18.1. 2025 HELSINGIN SANOMIEN KULTTUURISIVUT (B1-15) KOOSTUVAT:
3 sivua: Lukijoiden ”mullistavista” kokemuksista koottu, queer-teosten skandaaliarvolla mässäilevä juttu, jossa mullistus on dramatisoitu ihmisten identiteettitarinan käännekohdaksi. Näin media voi harjoittaa tuplaeksploitaatiota: myydä vähemmistölukijoiden elämää enemmistölle. Kuvitusta enemmän kuin puolet.
Uutisarvo * | Journalismina *
3/4 sivua: Teatteriarvio Kansallisteatterin Eläinten vallankumouksesta. Kriitikko paasaa sovituksen ”totuudellisesta ankaruudesta”, jopa näyttämökuva on kuulemma ”ankara” sekin. Esityksen tyylistä ei saa käsitystä, kun kriitikko (Laura Kytölä) keskittyy siihen, miten ”herättelevä” tehtävä teatterilla pitäisi nykyään olla. Näin arvostelijan ego peittää esityksen valon.
Uutisarvo ** | Journalismina *
1/4 sivu: Uutinen Q-teatterista etsimässä mesenaatteja. Valtionpalkinnon kaksi vuotta sitten saanut teatteri kerjää siis hattu kourassa rahaa eloonjäämiseen. Jos juttu olisi taustoitetumpi ja osaston ykkösenä, sillä olisi vahva poliittinen sanoma. Mutta sitä ei HS uskalla.
Uutisarvo *** | Journalismina **
2 sivua: Essee liberalismin merkityksestä Trump-aikakaudella. K-osaston keskimääräisiä esseitä asiapitoisempi ja nostaa kärjeksi viimeisellä palstalla uuden suomennoksen John Stuart Millin klassikosta. Ei voisi enempää K-osastolta toivoa.
Uutisarvo **** | Journalismina ****
4 sivua: Koosteuutinen tulevista kuvataidenäyttelyistä, ei edes sivun vertaa sisältöä, mutta isoja kuvia näyttelytaiteilijoiden teoksista. Asiaakin mutta silti paljon enemmän palstantäytettä kuin uutista.
Uutisarvo ** | Journalismina **
1 3/5 sivua: Kirja-arvio kahdesta Neuvostoliittoon sijoittuvasta suomalaisten muistelmakirjasta. Enemmän tilaa saa filmiohjaaja Raimo O Niemen kirja, vaikka Straniuksen toimittamassa teoksessa olisi laaja kirjo kokemuksia. Painotus selittyy sillä, että Niemi nimeää alan suuruuksia. Mutta kirja-arviossahan pitäisi keskittyä kirjojen painotukseen: mitä Neuvostoliitto oli suomalaisten silmin. Ja kuka muutenkaan muistaa Raimo O:n elokuvia?
Uutisarvo ** | Journalismina **
2/5 sivua: ”Parasta juuri nyt” -kolumneissa K-toimittajat yrittävät osoittaa kansanomaista makua intoilemalla alalajien instant-klassikoista, joista on takuuna ettei niitä koskaan suomenneta suuren yleisön saataville. Arla K työntää jutussaan sarjistaiteilijoita ja pilapiirtäjiä journalismin eturintamaan, ihailee Joe Saccoa muttei osaa selittää Saccon tyyliä. Juttu kulminoituukin Hesarin kansanpilailijan eli Ville Rannan kehumiseen. Tähän omiensa taputteluun K-osasto tähtäsi myös 6. tammikuuta sarjisuutisessaan. Pieni maailma, pienet ympyrät ruudut.
Uutisarvo ** | Journalismina **
1/5 sivua: Uutisia. Vuoden nuori taiteilija saa Tampereen kaupungin stipendin vaikka asuu Hesassa. HS:lle tämän on ilmeisesti itsestäänselvyys. Ja kapellimestari H Lintu menee Singaporeen, koska raha. Mutta sitähän ei HS voi näin sanoa.
Uutisarvo * | Journalismina *
1 1/5 sivua: ”Muistokirjoitus” David Lynchistä. Ohjaajan hörhöpuoli tulee isosti esille, sen sijaan, että käsiteltäisiin elokuviensa merkitystä aikalaisille ja jälkipolville.
Uutisarvo ** | Journalismina **
2/5 sivua: Lisää Näyttelyvinkkejä eli hesalaisten näyttelyiden puffausta hesalaisille.
Uutisarvo * | Journalismina **
Lisäksi yksi sivu osaston kansikuvaa.
Kokonaisuuden arvio: HS:n kulttuuriosaston laaduttomuudelle naureskelu on ollut taiteesta välittävien seurapiirihuvi vuosikymmenien ajan. Pitkään osaston pohjanoteerauksena pidettiin kokosivun henkilöjuttua siitä, että Andy McCoy tarvitsee uudet hampaat. Epäilemättä suomalaisen kulttuurijournalismin omanlaisensa klassikko edelleen.
Nykyään ei K-osasto alentuisi tuollaisiin äijäkeskeisiin iltalehtijuttuihin. Paremmin myyvät some-yhteisöllisyyttä jäljittelevät jutut, joiden uutisarvo kulttuurin yhteydessä on yhtä mitätön kuin narkkarikitaristin hammaskalusto, mutta some-simulaatiot sopivat paremmin K-osaston muuttuneeseen asemaan lehdessä. Kun muu HS suuntautuu ulospäin maailmasta uutisoidakseen, on lehden B-osio K-osastoineen tarkoitettu journalismin shokkivaikutuksista toipumiseen. Kulttuuriviitteistä ja Hyvinvointi-vinkeistä (lauantaina sivut B16-31 eli yhtä paljon kuin K-osastoa) ja mielipideosaston maallikkosaarnoista kootaan hesalaisen sisäpiirin harso todellisuuden eteen. Kuplaksikin sitä saa sanoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti