KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
23.09. Hesassa R&A:ssa
7.-8.10. Turun kirjamessuilla
14.-21.10. Mökillä Savossa
28.10. Helsingin kirjamessuilla
17.-19.11. Tukholmassa leffafestarilla

torstai 12. marraskuuta 2015

Vuonna kahdeksanviis (14.11.)

Vuonna kahdeksanviis syksyllä aloin pitämään säännöllistä päiväkirjaa. Olin saanut ensimmäisen päiväkirjani jo alle 10-vuotiaana, mutta siihen olin raapustellut hajanaisia huomioita kerran pari vuodessa aina lukioon saakka, jolloin revin siitä erinäisiä sivuja. Säännöllistä päiväkirjaa pidin  vain syksystä 1985 vuoden 1990 loppuun, jolloin elämä tuntui niin tylsältä, ettei ollut mitään sanottavaa. Juuri sen jälkeen alkoi sitten tapahtua: kevät 1991 oli suomalaisen laman kamalinta aikaa, eivätkä  J & J koskaan selvinneet jne jne, joku kuolikin ja muutin Armonkalliolle paksujen seinien suojiin. Päiväkirjaa en olisi pystynytkään kirjoittamaan.

Mutta. Vuosi 1985 oli vielä toiveikasta aikaa. Muutin silloinkin kaksi kertaa, tutustuin Lutzien perheeseen ja kävin heidän kanssaan Ruotsissa suuressa harekrishna-juhlassa. Ulkomaille en olisi yksin uskaltanut matkustaa, vaikka sitten kesällä 1986 lähdin liikkeelle niin täydellisesti, etten kertonut kellekään minne olin menossa.

Siinä levottomassa välivaiheessa, 1985-1990, pidin päiväkirjaa kuin diagnoosia lähestyvän myrskyn / myrkytyksen oireista. Tällaista esimerkiksi 14.11.: "Eilen odotin Tiet.käsittelyn peruskurssi -tentin alkua alakuppilassa, kurkistin DXb:hen, siellä oli tentti, en uskonut omaksi. Vasta 16:30, 20 minuuttia myöhässä, tulin sisään saliin, hiivin 45 numeron saappaissa portaita, kysyin vielä saako tulla mukaan, paperiin vain merkintä "saapunut 16:30", hiivin klomps klomps portaita takaosaan, täytin paperin 8 minuutissa, ja lähdin klomps klomps. Juoksin Ansan luo, siellä kauhuillan kokous. Olen pappi, perkele. Maanantaina yo-talolla meri-kabareeta suunnittelemassa, jäimme tanssimaan, demoni lihassani. Tyttö tuo meleeni jotain slaavilaista, sekoan. Tiistai-iltana Teivaksen jälkeen bileet jonne viski mukaan, mutten tarjonnut, koska oli joku ulkopuolinen. Keskiviikkona oli Nykyajassa surullinen leffa, jolle ihmiset nauroivat, "Gregory's Girl". Nauroivat omalle nuoruudelleen, omille puolikkaille kokemuksilleen. Me täällä taidevainaiden laitoksella emme ole puolikkaita, me olemme ihmisinä puolitoistakkaita."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti