KALENTERI TULEVASTA

TULEVIA TAPAHTUMIA
26.-28.5. Swecon Uppsalassa
2.-16.6. Mökillä Savossa
13.7. S&M:n häät Helsingissä
24.-29.7. Spefi-kurssi Ahlmanin opistolla
31.7.-4.8. Haapsalussa turistina
9.-13.8. WorldCon Helsingissä

tiistai 22. joulukuuta 2015

Nolostuttavan huono (Force Awakens)

Definitiivinen kasarifilmi? Kyllä, mutta enemmän pahassa kuin hyvässä.

Hyvät uutiset: SW VII näyttää siltä kuin elokuvia SW I-III ei olisi koskaan tehty.
Huonot uutiset: SW VII näyttää siltä kuin mitään ei olisi tehty sitten 80-luvun.

En olisi tätä ikinä uskonut, mutta juuri nostalgialastinsa vuoksi SW VII:  Force Awakens on nolostuttavaa katsottavaa. Vertailukohta JJ Abramsin toiseen retroprojektiin, Star TREK -filmien perinnettä kunnioittavaan uudistamiseen on väistämätön. Tällä kertaa Abrams on valinnut kopioivansa vanhojen filmien tyylin mitään uutta lisäämättä, mitään pastissinkaan syvyistä yrittämättä. Vain hahmojen sukupuolta vaihdellen ja isä/poika-suhteita invertoiden on elokuvajatkumoon tuotu uuden SUKUPOLVEN tuntua.

Yhtä helppo on nähdä kuinka paljon paljon tyylikkäämpi SW VII olisi voinut olla. Elokuvan ensimmäisellä puolituntisella nähdään somasti romuttuneena jälkiä ensimmäisen trilogian galaktisesta sodasta. Nämä muutaman sekunnin kuvat sisältävät enemmän ymmärrystä retrokelpoiseen materiaaliin kuin muu kaksituntinen.

Tämän puolen tunnin jälkeen kierrätys on kuin läpikustu juomapeli. Tulevat juonen käänteet voi arvata vähintään vartin etukäteen. Tavat banalisoida kyseiset käänteet voi arvata nekin monta repliikkiä ennalta.

Myötähäpeän asteikolla tämä SW7 kierrättää kasarifilmeistä juuri ne kamalat sf-kliseet: väärin castatut teininäyttelijät (pirtsakka Daisy Ridley ja standup-koomikko Adam Driver), ylisöpön robotin (vinkuva pallo), satufantasiasta lainatut lavasteet (artturiaaninen episodi),  ja takapihan kokoiseksi kutistetun universumin (FTL-hyppy minne tahansa 3 sekunnissa).

Tavallaan se nostalgiakierrätyksen tarkkuus on kunnioitettavaa, näyttäähän aluksi siltä kuin Abrams yrittäisi miljardin dollarin edestä tuhota  tuotemerkkiä. Mutta yhtä varmasti kyse on tarkasta laskelmasta: filmiteollisuuden arvokkaimpaan tuotemerkkiin ei lisätä mitään jollei ole sen omistaja.
Mikä elokuva? Muumion kosto vai Kaunotar ja hirviö?

Myötähäpeässä nolostuttavinta on Harrison Fordin muikea ylinäytteleminen. Hän esittää enemmänkin harrisonford-tähteä kuin hahmonsa ikääntynyttä versiota, mihin kaihotuntoon Carrie Fisher vaivatta virittää omalla roolityöllään.

Mitään parannusta ei voi odottaa trilogian tuleviltakaan elokuvilta, jos visuaalinen perusta on rakennettu haalean mauttoman kierrätyksen varaan. Muutamat hyvät avaruustaistelut nähdään ja Millennium Falcon heittää voltin vaikka hiekanjyvän päällä, mutta näistäkin kohtauksista puuttuu avaruusoopperan avaruudellinen syvyys ja eeppinen laveus.

Tuntuupa kyllä kuin ilmassa olisi suuren huijauksen sauhua.



3 kommenttia:

  1. Elokuva oli niin karmeaa kuraa ja hirvittävää väkivaltaa alkuperäisille hahmoille ja koko alkuperäiselle upealle tarinalle. Kaikki on väärin ja huijausta siinä . KAIKKI. Esiosat olivat huonoja, mutta ne eivät olleet sentään VÄÄRIN. Force Awakens on täydellinen kammotus, jonka voisi vain pahimmanlaatuinen pimeän puolen Sithlordi tehdä, jonka pyrkimyksenä olisi hypnotisoida kaikki pinnalliset fanit ja masentaa kaikki sellaiset ihmiset jotka oikeasti arvostavat Star Warssia sen tarinan ja upeiden hahmojen takia.

    VastaaPoista
  2. Kommentoijan sarkasmi on sankarillista, mutta kohteena olevassa blogiarviossani tarkoitus oli tuoda esille pikemminkin SW VII:n yllätyksettömyys ja laskemoivuus elokuvana. Eivät fanit ole pinnallisia ostaessaan tämän tuotteen, vaan tuotteelle auraattisuuden suonut osakulttuuri.

    VastaaPoista
  3. Nautin elokuvasta suunnattomasti, vaikka tajusin että sehän oli rakennettu tyystin nostalgian varaan. Samat hahmot, samat asetelmat, sama pahis (oikeasti Darth Vader häälyy jossain ilmeistä teiniangstia potevan Kylo Renin takana) Somessa ihmiset varoittivat spoilaamasta elokuvaa ennen kuin he ehtisivät sen näkemään, mutta eihän tuossa elokuvassa mitään spoilaamista edes ollut. Kaikille oli alusta asti selvää kuka on kenenkin lapsi, ja naamarisankari riisuu maskinsa aivan liian pian ja aivan liian helposti. Tähän elokuvaan olisi voinut helposti saada niin paljon enenmmän jännitteitä ja yllätyksiä, että lopputulos jotenkin säälitti. Mutta nauroin tai itkin silti melkein koko ajan leffassa istuessani.

    Vähän samanlaista nostagialla ratsastusta olen huomaavinani uusissa X-files jaksoissa. Sarja tosin onnistuu jollain ilveellä parodioimaan itseään ihan kivalla tavalla.

    VastaaPoista