KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
17.-19.11. Tukholmassa leffafestarilla
22.-26.12. Savossa joulunvietossa
19.2.-23.4. Kritiikkikurssi Sampolassa

maanantai 23. marraskuuta 2015

Vuonna kahdeksanviis (22.11.)


Nanowrimo on edennyt laiskahkosti 30 000 sanaan, mutta ei ole toivoakaan saada sitä 50K sanaan ennen marraskuun loppua. Jotenkin vain pitäisi potkia itseään muotoilemaan romaanikäsiksestä edes pienoisromaani, typistämään ideoiden materiaalista bonsaiproosaa. Jotta keskittyisi sitten töihin. Siis apurahatutkimukseen ja apurahadekkariin. Jossain järjestyksessä.

Syksyn 1985 päiväkirja näyttää, että täsmälleen yhtä tyhjän päällä tuntui elämä olevan 30 vuotta sitten. Tyhjyyttä oli silti pakko purkaa päiväkirjaan. Ja sattumalta olin silloinkin tehnyt juuri ekskursion teatterin maailmaan:

"22.11.1985 -- Eilen Silmänkääntäjien ja NÄTY:n yhteinen tutustuminen YT:n tiloihin, oli "Gracchuskan poikien" lavasteet, jotka saatiin miltei rikki revittyä. Ihmiset joi olutta ja viiniä hurjasti, esittivät hyviä näytöksiä: draaman vanhemmat opiskelijat "Papin rouvaa" Salosaaren, Kaurismäkien, intialaiseen, ja turkkalaiseen tyyliin. Uudet draamalaiset esitti Hamletia absurdiin tapaan, eroottiseenkin. Näyttelijäkurssilaiset esitti Puntin ja Löytö-Aaron voimin 2 vitsiä ja laulun, upean velipuolikuulaisesti. Sitten keräännyttiin rinkiin laulamaan "Vieläkö meillä on kaljaa". Haistakaa paska. -- Lähdin kun alkoivat siivoamaan. Rautatiesillalla tuli vastaan Frans, lausuin vanhan "Siveyspoliisista...", Frans oli myynyt juuri ruplalla maski-rasian minulle."

Olin tutustunut Fransiin vasta viikkoa aiemmin, mistä sitten kehittyi tärkein yksittäinen ystävyyssuhde yliopistovuosien ajaksi, sillä F:n kautta verkotuin niin yliopistoon kuin opiskelijoihinkin yhteisönä. Mutta syksyllä 1985 elämä oli edelleen yksinäistä fillarointia paikasta toiseen, siinä epätoivossa, että elämä on ihan varmasti toisaalla, kunhan sinne ehtii OMASSA tahdissaan eli pyöräilemällä.

"20.11. 1985 Perjantaissa bileissäni täsmälleen yksi vieras, join VAT69:ää, juttelin Fransin kaa, saunoimme, F soitti Sirkelle, kertoi elämästään, miksi on absolutisti, miksi pelkää lääkäreitä. Lauantaina Tapanisilla, sunnuntaina De Sican leffa "Milanon ihme", illalla telkussa Tannerin yhteiskunnallinen (taas kuten "Messidor") leffa, join tuborgia ja söin tonnikala+hirvenliha-leipää. Hirvenlihan sain vuokraemäntä Tuulilta. Maanantaina konehuoneessa tappelemassa päätteen kanssa, leffana katsoin "S.O.B.", bööh. Eilen Teivas Oksala kehui inhimillistä toleranssiaan, kun sieti minun ja Pipanan supinaa eturivissä. Puhuimme kartan ja 4 värin ongelmasta."

Pipana oli yhtä kuin Tapanimäen Jukka, joka oli juuri ostanut ensimmäisen tietokoneensa ja alkanut harjoittelemaan ohjelmointia. '4 värin ongelma' oli Jukasta neronleimaus, koska hän tajusi voivansa värittää minkä tahansa peliskenaarion neljällä värillä ja säästävänsä C-64:n niukassa muistitilassa. Vuotta myöhemmin Jukka julkaisi ensimmäisen pelinsä ja kaksi vuotta myöhemmin oli tehnyt sopimuksen kansainväliseen levitykseen. Mitään sen nörtimpää en 80-luvulla nähnyt. Edes peilistä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti