Vasemmalla on niukasti valinnanvaraa kenen joukoissa seisoo (=edustaa asiaa), mutta kerran vuodessa runsaastikin vapautta valita, kenen blokissa marssii (=edistää asiaa).
Vappuaamuina saamme marssia kahdestaan Kalevankankaalle, missä on aina samat parikymmentä ihmistä kunnioittamassa kuolleiden tovereiden muistoa – tai "sortuneiden", kuten Tampereen virallinen kanta on kiveen kirjoitettu. Tai: aatteensa vuoksi "murhattujen", kuten ammattiliitto vainajiaan kutsuu.
Vaikka asumme miltei naapurissa, vain kerran vuodessa tuo punaisten muistomerkki muuttuu itsellekin erityisen merkitseväksi. Juuri siksi, miten eri tavoilla tuo muisto on merkitsevä niin erilaisille ihmisille.
Internationaali kajahtaa 1918-muistomerkillä vappuna.
Tänä vuonna muistomerkillä pitivät puheen demarinuori Saana Kuusipalo ja Vasemmistoliiton konkari Sinikka Torkkola. Puheet tovereiden haudalla eivät ole koskaan korulauseita, vaan tiukkaa asiaa, mihin nähden onkin ihme osallistujien vähyys. Etenkin Sinikan taustoitettu puhe, jossa vaadittiin viimeinkin virallisesti tunnustamaan punaorpojen varastaminen perheiltään, kelpaisi paljon paremmin uutisaiheeksi kuin pari tuntia myöhemmin Tampereen torilla esiintyneen Li Anderssonin rutiinimaiset höpinät "kunhan me pääsemme valtaan..."
Toivon että Andersson pääsee Brysselin piippuhyllylle hiomaan leikkikapinaansa.
Me täällä Tampereella marssimme oikeasti.
Ja blokkeja valittavaksihan riittää, kun kerran vuodessa vasemmisto kokoaa rivinsä marssiakseen. Mustan blokin seassa erotuimme vaaleanvihreänä laikkuna kuin kevään kalpea maa... mutta sitten kuulin taikasanat "hur hur" ja sehän olikin Mara, ainoa ihminen joka vielä tietää ja muistaa mitä vuoden 1986 Pariisissa "hur hur" merkitsi ja mitä laulettiin Riemukaarella ikuisen liekin äärellä. Solidaarisuuden kytkentä läpi vuosikymmenten!
Siirryimme marssimaan Maran ja Riston kanssa keskelle enemmistön monenkirjavaa porukkaa. Ja sitä näytti riittävän enemmän kuin koskaan aiemmin, blokkien lisäksi.
Andersonin puhetta kuuntelimme marssin jälkeen puolikorvalla, istuttiin ruotsalaisen kirkon portailla ja juotiin olutta puolivarjossa.
Tätä vapun pitää olla, puolivarjossa harkintaa, parhaat siivut juuri Tampereesta valiten.
Tätä varten vasemmistolaisuus on kirjaimellisesti ja metaforisesti tamperelaisia kytkentöjä ja blokkivalintoja. Ei enempää, ei vähempää. Aivan muuta kuin Li Andersson.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti