Åcon 9.-12.5. 2024

 

Åconilaisia relaxoitumassa...

Tämä oli neljäs Åcon-tapahtuma johon osallistuin, kerta kerralta enemmän relax-con oman motivaation kannalta, joskin peräti kaksi lapsiolentoa oli tällä kertaa ankkurina ja ohjailtavana conin ohessa. Vähintään yhtä tärkeää on siis matka itsessään, Å-saari, kuin conin ohjelma. 

Tällä kertaa (9.-12.5., torstai-sunnuntai) sää tuntui olevan matkantekoa vastaan, kun mantereella elettiin yöpakkasissa ja Ahvenanmaallakin luonto oli vasta aloittelemassa kevätvehreyteen valmisteluaan. Mutta jäätävän torstain ja kylmähkön perjantain jälkeen sää lämpeni. Istuimme oman hotellimme terasseilla juomassa niitä omia lonkeroita, joita con-hotelliin ei voinut viedä mukanaan.

Åcon XIII:n kunniavieras oli britti-skotti Fiona Barnett. Tähän mennessä häneltä on julkaistu vain yksi kirja, kohtuullisesti kehuja saanut kauhuromaani The Dark Between the Trees (2023). Lupaavien debytanttien löytämisessä Åcon on menestynyt ennenkin... joskin itse suosisin mieluummin vähän veteraanimpia vieraita kuten takavuosien huippu Geoff Ryman... mutta epäilemättä ihan kuka tahansa veteraani ei lähtisikään satahenkisen conin vieraaksi... oudolle saarelle keskellä outoa merta.

Barnett oli esiintyjänä virkeä ja fiksu, ja teki vaikutuksen viimeistäänkin esitelmöidessään Englannin sisällissodan outouksista. Hänen kirjastaan en kyllä liiemmin pitänyt. The Dark Between the Trees on taitavasti henkilöihinsä keskittyvä, mutta juoneltaan olematon ja tylsä kuin käsikirjoitus folkhorror-filmiin, jossa jätetään kaikki selitykset leijumaan ja keskitytään ison henkilökaartin yllättäviin kuolemiin... tai oikeastaan kahden henkilökaartin, sillä kirjassa seurataan sekä 1640-luvun sotilasryhmää että nykypäivän tutkijaryhmää selvittämässä
edeltävän ryhmän katoamista. Jos kirjan ärsyttävyyden kiteyttäisi yhteen lauseeseen niin sanoisin että The Dark... on tarina viidestä kärttyisästä tutkijanaisesta jotka pillittävät ja parkuvat paikattomuuttaan puolen hehtaarin muinaispuistossa. Kirjan lopetus on niin hölmö kuin kirjailija haluaisi vakuuttaa, että enempää pointtia koko romaanissa ei ollutkaan kuin kertakäyttöisessä kauhufilmissä. Koko mythagowood'mainen konsepti aikakaudet yhdistävästä metsästä jää niin tolkuttomalle alikäytölle, että voisi hyvinkin luulla, ettei kirjoittaja liiemmin spefistä välitä ja tiedäkään – mikä ei pidä paikkaansa.

Itse Barnettille jäin kyllä ison tuopin velkaa siitä, että hän jaksoi fokusoida keskustelua yhä uudelleen aiheiltaan harhailevassa Timetravel-paneelissani. Harhailu tosin johtui pääasiassa siitä, että aiheemme (aikamatka & romanssit) oli niin lavea eikä kellään panelisteista ollut sähköpostailussa ehdotuksia mistä me oikeasti puhuisimme.

Sisällissota-minipaneelin (Barnett & Polvinen) lisäksi Åconin parasta antia oli Hugo-palkinnon tarkoituksia ja tarkoituksettomuuksia (= yhä uusia kategorioita) käsitellyt paneeli. Äänestäisin, kuten moni muu, sen vuoden parhaaksi paneeliksi sarjassaan.

Ensi vuonna ei Åconia sitten olekaan eikä edes Finnconia, koska Ahvenanmaalla 2025 järjestettävä  Archipelacon korvaa ne kaikki. Se saattaapi jäädä silti itseltäni väliin, niin olennaista on kiinnostavien eli uusien kirjailijavieraiden valinta coneihin. Mieluummin menen marraskuisen Tukholman Sweconiin, juuri siksi että sen kunniavieraat ovat minulle alienmaisen outoja ja tuntemattomia älyolentoja.

 

Oman hotellin kesäterassi ja maisema

 

Aiemmat Åcon-raporttini löytyvät täältä:

http://bitteinsaari.blogspot.com/2022/05/acon-26-295-2022.html

https://www.illusionisti.net/Aatos/acon5.htm

https://www.illusionisti.net/Aatos/acon4.htm