KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
17.-19.11. Tukholmassa leffafestarilla
22.-26.12. Savossa joulunvietossa
19.2.-23.4. Kritiikkikurssi Sampolassa

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Vuonna kahdeksanviis (10.12.)

Kirjoitin syksyllä 1985 päiväkirjaa enimmäkseen Tarmion Jannen pitämillä analyysitunneilla, perjantaiaamuisin. Janne käytti tunnit jostain syystä luennointiin, jota ei tarvinnut kuitenkaan tenttiä, joten en jaksanut kuunnella.

Vaikka Janne oli yhtä supermukava kuin Saarisen Kaija ja muutkin tuntiopemme, tuntui perjantaiaamun viettäminen jossain elottomassa lainaluokassa 209 vankilatuomiolta. Ei ollut muuta motivoivaa tapaa pysyä aloillaan kuin miettiä mitä elämästä jää tallennettavaa.

Mutta joskus tein merkintöjä keskellä viikkoakin. Harrastin neljää eri elokuvakerhoa ja näin vähintään neljä elokuvaa viikossa, joten oli pakko kirjata ylös edes se, mitä olin nähnyt.

"10.12.1985. Tiistai. Tiukka pakkanen. Lauantaina kävelin kaupunkiin ja takas, ostin musiikkia. Hiukan kuumetta, kiroilin päässäni. Sunnuntaina leffakerhossa "Outsiders", illalla "Poltergeist" [Talikan] Pekan kanssa. Maanantaina vanhemmat opiskelijat suorittivat alakuppilan approbaturia eli istuivat koko päivän alakuppilassa, sen jälkeen vielä yläkuppilaan oluelle. Tänään luennolla 8-10, sitten 12:ksi leffaan, katsoin "Tuntemattoman sotilaan". Arvosana: tympeä. Henkilöohjaus ja kamerankäyttö hölmöä, leikkaus samoin. Käsikirjoitus laiha. Ylipäänsäkin nuoret ei osanneet näytellä, Vanhala ärsyttävä. 
Sitten vauhdilla Attilaan syömään, dramaturgiaa, antiikkia. Eilen ostin Tarok-kortit, lapsettaa? Selän kipu on vähentynyt. Joko taas hellitän otetta elämän vauhdista? Sunnuntaina kävin Lutzeilla, olisi mahdollisuus lähteä Intiaan 5000 markalla. En uskalla. Lauhtuu, valitettavasti, Halley ei näy."

Vain vuotta myöhemmin Janne katosi laitokseltamme eikä hänestä koskaan kuultu sen jälkeen, ei kirjallisuustieteen puolella eikä kustannusmaailmassa, vaikka hän näyttääkin päätyneen maineikkaan isänsä, Hannu Tarmion viestintäfirmaan. Paljon myöhemmin tutustuin sitten Sami Tarmioon, joka tuli Tampereelle kirjakauppiaaksi ja osoittuautui aivan yhtä järisyttävän sydämelliseksi ihmiseksi kuin isänsä.

Tampere on kumma magneetti kirjallisuuden kannalta. Se vetää ihmisiä puoleensa, mutta kukaan ei tunnu olevan täällä jäädäkseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti