KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
23.09. Hesassa R&A:ssa
7.-8.10. Turun kirjamessuilla
14.-21.10. Mökillä Savossa
28.10. Helsingin kirjamessuilla
17.-19.11. Tukholmassa leffafestarilla

perjantai 4. marraskuuta 2016

Romaanin metrimitta on meille taas ilmoitettu


Romaanin metrimittaa ei tarvitse säilyttää Ranskassa, riittää kun sitä palvotaan Suomessa. Täällä romaanikirjallisuuden traditio ymmärretään pitkässä skaalassa TULEVAISUUTEEN, kun muualla perinnettä tarkastellaan taaksepäin. Kymmenen vuosituhannen päästä suomalaisia romaaneja voi yhä lukea ranskalaisista luolamaalauksista.

Kerran vuodessa romaanin metrimitta kokee ilmestysmäisen oivalluksen kolmen Finlandia-paimenen aivoissa. Joulumarkkinoiden valoja seuraten he saapuvat median eteen ilmoittamaan suuren ilon. Samat jutut ja metrimitalla valitut kirjat kuin edellisinä vuosina.

Niin sisäsiittoinen on suomalainen kulttuuri kirjalliselta perimältään, ettei minkäänlaista romaanin estetiikalle ominaista äpärää löydy Finlandia-seimestä tänäkään vuonna. Kirjakaupan ikkunaan somistettu F-seimi on oikeastaan Prokrusteen vuode, johon ei pääse kuin päät leikkaamalla ja lauseita venyttämällä.

Näillä metrimitoilla mennään siis tämäkin kirjasyksy, tiedottaa Yle:

Tommi Kinnunen: Lopotti (WSOY)
- Se pakollinen suomalainen maaseuturomaani
Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan (WSOY) 
- Se pakollinen suomalainen perheromaani
Sirpa Kähkönen: Tankkien kesä (Otava)
- Se pakollinen suomalainen historiallinen romaani
Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet (WSOY)
- Se pakollinen suomalainen Eurooppa-romaani
Peter Sandström: Laudatur (Schildts & Söderströms / Kustantamo S&S)
- Se pakollinen suomenruotsalainen kukatääon
Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus)
- Se pakollinen kummajainen eli ehdotus taideromaaniksi

Hälytyskellot mediassa voisivat soida edes sillä kohtaa, kun yhdeltä kustantamolta valikoituu mukaan peräti kolme teosta. Mutta media ei enää omia oireitaan kummeksu, kun oletetaan, että sosiaalinen media toimii tuomarina ja rankaisijana niiden puolesta. Kun Hesarin toimittaja (A. Nykänen) valitsi tietokirja-Finlandian ehdokkaiksi kaksi Hesari-kollegaansa, se ilmeisesti kuitattiin normaaliksi käytännöksi: kaikki on yhtä ja samaa mediapintaa, jossa toimittajat peukuttavat toisiaan.


Disclaimer: Toki tunnen mitä suurinta kiitollisuutta ja kunnioitusta Finlandia-paimenia kohtaan siitä hyvästä, että he rohkenivat pestä kätensä Jari Tervosta, jonka massiivisuus mediatyrkkynä ylittää jo guggenheimilaiset mittasuhteet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti