KALENTERI TULEVASTA

BitteinSaari on osa Soikkelin BITTEIN SAARET -verkostoa

TÄRKEITÄ TAPAHTUMIA 2024-2025


- tietokirjani Eroottinen elokuva on ilmestynyt
- Tampereen Kirjafestarit 30.11.-1.12.
- Mikkelissä TNP 24.-26.1. 2025
- 50 rakkauselokuvan klassikkoa ilmestyy 1/2025






tiistai 3. marraskuuta 2015

Tarina loppuu, Bond jatkaa (Spectre)


James Bondin hahmo syntyi kylmän sodan maailmassa, mutta kun suurvaltojen suuri tarina loppui, Bond jatkoi toimintaansa kuin mikään ei olisi muuttunut.

Aivan viime vuosina Bond-hahmoa on buutattu uudenlaiseksi sankariksi terrorismin ja mediarikollisuuden aikakauteen, mutta hämmästyttävän nopeasti konseptin kierrätys on käytetty loppuun. Syy on siinä, että konseptia on uudelleenlämmitetty väärän genren ehdoilla. Bond-elokuvat eivät ole enää K-15-agenttijännäreitä, genreä jonka ydinainesta Bond-viihde aikoinaan edusti, kirjat tietysti pohjanaan. Nykypäivän Bondit tuotetaan ensisijaisesti K-11-toimintafilmeiksi. Kylmässä plastisuudessaan ja skenaariokeskeisessä suunnittelussaan Bond-elokuvat eivät enää merkittävästi eroa Lego-tuotteista.

Bond-elokuvan kohtaukset tehdään juuri K-11-toimintafilmin ehdoin yhä lyhyemmiksi, vaikka elokuvien kokonaispituus on kasvanut yli odotusten. Konseptin rakenne ei ole sinänsä muuttunut. Suunnilleen kahden tunnin kohdalla Bond-elokuva olisi valmis loppumaan ja eeppinen loppuhävityskin on suoritettu. Mutta sitten Bond vain jatkaa, vaikka tarinaa ei enää ole. Ehkä oletetaan, että teinit lähtevät näytöksestä kotiin ja aikuiset katsojat jäävät katsomaan filmin lopputapahtumia draamana.

Uudessa Spectre-elokuvassa Bond varta vasten toteaa aikuiselle yleisölle "It's not over yet", vaikka kahden tunnin kohdalla nämäkin olisivat valmiit poistumaan; repliikki toki on tarinan sisällä suunnattu uuden elokuvan puputytölle. Repliikki on niin omituisen selityksetön, että Bondin suuhun on lisätty toinen repliikki pohjustamaan siirtymään: mennään hei kotiin. Eikä ole epäilystäkään siitä, missä "koti" sijaitsee. Se ei ole tietenkään puputytön koti, vaan Lontoo, jolle elokuvassa onkin uhrattu hämmmästyttävän paljon tarina-aikaa. Joko Lontoon kauppakamari maksaa eniten mainosnäkyyvyydestään tai sitten Bond-konseptiin ei enää muutoin saada lisättyä brittiläisyyden auraattista lisäarvoa; vanhojen Bond-filmien brittiläiset elkeet näyttäisivät aivan väärältä genreltä.

Spectren kaltaisen, hype-arvoltaan kovinta valuuttaa edustavan viihdetuotteen kohdalla ei ole varaa sellaiseen ylellisyyteen kuin sisältö. Viitteet Bond-triviaan korvaavat vastaavalla helppoudella tyylitajun.

Mutta ollakseen niin ylituotettuja, voi vain kirota ja kummastella sitä, miten ala-arvoisesti uudet Bond-filmit on käsikirjoitettu KUVAUKSENKAAN osalta. Huikean hienon aloitusjakson jälkeen elokuva hukkaa kaiken aikaa mahdollisuuksiaan, päästää irti uusia aihelmia tarjoavista juonenlangoista, viittailee nopeasti ja satunnaisesti menneiden elokuvien tapahtumiin - ja hyppää seuraavaan kohtaukseen KONSEPTIN eikä juonen ehdoilla, draamasta nyt puhumattakaan.

Koska Bond-elokuva on pisimmälle purkitettu viihdetuote mitä maailmasta löytää, siltä olisi silti oikeutettua toivoa jotain uutuusarvoa viihteenä. Mitään olennaisesti uutta vain ei ole luvassa - ei tällä kertaa, eikä edeltäjässäkään, Skyfall-filmissä. Sitä ei tarvita, koska Bond-konseptille kerran haastajaksi noussut Bourne-konsepti kulutettiin loppuun vieläkin nopeammin.

Bondeja katsotaan, koska uusi Bond on aina elokuvavuosikymmenen lupaus ("elokuvavuoden tapaus", höpöttävät viihdetoimittajat) siitä, ettei viihteen metrimittaa ole hukattu.

Itse pidän valtavasti nykyisestä Bond-näyttelijästä, Daniel Craigista, eikä hänen karismaattisuuteensa ole yhtään huvennut filmi filmiltä. Mutta Craigin tähdittämät Casino Royale ja Quantum Solace ovat selvästi omaperäisempiä elokuvia ja omapäisempiä Bond-tuotteita kuin Skyfall tai tämä Spectre. Suunta on vain alaspäin.

Lopuksi on tunnustettava, että eniten ihmettelin seksin vähäisyyttä Spectressä. Uusi Bond-tyttö, Léa Seydoux, ei varsinaisesti riisuuudu kertaakaan, ja muissakin strategisissa kohtaamisissa naishahmot ovat poikkeuksellisen vähäpätöisissä osissa eli Bond-konseptin kannalta poikkeuksellisen vakaasti ruumiinosiaan piilottavissa rooleissa. Seksittömyys viitttaa siihen, että tarkoitus on korostaa Bondin löytäneen nyt arvoisensa teiniblondin, kun aiemmat Bond-tytöt ovat sentään näyttäneet aikuisilta naisilta. Tämän K-11 -yleisö voi vielä sulattaa seuraavaa autokisailua odottaessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti