Natseja Narniassa

Kentaurit vartioivat Narnian muureilla

"Miksette te vaan ammu niitä?" kysyi joku viisikymppinen nainen poliisilta, joka vartioi Gamla Stanin metroasemaa. Nainen tarkoitti, toivoakseni, aseman laiturille ahtautunutta pohjoismaista natsijoukkoa. Mellakkavarusteiset poliisit nimittäin suojelivat tätä väkivaltarikoksistaan tunnettua porukkaa vastamielenosoittajilta, joita oli kertynyt päivän (12.11.) aikana viisinkertainen määrä natsimarssiin nähden. Silti se laiturille ahtautunut mustapukuinen massa oli juuri niin pelottavan näköistä kuin ne haluavatkin mediakuvaltaan olevan.

Koska Ruotsi on ollut meille suomalaisille kulttuurituristeille kuin ihmemaa, tämän todellisuuden tajuaminen keskellä jouluisen lumipeitteen saanutta Tukholmaa oli vähän kuin kohtaisi natseja Narniassa. Todellisuudentasot sekoittuvat yllättäen, brutaalimmin kuin saman viikon fantisoivilta tuntuvissa uutisotsikoissa, missä kävelevä aivopieru äänestettiin Amerikan presidentiksi.

Tukholmalaiset itse suhtautuivat tyynesti Gamla Stanin muuttumiseen taistelunäyttämöksi, samoin kuin kolmen päivän lumimyrskystä aiheutuneeseen liikennekaaokseen.

Meillä oli Narnia-ikäinen lapsi mukanamme kuin kanarialintu ikään. Mellakka-asuisten poliisirivistöjen liikehdintää metroasemilla (kaikilla keskustan asemilla) ei oikein voinut selittää ruotsalaisen jouluajan valmisteluilla. Ja nykypäivänä 8-vuotiaskin tietää oikein hyvin, että natsit edustavat pahuutta pelkistetyimmillään. Saahan nähdä miten monen vuoden päästä hän ymmärtää natsit täydentävän poliittisen yhtälön: rajat & muurit = natsismi.

Muuten matkamme Tukholmaan sujui perinteisen mukavuushakuisesti. Kulttuuriturismimme tarkentuu vuosi vuodelta. Paras kahvila ei määräydy enää sen mukaan, mikä on auki niihin aikoihin kun Turun laiva kippaa Gamla Stanin rantaan puoliunessa. Nyt paras paikka on Egypti-museon yläkerrassa, Bagdad Cafe, jossa kuuden euron starköliä nautiskellessa voi katsella kuninkaallista kaupunkimaisemaa aitiopaikalta.

Kirjakaupoissa ei tule enää käytyä. Sf-Bokhandelissakin kiinnostavin sektori on nykyään yläkerran alati kasvava lautapeliosasto, kiinnostavat sff-julkaisut on jo valinnut Amazonista. Pyhiinvaelluksen kohteeksi on vaihtunut T-Centralin iso lehtikioski, josta saattaa löytää viikonlopun Guardianin; joskus sitä on siellä, joskus ei.

Odenplanin tungoksesta ahtauduimme Holy Cow -ravintolaan.
"Mitäs teille kuuluu?" kysyimme Ruotsin sukulaisilta.
"Lähdetään keväällä Japaniin..."