1 /35 sivua: Henkilöhaastis, jonka HS otsikoi että ”Hannu Lintu valitsi reissuhelvetin”, vaikka oikeampi termi olisi ”riistohelvetin”.
Ylikapellimies nimittäin lähtee Singaporeen, joka on valtioiden demokraattisuutta arvioivalla listalla 86. sijalla, samassa sarjassa kuin pahimmat kansaansa riistävät kehitysmaat (www.democracymatrix.com/ranking). Uutisotsikoissa Singapore vilahtaa rutiininomaisesti milloin siellä teloitetaan ihmisiä huumerikoksista, mutta herra Lintu kehuu kaupunkia "sulatusuuniksi". Linnun nettoamia palkkioita ei HS tohdi mainita, koska tällaisia juttujahan ei tehdä journalismi edellä. Sentään Linnulta uskalletaan kysyä hänen omasta huumetuomiostaan eli laittomien unilääkkeiden hankinnasta.
Uutisarvo * | Journalismina *
2/5 sivua: Uutisjuttu että jonkin japanilaisen uutismedian juontaja on syytettynä seksuaalisesta häirinnästä. Jutun lopussa kerrotaan että henkilö on ollut 1990-luvulla poikabändin keulahahmo. Tämänkö perusteella juttu on pitänyt kierrättää Suomeen saakka?
K-osastolle näkyy olevan tärkeintä, että joka päivä on lehdessä jokin kulttuurialaa ja häirintää yhdistävä uutinen, olipa uutinen kaavittu miten kaukaa tahansa.
Uutisarvo - | Journalismina *
3/5 sivua: Ja sitten samaa lisää: uutinen on otsikoitu että ”Räppäri Diddyn alamäki kiehtoo dokumentintekijöitä”, mutta näiden juttujen intensiteetistä päätellen julkkisten seksirikossyytteet kiihottavat hesarilaisia. Nytkään jutussa ei ole mitään muuta uutissisältöä kuin referointi kaikista Diddy-tapauksen dokumenteista ja niiden saamista lehtiarvioista.
Uutisarvo * | Journalismina *
2/5 sivua: STT:ltä ostettu uutinen, että YLE lopettaa maakunnalliset lähetykset. Niiden sijalle ollaan Tampereelle perustamassa ”uutismaisen radion lähetysvirran osaamiskesittymää”. Eli: Pihtiputaan viimeinen putkivastaanotin museoidaan Tohloppiin.
Uutisarvo * | Journalismina *
1 sivu: Ja lisää skandaaliosastoa, bonuksena puolet sivusta täyttävä skandaalivalokuva. Kokosivun juttu käsittelee oikeuskiistaa, kuka mahtoi ottaa kuuluisan Vietnamnin sotaa ikonisoineen valokuvan. Jutun materiaalina ja kärkenä on tuore dokumenttifilmi aiheesta. Mutta miksi tämän juridis-teknisen kiistan pitäisi kiinnostaa suomalaisia K-osaston lukijoita?
Jutun aiheeksi eivät vahingossakaan nouse dokumenttifilmit, valokuvataide tai sotajournalismi. HS toistaa jälleen näkemystään, että dokumenttifilmeissä olennaista on ainoastaan se, millainen todistusarvo niillä on kuvamediana.
Uutisarvo * | Journalismina *
Lisäksi sivu osaston kansikuvaa ja kaksi (!) sivua mainoksia.
Kokonaisuuden arvio: Ottaen huomioon kuinka tarkkaan K-osasto uutisoi jokaista seksuaalisesta häirinnästä kiinni jäänyttä räppäriä ja rokkaria, on ällistyttävää miten kritiikittömästi se palvoo kapellimestaria, joka menee töihin verisistä ihmisoikeusrikkomuksista tunnettuun maahan. Jos kyseessä olisi tietty arabimaa, niin jotain paheksuntaa voisi HS esittää rivien välissä. Mutta Singapore on ilmeisesti niin trendikäs, että kädet veressä huitova kapelliherra on Hesarille erehtymätön kuin paavi. Entäs jos kyse olisi kapellimestarin sijaan Singaporeen muuttavasta räppäristä?
Lehden A-osiossa oli tänään kaksi taidealan uutista, jotka oli ilmeisesti raakattu pois K-osastosta, jotta sinne mahtuisi enemmän osaston profiloinnille tärkeitä häirintäjuttuja. Toinen oli pieni uutinen suuren näyttelijän, Sulevi Peltolan kuolemasta. Toinen oli uutinen hesalaisen taidemuseon järjestämistä ”platonisista” taidetreffeistä. Se olisi ihan liian söpö uutinen häirintäjournalismin viereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti