkeC8fEeXqzNUP48/s454/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-13%20kello%208.30.08.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="454" data-original-width="436" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheeykjubie5LBKXkA2NpQP04e2NEyYDGoT6Se0xnKvAsJvyt3r7NvwMwVPO5B2zLASl2540Ya3tMfg0cklSNVbljdyvb2nL2AbaWiS7CVfWretOEhfY_9qYSYqkfa284UlZfk43VxaiqUDjT3pnPkcKpKkdwTchUY93IlWKoI76tpPlkeC8fEeXqzNUP48/s320/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-12-13%20kello%208.30.08.png" width="307" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /> </span><p></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-41848368628887678502023-11-20T15:46:00.032+02:002023-11-20T17:05:00.614+02:00The Marvels (elokuvahko)<p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: large;">N</span><span style="font-size: medium;">aisyleisönsä huomioivat naissupersankarielokuvat <i>Wonder Woman</i> (2017) ja <i>Captain Marvel</i> (2019) regressoivat genrepitoista naiselokuvaa neljäkymmentä vuotta taaksepäin ihannekuviin naisista, jotka ovat voimaantuneita vain irrotettuina kulttuurikontekstista, universaalin valkoihoisina ja seksikkäinä. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Uusin, naisyleisöt tiedostava naissupersankarifilmi <i>The Marvels</i> (2023) taannuttaa naisihanteet vähintään sata vuotta taaksepäin. Jopa Freud oli eturivin feministi näihin DC/MCU-utopioihin verrattuna esittäessään vuonna 1925 kysymyksen, jota näennäisesti tulevaisuuteen kurkottavat elokuvat eivät rohkene esittää, saati pohtia vastausta: "Mitä (super)nainen haluaa?"</span></p><p><span style="font-size: medium;"><i>The Marvels</i> -elokuvan kolme supersankarinaista eivät halua muuta kuin että kaikki olisi kuten joskus epämääräisiä vuosikymmeniä aiemmin, jolloin perhe oli varma kiinnekohta avaruusaikansa jatkumot menettäneessä kosmoksessa. <i>The Marvels</i> -elokuvan malliperhe on teinisankarin amerikkalais-aasialainen ydinperhe, johon kuuluvat isä, äiti, supersankaritytär ja nössö kolmikymppinen isoveli. Muuta vaihtoehtoa ei ole genren standardista poikkeamiseen kuin rakentaa ydinperheen ihanne etnisestä ja sillä perustein autenttisuutensa säilyttäneestä perheestä. <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Supersankarigenren standardiin nimittäin kuuluu, että OIKEAT supersankarit ovat aina rikkinäisistä, dysfunktionaalisista perheistä, koska perheet ovat välttämätöntä sankarin maallisuuden paljastavaa kryptoniittia. Isiä ole tapana edes mainita supersankareita taustoitettaessa, koska isät edustavat
niin isoa konfliktia, että mainintakin johtaisi tolkuttomiin odotuksiin
juonen sivupolusta.</span></p><p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvShsS6pO4ZRpAUBXS8EOpZHkmA0z4vcyZ5GU6RSRKX4UwLldcCJuSCJ-7cfWnNB1CupQg3ILqkQQ_t1812-Vx6W-Z2sD7IzSjiAhiQR0JcCspyJErL98Gg4LNxy5QB-M2Zr-YOLyPQJkqs6CX8u67aAMSdIzsuptOcIZGvx2SWeV2Lygp6YerZ_gF8Yik/s522/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-11-20%20kello%2016.36.51.png" imageanchor="1" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="290" data-original-width="522" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvShsS6pO4ZRpAUBXS8EOpZHkmA0z4vcyZ5GU6RSRKX4UwLldcCJuSCJ-7cfWnNB1CupQg3ILqkQQ_t1812-Vx6W-Z2sD7IzSjiAhiQR0JcCspyJErL98Gg4LNxy5QB-M2Zr-YOLyPQJkqs6CX8u67aAMSdIzsuptOcIZGvx2SWeV2Lygp6YerZ_gF8Yik/w400-h223/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-11-20%20kello%2016.36.51.png" width="400" /></a></span></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Naissupersankarit = unisexvormut + nyrkkiposeeraus.</span></td></tr></tbody></table><span style="font-size: medium;"><br />The Marvels -trion afro-amerikkalainen sankaritar <span><span><b>(Teyonah Parris</b>) </span></span>on menettänyt sekä äitinsä että korvikeäitinsä, itsensä kapteeni Marvelin. Tämä kapteenitar Marvel (<b>Brie Larson</b>) taas on toiselta planeetalta saapunut messiashahmo, joka Teräsmiehen tavoin on immuuni ihmisten tunnepyrähdyksille. Silti sijaisperhe on selvästikin jotain mitä tämä superseksikkäissä t-paidoissa rentoutuva messias tietämättään tarvitsee kiinnittyäkseen edes hetkeksi samaan ihmisfysiikan rajat tunnustavaan universumiin kuin muut naiset.</span></p><p><span style="font-size: medium;">Muistutuksena siitä, että supernainenkin on vain nainen, putkahdetaan tarinassa Bollywood-planeetalle, jossa kaikki kommunikoivat laulamalla ja tanssimalla. Siellä supernainen (kapteeni Marvel) on saanut täyttää naisten perimmäiset <i>quilty pleasure</i> -haaveet päästessään koko planeetan prinsessaksi! The Marvels -tyttötrion muut jäsenet kuittailevat lempeästi kapteeni Marvelille tämän näennäisestä vastentahtoisuudesta prinsessarooliin. Toki he Maan kasvatteina tietävät mitä nainen pohjimmiltaan <i>haaveilee</i>, vaikkei tämä tiedäkään haluaako sitä, mitä haaveilee. Ja siksi ne prinsessaleikit niin nopeasti keskeytetäänkin. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Ehkä tämä onkin kapteeni Marvelin jörötyksen syy? Toistuva <i>cantus interruptus</i>?<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span><span style="font-size: large;">T</span><span style="font-size: medium;">oimintakohtauksissa the Marvels -tyttötrio mäiskii avaruuden ökkömönkijäisiä ("Kreet") siinä missä äijäsankaritkin. <i>The Marvels</i>'in ohjaajan, <b>Nia DaCostan</b> on kehuttu olevan kaikkien aikojen nuorin MCU-tuotteen ohjaaja ja se tosiaan näkyy lopputuloksessa. Muuta erityistä supersankarivoimaa ei naisilla – nuoren polven mukaan – voi ollakaan kuin että he pystyvät VAIHTAMAAN KESKENÄÄN PAIKKOJA. Tämä on siis uuden sukupolven MCU:n sanoma siitä miten naiset voimaantuvat, ja näin naiset sitä harjoittelevat: harrastamalla musiikin tahtiin naruhyppelyä ja pallonheittoa avaruusaluksessa! <br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Siispä hei vaan kaikki teini-ikäiset ja -henkiset naiset, MCU:n naiskäsikirjoittajilla ja -ohjaajilla on teille vahva sisäpiirin sanoma: TE KAIKKI OLETTE KORVATTAVISSA TOISILLANNE!</span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJyfjKfKVH4Ul8pZMg4_T8Iigch5GJyxOdmi0ZSngPmyHc2ZpOZxJhSQhsT9clizSZIWCydEiDBNftQeVWQZZnr6vuuGS-SdiRnlMhOPBoQVTU-zMX7WhFPjKeEoX2zI-mRLdklH-vm75RtZewL_E5NBIoOAd7VIYMC25TBCzSyNAZUAedOCk7dEfA0cQu/s489/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-11-20%20kello%2015.53.54.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="282" data-original-width="489" height="231" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJyfjKfKVH4Ul8pZMg4_T8Iigch5GJyxOdmi0ZSngPmyHc2ZpOZxJhSQhsT9clizSZIWCydEiDBNftQeVWQZZnr6vuuGS-SdiRnlMhOPBoQVTU-zMX7WhFPjKeEoX2zI-mRLdklH-vm75RtZewL_E5NBIoOAd7VIYMC25TBCzSyNAZUAedOCk7dEfA0cQu/w400-h231/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-11-20%20kello%2015.53.54.png" width="400" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-size: large;">S</span><span style="font-size: medium;">cifi-ainekset ovat <i>The Marvels'issa</i> tuotannollisesti kohdallaan, mutta vailla täysipäistä käsikirjoitusta ja konseptia siitä, mitä hittoa naissupersankarielokuva voisi oikein ollakaan, tuloksena on MCU-elokuvien sekavin ja heikoin viihdetuote, kuten flopanneet lipputulot ovat osoittaneet.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Genrehybridinä se on myös aivan hukassa. Teiniä esittävä näyttelijä <b>Iman Vellani</b> esiintyy kuin kyse olisi pelkästään faniyleisölle suunnatusta parodiasta näyttelemällä sitcom-huumorin rytmissä eli keskittymällä reagoimaan siihen mitä vakavahenkinen päähenkilö (isällisen äidillisesti jöröttävä kapteeni Marvel) tekee. Tällaisesta näyttelemisestä on yleensä vastuussa sankarin sidekick, mutta nyt sidekickin pitäisi täyttää kokonaisen päähenkilön roolihahmo. Myötähävettävimmissä kohtauksissa tämä näyttelijä, jolla sentään pitäisi olla kokemusta <i>Ms. Marvel </i>-tv-sarjasta, jää seisoskelemaan green screenin eteen kuin koulunäyttämölle vailla ohjaajan ohjeita mitäs nyt teketään. Toisaalta pahista esittävä näyttelijä (<span><span><b>Zawadde Ashton</b></span></span>) on hänkin poikkeuksellisen epäluonteva ja -karismaattinen roolissa, jossa sentään ei muuta tarvittaisi kuin edes oikein ajoitetut irvistykset.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Koko elokuvassa on yksi hyvä scifistinen idea (miten evakuoidaan iso avaruusasema) ja yksi hyvä kahden sekunnin vitsi (isoveli yrittää sammuttaa kaukosäätimellä äitinsä). </span></p><p><span style="font-size: medium;">Niin yllättävän kehno tämä 33. MCU-tuote kokonaisuutena on, että mieluusti näkisi MCU-taskuversumin hiipuvan esifreudilaiseen vaihtoehtohistoriaansa. Tätä on toki toivottu siitä pitäen, kun <i>Avengers</i>-juonilinja suljettiin, sankareista alettiin rahastaa helpohkoja tv-tuotteita ja MCU-elokuvien viimeinen yhdistävä idea on tunnustaa, että vaihtoehtoisessa maailmassa mikä tahansa leffa olisi parempi kuin se mitä katsot.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Tänään maanantain päivänäytöksessä MCU-tuotetta oli katsomassa yhteensä kuusi asiakasta Finnkinon 500-paikkaisessa salissa. Sentään siis tuplasti enemmän kuin suomalaista naiselokuvaa.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-65838690580702557242023-11-16T12:00:00.004+02:002023-11-16T12:02:34.800+02:00Vasektomiapäivä vs sunnuntaisuomalaiset<div style="text-align: center;"><br /></div><p style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;"> </span><span style="font-size: large;">V</span><span style="font-size: medium;">iime <a href="https://www.hs.fi/perhe/art-2000009899515.html" target="_blank">sunnuntain (12.11.) <i>Hesarissa</i> toimittaja<b> Tuomo Yrttiaho</b> </a>kehuskeli hesarilaiseen tapaan eli understatementilla lehtijuttunsa omakohtaisuutta etäännyttäen neljällä lapsellaan. Yrttiahon sanoma oli, että lapsien runsaus merkitsee runsaampaa "iloa", koska hän ja puolisonsa ovat säilyttäneet optimistisen asenteen (= pätkätöistä ei valiteta) elämään. Mitään todistetta puolisonsa ilosta ja mielipiteistä ei Yrttiaho tietenkään tuonut esille, ei myöskään mielipidettä siitä, miksi lapsien on oltava juuri (geneettisesti) "omia", jos kerran niistä niin iloitsee. </span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Lähetin Yrttiaholle tarjouksen, että voisin postittaa hänelle luettavaksi <i>Pakollisesti lapselliset</i>, jotta hän näkisi toisenkinlaisen näkökulman aiheeseen. Mutta hesarilaiseen tapaan Yrttiaho ei vaivautunut edes vastaamaan.</span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><i></i></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><i><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHpOuZadBuqXpalA7F5FnZhihmOa1dvN56xEwhYja2JX8ShCEN1yYRc-f3aXJvK2p-IIKqZKQv_tMsiRnugiXvEksHoSzv0u5fn9ZvdLF990gBbeweSVqQ3H-AQSYdxeHnTosHeXTlBvVi4Ij7ZCPnIbBJ-5LILFZshSnsnifcopmD2Wbkmt_FlR2CLQZg/s482/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-11-16%20kello%2011.22.10.png" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="399" data-original-width="482" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHpOuZadBuqXpalA7F5FnZhihmOa1dvN56xEwhYja2JX8ShCEN1yYRc-f3aXJvK2p-IIKqZKQv_tMsiRnugiXvEksHoSzv0u5fn9ZvdLF990gBbeweSVqQ3H-AQSYdxeHnTosHeXTlBvVi4Ij7ZCPnIbBJ-5LILFZshSnsnifcopmD2Wbkmt_FlR2CLQZg/s320/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-11-16%20kello%2011.22.10.png" width="320" /></a></i></span></div><span style="font-size: medium;"><i><br />Hesari</i> ja hesarilaiset julkaisut eivät myöskään mainitse mitään tänään 16.11. vietettävästä kansainvälisestä vasektomiapäivästä, etenkin kun se suomalaisittain osuu pilkallisen lähelle ns. isäinpäivää. </span><p></p><p style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Ennemmin valtamedia toistaa yhä uudestaan samaa juttuformaattia, jossa kauhistellaan lapsisyntyvyyden jatkuvaa kutistumista ja haastatellaan Väestöliiton Rotkirchiä tai jotain hänen alaisistaan tutkijoista, joka vakuuttaa, että edelleen suomalaiset haastatteluissa TOIVOVAT keskimäärin kahta lasta. </span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Niin, sunnuntaisuomalaiset TOIVOVAT myös, että jokin taho tulee ja pelastaa maailman ilmastokatastrofilta. Hoitaako Erkko-mafia senkin? <i>Puhuu metsät puhtahiksi...<br /></i></span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;"> </span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-size: large;">T</span><span style="font-size: medium;">odellisuuteen tuolla <i>Hesarin</i> sunnuntaijournalismilla ja suomalaisten "toiveilla" ei ole ollut mitään kytkentää vuosikymmeniin. Mitkä tahansa muut tilastotiedot kelpaavat mediassa vähintäänkin viitteeksi siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu, mutta ei suomalaisten syntymättömyystilastot. Todellinen tabuhan ei ole se, miksi ensisynnyttäjien määrä vähenee, vaan se, miksi niin monet perheet tyytyvät yhteen lapseen. Aihe olisi aivan mahdoton Erkko-mafian perhelehdistössä, <i>Hesari</i> mukaan lukien.<br /></span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Väestöliitto ja perhelehtimedia yksinkertaisesti kieltäytyvät tekemästä tulkintoja, jotka veisivät pohjan niiden olemassaololta instituutioina. Päinvastoin, tällä viikolla <i>Hesari</i> ilmoitti, että sen lukijakunta haluaa "toiveikasta journalismia" viikonlopun lehtiin, vastapainoksi sille todellisuudelle josta se arkipäivien numeroissa joutuu vielä toistaiseksi uutisoimaan: </span></p><p style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;"></span></p><blockquote><b><span style="font-size: medium;"> "Uudessa Lauantai-osiossa on parhaiden kulttuurijuttujen lisäksi laaja
kattaus elämän ja hyvinvoinnin aiheita, kuten ihmissuhteita, terveyttä
ja perheaiheita." (<i>HS</i>, Laura Saarikoski)<br /></span></b></blockquote><p></p><p style="text-align: left;"> </p><p style="text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Näin kansainvälisenä vasektomiapäivänä voisikin miettiä, mitä muita todellisuutta tarkistavia kansainvälisiä teemapäiviä Suomeen pitäisi vielä saada. Esimerkiksi kriittisen median teemapäivä? Vaikkapa jollekin sunnuntaille?<br /></span></p><p style="text-align: left;"><br /></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-18902253327799327182023-11-11T17:15:00.013+02:002023-11-11T19:20:24.470+02:00TTT: Saituri (näytelmä)<p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: right;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjPjONFZutgbTeSeeU7ZghoEOq4h3QulzqOasPOIgxLCBeqTcVB5C2RTBpfxJn9Ci6OARdhSl2T4b7fvTcouUEB-g1e-ChjhKSNkB0b6j9-UIX10V-s1ocCV_b9HX33LkYRQRxzIfEidTtRJzUK8_yETaWT85Fyo9nJCbkhawX1-XL89veKU8LBVo-tJfy/s481/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-11-11%20kello%2017.16.36.png" style="clear: right; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="320" data-original-width="481" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjPjONFZutgbTeSeeU7ZghoEOq4h3QulzqOasPOIgxLCBeqTcVB5C2RTBpfxJn9Ci6OARdhSl2T4b7fvTcouUEB-g1e-ChjhKSNkB0b6j9-UIX10V-s1ocCV_b9HX33LkYRQRxzIfEidTtRJzUK8_yETaWT85Fyo9nJCbkhawX1-XL89veKU8LBVo-tJfy/w400-h266/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-11-11%20kello%2017.16.36.png" width="400" /></a></span></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><i>Saiturin</i> ohjauksessa on enemmän tyhjyyttä kuin </span><span style="font-size: x-small;">ajatusta</span><span style="font-size: x-small;"><br /></span></td></tr></tbody></table><span style="font-size: large;">TTT</span><span style="font-size: medium;">:n isolla näyttämöllä en ole vuosiin nähnyt mitään, koska mitään nähtävää ei ole ollut, pelkkää musikaalimössöä mummoluokalle. </span><p><span style="font-size: medium;">Tänään menin katsomaan <span>"</span></span><span style="font-size: large;">Saiturin</span><span style="font-size: medium;"><span>"</span>, kun ei parempaakaan teattereissa ollut, ei edes Helsingissä junamatkan päässä. Katsomo oli enintään puolillaan, minkä aluksi oletin johtuvan siitä että mössöön tottuneella vakioyleisöllä on niin vähän luottamusta Oikean Näytelmän esillepanoon. Mutta viidakkorumpu taitaa olla todennäköisempi selitys. Sana on levinnyt, että TTT:n "Saituri" on muotopuoli tuotanto, epäonnistunut yritys lisätä selittävä metataso muutoin perinteitä noudattavaan esitykseen. </span></p><p><span style="font-size: medium;">Tällainen puhvettipitoinen teatterikäsitys on tullut TTT:ssä voimaan nykyisen johtajan <b>Otso Kauton</b> aikakaudella. Sikäli on kohtuullista, että johtajan ja ohjaajan hatun riisunut Kautto itse paikkasi tämäniltaisen (11.11.) esityksen sivuosanäyttelijää – mutta tapa jolla hän sen toteutti, tepastelemalla näyttämöllä plari kädessä, vahvisti esitykseen kömpelösti ympättyä metakommentaaria. Tekipä törpön vaikutelman.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><u>Jos</u> tuo näytelmän metataso olisi sovitettu esitykseen alusta alkaen jonkin dramaturgisen näkemyksen mukaisesti, eivät esitystä keskeyttävät pätkäluennot rahan ja velan merkityksestä olisi haitanneet, ei myöskään Kauton herrastelu talonsa ykkösnäyttämöllä... ja korona-aikanahan jo opittiin että mikä tahansa esitysratkaisu on isossakin teatterissa parempi kuin ettei esityksiä lainkaan... mutta nuo <span class="inner-wrap"><i>Hesarin</i> taloustoimittajan laatimat pätkäluennot ovat kuin wikipediasta copypastettuja. </span></span></p><p><span class="inner-wrap" style="font-size: medium;">Teatterissa 101-luennot eivät toimi, vaikka ne kuinka osoittaisi täsmäyleisölle, laitosteatterissa halpaa kuoharia litkivälle keskiluokalle, kuten hesarilainen <b>Raeste</b> & Kautto kritiikkinsä muotoilevat... ja vaikka yleisö hörähtelisi pilkalle kuuliaisesti. </span></p><p><span class="inner-wrap" style="font-size: medium;">Hei, Otso Kautto, minulla on sinulle terveisiä: ironian laatu ei piile osumatarkkuudessa, vaan omaperäisyydessä. Muutenhan voisitkin korvata näyttelijät stand-up-pelleillä.<br /></span></p><p><span class="inner-wrap" style="font-size: medium;"><br /></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirwkYsRpHpo7tZFtiryuc-48k33KXqcTzwP93_XOUU0MQrWXh8FrTfNJgnqo-g5K3pSkxLC0_o0cmlRVT-JrBWJhdgg9sU8DfcZRR5SlkZ9LjyDHqipX8ip7t5oHCdBf_rNuTXHehOyrB0DcUF9BVg-eWfGrSJepWMoN1CX6QuKa30hxnH27GBROefO48h/s640/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-11-11%20kello%2017.17.51.png" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="605" data-original-width="640" height="379" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirwkYsRpHpo7tZFtiryuc-48k33KXqcTzwP93_XOUU0MQrWXh8FrTfNJgnqo-g5K3pSkxLC0_o0cmlRVT-JrBWJhdgg9sU8DfcZRR5SlkZ9LjyDHqipX8ip7t5oHCdBf_rNuTXHehOyrB0DcUF9BVg-eWfGrSJepWMoN1CX6QuKa30hxnH27GBROefO48h/w400-h379/Na%CC%88ytto%CC%88kuva%202023-11-11%20kello%2017.17.51.png" width="400" /></a></span></div><span style="font-size: large;">O</span><span style="font-size: medium;">nneksi "Saiturin" käännös oli alkuteoksen kielellisille nokkeluuksille uskollinen, ja näyttelijät niin sisällä riimittelevien repliikkien välttämättömissä rytminmuutoksissa, että esitystä voi sinänsä (kuulokuvina?) suositella klassikkojen ystäville. Lisäksi saituri Harpagonia esittävässä <b>Auvo Vihrossa</b> on sellaista ilveilijän luonnonlahjakasta karismaa kuin miten voisi <b>Vesa Vierikon</b> kuvitella tekevän vastaavan roolin. Hän pitää esityksen arvokkuuden kasassa ja näytelmän keskeisen motiivin, ahneuden, liikkeessä. Pidin erityisesti siitä, että Vihro ei tee saiturin hahmosta lipevää tai niljakasta. Kun muut näytelmän hahmot ahnehtivat sokeasti jotain lisää, rahaa tai rakkautta, Harpagon on saituudessaan myötäelettävä pragmaatikko: hänelle uudessa on arvoa vain jos se on halpaa. <br /></span><p><span style="font-size: medium;">Isolle näyttämölle "Saituri" on ikävä kyllä lavastettu miellyttämään silmää eikä aivoja, koska ohjaaja Kautolla ei ole ollut näkemystä minkä verran hän haluaa sovittaa tekstiä ESITYKSEN ehdoilla. Tolkuttoman suureellisten taustalavastusten edessä näyttelijät on ohjattu läiskimään sulkapalloa ja juoksemaan ympyrää ja tasapainoilemaan keskeltä nousevalla lavalla, jotta he eivät täysin hukkuisi valtavan tyhjän lavan hämäryyteen. Musiikki tuntui soivan taustalla lähes kaiken aikaa, koska niin vähän ohjaaja Kautto luottaa näyttelijöidensä ja yleisönsä kykyyn sulattaa <b>Molièren</b> kieltä.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;">Mielenkiintoinen muistutus isonkin näyttämön LUOVASTA tilan käytöstä on ylälämpiöön katettu näyttely <b>Hannu Lindholmin</b> lavastusten pienoismalleista. Sitä alansa ja talonsa historiaa voisi Kauttokin joskus opiskella.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2246851481105364471.post-18054510703087701692023-11-11T11:24:00.004+02:002023-11-11T11:31:09.596+02:00Michelle Min Sterling: Nollaleiri (romaani)<p><span style="font-size: medium;"> </span>
</p><p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkT8ApWoJAiURwyFmNAQ7LdcVP7awn6GL-xopLkjv64MltyawYqLYSJhzmv-eMlty02wnZcn4CoBzBNY_UOj2JrokImiyq3fPAYj599Gmn2HB7pwhcRea0EuWmpnsLC5uthNmHVWKQspjynpsLjJpzOEZIPjtzYqEA0u9m6-cAQPwDX3bPBY1co6OnKqC9/s1102/Nolla.webp" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1102" data-original-width="758" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkT8ApWoJAiURwyFmNAQ7LdcVP7awn6GL-xopLkjv64MltyawYqLYSJhzmv-eMlty02wnZcn4CoBzBNY_UOj2JrokImiyq3fPAYj599Gmn2HB7pwhcRea0EuWmpnsLC5uthNmHVWKQspjynpsLjJpzOEZIPjtzYqEA0u9m6-cAQPwDX3bPBY1co6OnKqC9/w275-h400/Nolla.webp" width="275" /></a></span></div><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><br />Michelle
Min Sterling: <i>Nollaleiri</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"><br />Suom.
Kirsi Luoma<br />350
s.<br />2023,
Like</span><p></p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"><i>Nollaleiri</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">
on enemmänkin trilleri kuin scifi-tarina eikä edes trillerinä
järin vetävä ja jännittävä. Dystopian olot ja ekologiset
mittasuhteet on kuvattu kuitenkin sen verran uskottavasti, että
romaanin maailma tuntuu aikuisemmalta kuin monessakaan scifin
nimissä julkaistussa ekodystopiassa. Vain juonen niukkuus ja loppua
kohden yltyvä feministinen saarna syövät kirjan luettavuutta.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Tarina
sijoittuu 2030–2050 -luvuille, ajankohtaan jossa globaalin
ilmastokatastrofin peruuttamattomuus riittää murtamaan
sivilisaatiot. Sijoittamalla tapahtumat Kanadan arktiselle
vyöhykkeelle voi ympäristöä kuvailla samanlaisena kuin mitä se
on nykyisin. Vyöhykkeelle etelästä tuodut keikkatyöläisevät
ovat jo sukupolven verran pettyneempiä ja alistuneempia
ilmastokatastrofin jyrkentämään ekonomiseen kuiluun. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"><i>Nollaleirin</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">
kolmesta päähenkilöstä yksi on salaista tehtävää suorittava
prostituoitu Rose, toinen akateemisen sukunsa vaatimuksia pakeneva
taiteilijasielu Grant, kolmas anonyymi minäkertoja osana
itsemurhatehtävään lähetettyä tutkijaryhmää. Jokainen
päähenkilöistä joutuu opettelemaan uudenlaista itsenäisyyttä
tehdäkseen päätöksen paeta murenevaa sivilisaatiota.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Muutos
vaatii eniten naisilta, joiden odotetaan syrjäseudullakin
noudattavan vanhan maailman mieskeskeisiä hierarkioita.
Syrjäisyydestä ja maailmanlopun ilmapiiristä tulee käännekohta
militantin ryhmähengen syntymiselle. Naisista koostuva tutkijaryhmä
treenaa itsestään integroituneen sotilasjoukon. Utopia pysyttelee
hengissä rajatessaan sen naisten utopiaksi, jonne tarvitaan
satunnainen kuhnuri jatkamaan sukua.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Useimmat
kirjan henkilöistä on nimetty lyhyesti ammattinsa perusteella,
koska heillä ei ole enempää persoonastaan jäljellä kuin työ,
jota he tekevät sen tarkoituksesta välittämättä. Päähenkilöiden
Rosen ja Grantin avuttomuutta puolestaan alleviivataan nimien
käänteisellä merkityksellä. Seksityöläisenä Rose ei ole
tosiaankaan mikään kukkanen ja Grant on nimenomaan paennut sukunsa
varallisuutta.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Kirjan
ainoa scifistinen elementti on täydellisen AR-aistimuksen takaava
implantti, jonka ansiosta ihmiset näkevät todellisuuden kuten se
heille esitetään. Romaani kuitenkin keskittyy implantista
vapautettuihin työleirin asukkaisiin eikä siihen, mitä he ovat
virtuaalitodellisuuden myötä jättäneet taakseen.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Mutta
kovin totinen ja mekanistinen käsitys ihmisryhmien toiminnasta tässä
romaanissa annetaan. Kirja on samalla tavoin tympeän väkivaltainen
ja poliittisesti kapeakatseinen kuin <b>Naomi Aldermanin</b> kohuttu
<i>Voima</i> (2016), kostofantasia naisten globaalista
vallankumouksesta. Infodumppaukset on korvattu saarnadumppauksilla.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Ekologinen
dystopia yhdistettynä sukupuolitettuun vallankäyttöön tuo
kieltämättä mieleen <b>Margaret Atwoodinkin</b> teokset, kuten
<i>Nollaleirin</i> mainospuheissa hehkutetaan. <b>Michelle Min
Sterling</b> ja Atwood ovat kumpikin kanadalaisia, jotka
dystopioissaan kommentoivat eteläisen valtionaapurin pinnallista
elämäntapaa.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Yllättävää
on se, että Sterling ei hyöynnä Yhdysvaltojen ja Kanadan välisiä
jännitteitä senkään vertaa kuin Atwood esimerkiksi
</span><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;"><i>Orjattaresi</i></span><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">-teoksessa (1986).
Haastattelussa Sterling on kertonut, että amerikkalaisille Kanada
näyttäytyy jo nykyään toiveikkaana pakopaikkana
ilmastonmuutokselta, joten hän vain käänsi kyseisen utopian
dystopiaksi. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Hyvä
idea, mutta heikko toteutus.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Ainoa
atwoodilaiselta satiirilta </span><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">maistuva
osuus on nuoren miehen, Grantin näkökulmaa seuraava tarina.
Sanataiteen opettaminen nälkäpalkalla puurtaville miehille
osoittautuu epätyöksi, josta yllättäen avautuu näköala
menneisyydestä luopumiseen. </span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Seksi-
ja tutkimustyöläisen orja-asemassa kiteytyy niin ikään
atwoodilainen ironia siitä, miten nykypäivänä yksilönvapaus
kuvitellaan itsesäätelyksi, vaikka yksilöt tosiasiassa pannaan
vastuuseen niistä myöhäiskapitalismin piirteistä, joihin
heillä ei ole vaikutusvaltaa. Tämän opetuksen ymmärtääkseen ei
kuitenkaan tarvitse kahlata lävitse keskinkertaista romaania.</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-indent: 2cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: medium;">Markku
Soikkeli</span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;"><i><span style="font-size: medium;"><br /></span></i>
</p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;"><i><span style="font-size: medium;">Tämäkin arvio ilmestyy arvosteluna </span></i><span style="font-size: medium;">Portissa</span><i><span style="font-size: medium;"> 3/2023</span></i></p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: center;"><i><span style="font-size: medium;"><br /></span></i>
</p>
<p><style type="text/css"><font size="4">P { margin-bottom: 0.21cm }</font></style></p>Soikkelihttp://www.blogger.com/profile/11521679250343354914noreply@blogger.com0